Mistä IQ on lyhenne?

Mistä IQ on lyhenne? No, tietysti älykkyysosamäärästä. Intelligence quotient. Kuulostaa niin… kliiniseltä, eikö? Mutta itselleni se on aina tuntunut paljon enemmän kuin vain joku numero. Ihan kuin… salainen avain omaan sisimpääni. Tai ehkä ennemminkin kiero peili, joka heijastaa vain osan minusta, ja jättää lopun hämärään.

Muistan sen testin yhä. Olin ehkä kymmenen, ja istuin tuolissa ihan jäykkänä, sydän hakaten. Kyselylehti tuntui mahdottoman paksu. Jotkut kysymykset olivat helppoja, ihan sellaisia arkiskuria, mutta sitten tuli sellaisia… mmmm… kieliä taitavia päässälaskuja, joista en edes tiennyt missä kohtaa kannattaisi aloittaa. Ja ajattelin, että tästäkö se nyt sitten riippuu? Tämä yksi testi? Tuntui niin epäoikeudenmukaiselta! Ja tulos? No, se oli ihan ok. Ihan keskitasoa. Ei mikään huikea, mutta ei myöskään katastrofi. Mutta se jäi kuitenkin pyörimään päähän. Koska se oli paljon enemmän kuin vain numero, ymmärrätkö?

Lukemattomien keskustelujen ja artikklien jälkeen olen lukenut, että IQ-pisteiden hajonta on melkoinen. Jotain 85 – 115 välillä on suurin osa ihmisistä. Eli… kuinka paljon se todellinen ero sitten on niiden välillä? Ja mikä on edes “normaali”? Onko se edes olemassa? Tuntuu hullulta että yksi numero pitäisi määritellä ihmisen kokonaista potentiaalia. Se on vaan yksi osa, yksi palanen. Muistan lukeneeni jostain, että 70% älykkyydestä on perinnöllistä, mutta loput 30% riippuu ympäristötekijöistä, kokemuksista, kasvatuksesta… paljon vaikuttavia tekijöitä. Ja miten ne mitataan?

Niin. Se mystiikka säilyy. Se numero jää kaihertamaan. Se on kuin arpapeli, jolla on vähäinen merkitys. Vaikka IQ-testiä voidaan käyttää apuna monella alalla, kuten työssä, se ei tietenkään kerro koko tarinaa. Eihän? Olen oppinut, että on muitakin tapoja olla älykäs. Tunneäly, luovuus, ahkeruus… ne kaikki ovat yhtä tärkeitä. Ehkä jopa tärkeämpiä. Mutta se pieni numero? Se on edelleen siellä, takaraivossa. Mutta sen merkitys on vähentynyt vuosien varrella. Sen olen oppinut.