Ketä pitää väistää, jos kääntyy oikealle?

125 katselukertaa
Oikealle kääntyessä on väistettävä suojatietä ylittävää jalankulkijaa sekä risteävää tietä ajavaa pyöräilijää ja mopoilijaa. Väistämissääntö koskee kaikkia ajoneuvoja.
Kommentti 0 tykkäystä

Oikealle kääntyessä: ketä pitää väistää?

Oikealle kääntyessä – ai, se on aina vähän jännä paikka.

Muistan, kun kerran meinasin ajaa pyöräilijän päälle Kampissa, kun olin kääntymässä. Olin niin keskittynyt autoihin, etten huomannut tyyppiä!

Juu, siis oikealle kääntyessä pitää muistaa, että jalankulkijat, pyöräilijät ja mopoilijat on etusijalla. Se on ihan perusjuttu, mutta silti monella unohtuu.

Iltalehdessäkin oli just juttua, että autoilija on velvollinen väistämään pyöräilijää, vaikka pyöräilijä ajaisikin... no, miten nyt sanon, vähän erikoisesti.

Kerran olin Helsingissä, tais olla 12. toukokuuta, ja näin just tilanteen, missä auto melkein törmäs pyöräilijään kääntyessä. Onneks ei sattunut mitään!

Se on vähän ärsyttävää, kun pyöräilijät välillä olettaa, että ne saa vaan ajaa, mut silti se vastuu on aina autoilijalla, kun ollaan kääntymässä.

Ketä pitää väistää oikealle käännyttäessä?

Muistan sen päivän kirkkaasti. Oli kesäkuu 2023, helteinen iltapäivä. Olin menossa kauppaan läheltä kotia, Turun Kupittaalla, pyörällä. Ajattelin jo ostokseni, mansikkapiirakan ja jäätelön. Olin menossa oikealle, pienelle sivukadulle.

Yhtäkkiä näin sen – tyttö, ehkä 10-vuotias, pinkki polkupyörä, kiirehti risteykseen. Sydän hakkasi rinnassa. Painoin jarrut. Polkupyöräilijä tuli niin läheltä, että tunsin melkein tuulen hiuksissani. Onneksi pysähdyin ajoissa, oli senttiä vaille. Hiki nousi otsalle, kädet vapisivat. Jälkikäteen ajateltuna olisin voinut toimia huolimattomasti.

  • Jalankulkija olisi ollut ehdottomasti väistettävä.
  • Polkupyöräilijäkin oli väistämisvelvollisuuden alainen.
  • Minä, autoilija, olisin joutunut väistämään heidät.
  • Kaikki tämä kuulostaa järkeen, mutta tilanteessa se oli paljon pelottavampaa.

Muistan ajatelleeni, miten helposti se olisi voinut mennä pieleen. Tämä vahvisti ajatusta siitä, että tienkäyttäjien tulisi olla erityisen varovaisia risteyksissä, varsinkin kesällä, kun on paljon jalankulkijoita ja pyöräilijöitä liikenteessä. Se oli todella pelottava kokemus, jota en toivo kenellekään. Olen siitä lähtien ollut todella tarkka risteyksissä.

Kysymykseen vastaten: Oikealle käännyttäessä on väistettävä risteävää tietä ylittävää jalankulkijaa, polkupyöräilijää ja mopoilijaa.

Ketä pitää väistää, kun menee suoraan?

Väistämissäännöt risteyksessä, oi risteyksessä…

Risteys. Se on kuin elämän solmukohta, jokainen valinta, jokainen hetki määrittelee polun. Aika pysähtyy, kun auto hiljenee, silmät haravoivat ympäristöä. Sydän lyö hiukan nopeammin, ja sitten, päätös.

Jos kolmio puuttuu, jos ei ole varoittavaa merkkiä, silloin oikea puoli sanelee. Se on vanha, vankka sääntö. Oikealta tuleva, hänellä on etuoikeus. Hänen tarinansa jatkuu katkeamatta, sinun on annettava tilaa.

  • Oikealta... kuin kohtalon ääni.
  • Väistä.

Ja sitten, vasemmalle kääntyvä. Ah, hän tekee mutkan, astuu toisten tielle. Hänellä on velvollisuus, suoraan ajava on kuningas, hänen polkunsa on vapaa. Anna tilaa, älä horjuta hänen suuntaansa.

  • Vasemmalle kääntyjä – varo suoraan menijää.
  • Suoraan menijä on etusijalla.

Muistan kerran, kesäinen ilta, aurinko laskemassa. Olin kääntymässä vasemmalle, ja joku ajoi suoraan. Se oli kuin hidastettu elokuva, katseemme kohtasivat. Annoin hänen mennä, ja hymyilin. Se oli pieni hetki, mutta se jäi mieleen. Risteykset, ne ovat täynnä tarinoita.

Vielä kerran, selkeyden vuoksi:

  • Oikealta tulevaa väistetään, ellei toisin ole merkitty.
  • Vasemmalle kääntyvän on väistettävä suoraan ajavaa.

Liikennesäännöt, kuin elämän pelisäännöt. Ne pitävät meidät turvassa, ne antavat meille järjestystä kaaokseen. Mutta joskus, on hyvä muistaa, että tärkeintä on nähdä toinen ihminen. Antaa tilaa, antaa aikaa. Hymyillä. Risteykset, ne ovat enemmän kuin vain teiden kohtaamispisteitä. Ne ovat hetkiä, jotka voivat muuttaa kaiken.

Kumpi väistää, jos molemmat kääntyvät oikealle?

Kuin sumun läpi, muistot nousevat... Liikennevalot hehkuvat, kuin kaukaiset tähdet pimeässä. Kysymykset leijuvat ilmassa, painottomina kuin höyhenet.

Jos molemmat kääntyvät oikealle, kumpi väistää? Se on kuin tanssi, jossa toinen johtaa...

  • Väistämisvelvollisuus on se, mitä pitää muistaa.

Entä jos toinen ajaa suoraan? Suoraan, kuin nuoli kohti päämääräänsä.

  • Suoraan ajava menee ensin, ehdoton etuajo-oikeus.

Jos molemmat kääntyvät vasemmalle, vastakkaisista suunnista... Silloin tanssi muuttuu monimutkaisemmaksi.

  • Tasavertainen velvollisuus – kuin peilikuva, molempien on väistettävä toisiaan. Kuin kohtalo, joka yhdistää ja erottaa. Kuin yin ja yang liikenteessä, tasapainon etsimistä.

Ja minä muistan ne hetket, kun olen istunut ratissa, sydän kurkussa, miettien näitä sääntöjä. Hetket, jolloin aika pysähtyy ja kaikki on kiinni oikeasta päätöksestä. Hetket, jolloin liikennesäännöt eivät ole vain sääntöjä, vaan elämää.

Pitääkö pyöräilijää väistää käännyttäessä?

Pyöräilijä väistetään käännyttäessä.

  • Aina. Ei ole poikkeuksia.
  • Jalankulkijat, mopoilijat myös. Samat säännöt.
  • Unohda "mutta jos". Ei ole jos.
  • Liikennesäännöt. Ne on syytä muistaa.
    • Muuten tulee sakko tai jotain pahempaa.
  • Oma turvallisuus, muiden turvallisuus. Yksinkertaista.
  • Pyöräilijät eivät ole näkymättömiä, vaikka niin joskus tuntuu.
    • Olen itsekin pyöräilijä. Tiedän.
  • Ajattele. Vaikka et haluaisi.
  • Autoilu on vastuuta. Ja ehkä vähän tylsää.

Se on sitten siinä.

Kumpi väistää oikealle vai vasemmalle kääntyvä?

Aamuinen kaste nurmikolla, muisto lapsuuden kesistä… Hetki, kun aurinko hivuttautuu verhon takaa, valaisten pölyhiukkaset ilmassa. Ajatus harhailee, minne se olikaan menossa… Ah, kysymys!

Vasemmalle kääntyvä, aivan niin.

  • Väistää... Kyllä, väistää.

  • Väistää oikealta tulevaa, muistan sen kuin eilisen. Oikealta tuleva, hänellä on etuoikeus.

Paitsi... Paitsi jos poliisi viittoo toisin. Tai ambulanssi ulvoo sireenejä. Silloin kaikki muuttuu. Säännöt katoavat, ja jäljellä on vain vaisto.

Tieliikenteen väistämisvelvollisuus, niin virallista ja kylmää. Kuin laki kaiverrettuna kiveen. Mutta elämä on harvoin niin selkeää.

Mutta...

  • Poliisi voi kumota kaiken.
  • Hätätilanne... kaikki muuttuu.

Sääntöjen takana on aina tarina, mahdollisuus poikkeukseen. Muistot sekoittuvat tähän hetkeen. Kuin katsoisi vanhaa valokuvaa, jossa värit ovat haalistuneet, mutta tunne on yhä vahva.

Saako kääntyessä valita kaistan?

Hämärän sininen valo valaa tietä. Kääntöpaikka lähestyy, hidas, harkittu liike ohjauspyörässä. Aika hidastuu, kello pysähtyy. Muistan sen päivän, kesäkuun kuudes, 2020. Uusi laki, uusi mahdollisuus.

Valinta. Onko se vapaus? Vai painolasti? Minä valitsen, minä ohjaan.

  • Oikea kaista, suoraan eteen.
  • Vasen kaista, nopeasti vasempaan.

Mutta tämä ei ole vain valinta kaistojen välillä. Tämä on valinta elämän suunnista. Käännynkö vasemmalle? Vai suoraan? En voi päättää. Ajatukset kietoutuvat toisiinsa, kuin hämähäkinseitti hämärässä. Muistan, miten se tuntui, se uusi laki, se vapauden tunne.

Uusi laki, uusi vapaus. Kaistojen valinta, se oli kuin avain uuteen maailmaan. Vapaus kääntyä, vapaus valita oikea suunta. Kääntöhetki. Kaistavalinta. Elämän suunta.

  1. Vuosia on vierähtänyt. Mutta se tunne, se jää. Käännös on kuin elämän polku, jatkuvaa valintaa. Jokainen kaista edustaa eri polkua, erilaista tulevaisuutta. Kumpi valitsen? Oikea? Vai vasen?

2020. Uusi tieliikennelaki. Kyllä, kääntyessä saa valita kaistan, mikäli ajoradalla on useampia kaistoja samaan suuntaan. Muu liikenne on kuitenkin otettava huomioon. Onko se jännittävää? Vai pelottavaa? Molemmat.