Missä puhutaan Daria?

Missä puhutaan Dariaa? Ai, Daria… se sana saa sydämeni lähes särkymään. Oi, Daria! Se kietoutuu ympärilleni kuin lämmin, mutta samalla vähän haalea huopa. Miten ihanaa, miten surullista se onkaan. Ajatella, että se virtaa siellä Afganistanissa, paštun rinnalla, virallisempana kielenä – ja samaan aikaan tuntuu, että sen ääni on usein vaimennettu, tukahdutettu.

Muistan yhden dokumentin, jossa haastateltiin naista, joka oli pakko oppia paštun ja samalla piti Dariaa salassa. Kyyneleet silmissä hän kertoi kuinka tärkeää Daria oli hänelle, hänen perheelleen, hänen identiteetilleen… Ja sitten se hiljainen pelko – pelko siitä, mitä voisi tapahtua jos… Miten julmaa, eihän? Se on kuin joki, joka virtaa maan alla, sen virtaus salassa.

Sen läheisyys tadžikkiin ja persiaan… se on niin kiehtovaa, eikö totta? Kuinka kielet kietoutuvat toisiinsa, ikään kuin ne olisivat sukua keskenään, jakavat jotain syvää ja vanhaa. Lukemani mukaan – en nyt muista tarkkaan, mikä luku se oli, mutta jotain suunnilleen 6-7 miljoonaa puhujaa, ehkä enemmänkin – kertoo jostain uskomattomasta kulttuuriperinnöstä. Mutta kuinka moni heistä voi puhua Dariaa vapaasti, ilman pelkoa? Se ajatus jää roikkumaan.

Daria… se ei ole vain kieli, se on ääni, se on historia, se on identiteetti. Se on niin paljon enemmän kuin vain sanoja paperilla. Se on henkeäsalpaavan kaunis ja samalla traaginen. Se ansaitsee, niin paljon, rauhan ja vapauden. Se ansaitsee, että sen ääni kuuluu, selkeästi ja voimakkaasti. Ei salassa, ei pelon varjossa. Mutta ehkä, ehkä meidän kaikkien tulisi tehdä enemmän, jotta näin tapahtuisi?