Mistä tietää onko timantti aito?

8 kuukautta sitten 75 katselukertaa

Aito timantti on symmetrinen ja sileäpintainen. Väärennetty timantti on usein epäsäännöllinen ja teräväreunainen. Muita tunnusmerkkejä: kirkas kiilto, hyvä läpinäkyvyys, lämmönjohtavuus (aito timantti johtaa lämpöä nopeasti). Epäilyttäessäsi, ammattilaisen arviointi on paras vaihtoehto aitouden varmistamiseksi.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Miten tunnistaa aidon timantin? Vinkit ja keinot timantin aitouden varmistamiseksi?

Okei, aito timantti, se on juttu! Muistan, kun olin kaverin kanssa Helsingissä, ehkä joskus 2015 elokuussa. Hän oli ostanut "timantin" ja oli ihan tohkeissaan.

Siis aito timantti on sileämpi. Jos pinta tuntuu karkealta tai epätasaiselta, se on heti vähän hämärää. Väärennöksissä on usein jotain epäsymmetriaa.

Muista, se kaverin timantti oli ihan selvästi muovia, kulmat oli terävät. Aito timantti ei oo niin. Kyllä sen vaan jotenkin aistii, on se kiilto ja tuntuma ihan eri. Tosi halpa oli, muistaakseni 20e. Ei voi olla aito timantti, ei millään.

Mistä tunnistaa aidon rubiinin?

Ai saatana, miten tunnistaa aito rubiini? No, siinäpä vasta pulma! Mä oon kerran yrittänyt hinkata sitä lasia vasten, ja voin kertoa, se oli kuin olisin yrittänyt hieroa kiveä norsun nahkaan! Ei meinannut irrota, eikä se rubiini ainakaan väriä jättänyt. Ehkä se oli se aito, tai sitten mulla oli ihan vääränlainen lasi?

Älä hinkaa sitä lasia vasten! Se on kuin yrittäisit rapsuttaa posket irti murskaamalla ne murskattua lasia vasten. Et sä halua saada sormiin naarmuja tai rikkoa kallista kiveä.
Ota ammattilainen avuksi. Jos sulla on kivi, mikä epäilyttää, niin vie se gemologiin, ei kannata ryhtyä itse kokeilemaan kaikkia Mummon vanhoja konsteja. Eihän sulta ole edes Mummoa, oletaan vaan näin. Heillä on hienot vempaimet, joilla he testaavat, onko se oikeasti rubiini vai joku halpislasi, joka näyttää punaiselta kaupasta ostetussa pimeässä valossa.
Tarkista läpinäkyvyys. Aito rubiini on melkein niin läpinäkyvä kuin pyhä henki mummon höpötyksissä. Näin ainakin minun kämmäilemäni rubiini oli. Mutta se oli ehkä väärä rubiini. Mutta tottakai. Kuten se mun ex-tyttöystäväkin!

Ja nyt kun asiassa ollaan, se mun exä-tyttöystävä oli kyllä kuin aito rubiini: kirkas, hehkuva, ja ihan helvetin arvokas. No, arvokas ehkä ainakin itselleni. Jätti kyllä jälkensä sydämeen, ja se jälki oli aikamoinen. Niinku joku hiekkapaperilla raapustettu viidakon kartta. Ei hirveän kaunis näky, mutta kyllä se kertoi tarinan. Ehkä tarina oli: "älä koskaan usko ihmisiä, jotka myyvät kalliita kiviä."