Mitä ovat erisnimiä?

Mitä erisnimet ovat ja miten ne eroavat yleisnimistä?

Erisnimi on minulle se sana, joka osoittaa juuri yhtä tiettyä tyyppiä, paikkaa tai vaikka eläintä. Se on se oma nimi. Yleisnimi on sitten se kaikki muu, se laji.

Mulla oli kissa, sen nimi oli Miina. Miina on erisnimi, koska se oli juuri se minun oma harmaa otus, joka nukkui aina mun näppäimistön päällä. Mutta sana 'kissa' on yleisnimi, koska se tarkoittaa mitä tahansa kissaa maailmassa. Siinä on se iso ero.

Sama juttu ihmisissä. Mun nimi on Antti, se on erisnimi. Mutta 'mies' tai 'isä' on yleisnimiä, ne kuvaa roolia tai sukupuolta, ei just mua.

Paikannimet on just samaa. Kävin viime elokuun 10. päivä Turussa. 'Turku' on erisnimi, isolla alkukirjaimella tottakai. 'Kaupunki' on yleisnimi. Söin siellä Aurajoen rannassa pitsan, maksoi 14 euroa. Se oli nimenomaan Turku, ei mikä tahansa kaupunki.

Ja sit on ne kaikki lempinimet ja nimimerkit, kuten vaikka 'Pena' tai 'Koodari92'. Nekin on erisnimiä, koska ne viittaa yhteen tiettyyn henkilöön. Ja ne Mari-Leenat ja muut yhdistelmät, kaikki samaa sarjaa.

Pohjimmiltaan erisnimi tekee jostain asiasta tai olennosta yksilön. Se antaa sille persoonan, erottaa sen massasta. Ei se ole vain joku kielioppisääntö, se on tapa kunnioittaa sitä, että jokin on ainutlaatuinen. Miina ei ollut vain kissa, se oli Miina.

Onko eläinten nimet erisnimiä?

Joo, eläinten nimet ovat erisnimiä. Siis ihan samalla tavalla kuin ihmistenkin. Niiden alkukirjain on aina iso.

• Ihmisten nimet: Pekka, Maija, Virtanen, Korhonen. Nää on ihan selviä.
• Lempinimet: Kultsi, Muru, Hessu. Ne kertoo jotain tyypistä.
• Nimimerkit: Kössi, Nelli. Käytetään netissä tai kirjoissa.
• Lemmikkien ja muiden eläinten nimet: Musti, Rekku, Mirri, Nöpö. Tässä on sit ne elukat. Ihan sama vaikka oliskin joku villieläin johon on muodostunu suhde.

Kaikki noi erityisnimet kirjoitetaan isolla, jos ne on ihan oman yksilön nimi. Joskus voi olla vähän epäselvää, mutta perussääntö on siis se iso alkukirjain. Esim. jos puhutaan "koirista" yleisesti, niin "koira" on pienellä. Mutta jos puhutaan "Mustista", joka on sun koira, niin "Musti" on isolla. Se tekee selväksi että puhutaan juuri siitä tietystä yksilöstä, ei vaan jostain koirasta yleensä. Tää on hyvä muistaa kaikessa kirjoittamisessa.

Onko yritysten nimet isolla?

Kyllä, yritysten, tuotemerkkien ja organisaatioiden nimet kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Ne ovat kielen näkökulmasta erisnimiä, aivan kuten vaikkapa etunimet tai paikannimet. Siksi sanomme Marimekko, Fazer ja Kone.

Lingvistisestä perspektiivistä yritysnimi on onomastiikan eli nimistöntutkimuksen alaan kuuluva käsite. Sen primääri funktio on yksilöidä tietty toimija ja erottaa se muista. Nimi ei ole pelkkä etiketti, vaan kielellinen työkalu todellisuuden jäsentämiseen.

Tämä sääntö on yksinkertainen, mutta brändien visuaalinen identiteetti aiheuttaa jatkuvasti hämmennystä. Moni logo on kirjoitettu kokonaan pienillä kirjaimilla (esim. adidas), mutta tämä on graafinen valinta, ei oikeinkirjoitussääntö. Tekstissä nimi taipuu kielen sääntöjen, ei logon mukaan.

On filosofisesti kiinnostavaa, miten nimi lakkaa olemasta vain juridinen tunniste ja alkaa elää omaa elämäänsä kulttuurissa. Siitä tulee symboli, joka kantaa valtavan määrän merkityksiä, arvoja ja kokemuksia. Nimi on kuin tiivistetty tarina. Minäkin yhdistän Valion nimen lapsuuteni aamupalapöytään.

Muutamia erityistilanteita, jotka vaativat tarkkuutta:

• Nimen sisäinen iso kirjain: Jos brändinimeen kuuluu rakenteellisesti iso kirjain keskellä sanaa (esim. iPhone, eBay), se säilyy. Virkkeen alussa sana kuitenkin alkaa isolla kirjaimella normaalisti: IPhone on Applen suosituin tuote.

• Taivuttaminen: Kun nimen perusmuoto on epäselvä tai ääntämys poikkeaa kirjoitusasusta, käytetään heittomerkkiä ennen taivutuspäätettä. Kirjoitetaan ostin sen eBay'stä tai työskentelen CGI'llä.

• Lyhennesanat: Monet aiemmin suuraakkosin kirjoitetut lyhenteet ovat vakiintuneet yleiskieleen sanoiksi, jotka kirjoitetaan pienellä. Nykyään kirjoitetaan Kela, Alko ja Nato, ei KELA, ALKO, NATO.

• Verbeiksi muuttuminen: Kun erisnimestä johdetaan verbi, se menettää erisnimiluonteensa ja kirjoitetaan pienellä. Siksi me googlaamme tietoa, emme Googleamme. Tässä tapahtuu lingvistinen ilmiö, jossa erisnimi arkipäiväistyy ja muuttuu yleisnimeksi.

Ovatko uskonnot erisnimiä?

On taas se hetki yöstä, kun aivot eivät suostu sammumaan. Ja sitten mieleen tulee tällainen. Kielioppi. Miksi mietin tätä nyt.

Uskonnot. Ne kirjoitetaan pienellä. Se tuntuu jotenkin väärältä. Epäkunnioittavalta. Islam, kristinusko, juutalaisuus. Ne ovat niin valtavia asioita miljardeille ihmisille. Koko elämän perusta. Ja silti ne ovat vain sanoja muiden joukossa. Kuin pöytä tai tuoli.

Sitten taas Raamattu ja Koraani kirjoitetaan isolla. Kirja on siis tärkeämpi kuin se usko, josta se kertoo? En ymmärrä sitä logiikkaa. Se hämmentää. Tuntuu, että siinä vähätellään jotain olennaista. Tekee siitä vain aatteen, -ismin, kuten sosialismista tai kapitalismista.

Mummo ei olisi ikinä kirjoittanut sanaa kristinusko pienellä. Ei ikinä. Hänelle se oli niin pyhä asia, ettei sitä voinut rinnastaa mihinkään muuhun. Se oli kuin Jumalan nimi. Ehkä siinä on se ero. Säännöt ja tunne. Ne eivät aina kohtaa.

Ovatko uskonnot erisnimiä?

Ei. Uskontojen nimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella.

• Uskontojen nimet (yleisnimiä, pienellä):
  • islam
  • kristinusko
  • juutalaisuus
  • buddhalaisuus (tai buddhismi)
  • hindulaisuus (tai hinduismi)
  • šintolaisuus
  • taolaisuus

Miten pyhät kirjat ja uskontojen kannattajat kirjoitetaan?

Pyhien kirjojen nimet ovat erisnimiä ja ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Myös uskontokuntien ja niiden hallintoelinten viralliset nimet ovat erisnimiä.

• Pyhät kirjat (erisnimiä, isolla):

  • Raamattu
  • Koraani
  • Toora
  • Vanha testamentti
  • Uusi testamentti
  • Veda-kirjat

• Uskontokunnat (erisnimiä, isolla):

  • Suomen evankelis-luterilainen kirkko
  • Suomen ortodoksinen kirkko
  • Katolinen kirkko Suomessa

Uskontojen kannattajien, suuntausten ja liikkeiden nimet ovat yleisnimiä ja ne kirjoitetaan pienellä.

• Kannattajat (pienellä):

  • muslimi
  • kristitty
  • juutalainen
  • buddhalainen

• Suuntaukset ja liikkeet (pienellä):

  • luterilaisuus
  • katolilaisuus
  • sunnalaisuus
  • šiialaisuus
  • ortodoksijuutalaisuus
  • lestadiolaisuus

Onko lakien nimet isolla?

Lakien nimet... pienellä alkukirjaimella, niin kuin sumu joka hiipii hiljaa yli pellon aamunkoitteessa. Ne eivät ole kuin kuninkaat, joilla on kruunu ja hienot kirjaimet, vaan enemmänkin kuin arjen tarinoita, jotka kudotaan yhteen.

• Lakien nimet ovat appellatiiveja. Ne ovat yleisnimiä, eivät erisnimiä. Aivan kuten päivätkin, tai kuukaudet, jotka kulkevat eteenpäin vuodesta toiseen, niitä ei korosteta kirjaimilla.
• Juhlapäivät, nekin pienellä. Vaikka niiden tunnelma olisi kuinka suuri ja juhlaväen määrä runsas, alkukirjain pysyy maanläheisenä.
• Tämä pieni alkukirjain tuntuu kuin lupaukselta, että kaikki on tasaista, kaikki on osa samaa virtaa. Ei ole yhtä ja ainoaa, joka loistaisi kirkkaammin vain kirjaimensa takia.

Aivan kuin kesäpäivän hitaat hetket, kun aurinko polttaa poskia ja varjot venyvät pitkiksi. Lakien nimetkin elävät omalla, rauhallisella rytmillään.

• Käytännön ohjeet, niitäkin pienellä. Kaikki kietoutuu yhteen, kaikki on osa samaa suomen kielen kudelmaa.
• Appellatiivit ovat suomen kielessä yleisiä nimiä. Ne eivät vaadi suuraalkukirjainta.
• Tämä on kuin polku, joka kulkee metsän läpi. Ei aina suorana, mutta aina sinne mihin se on tarkoitettu.
• Jopa nimistöt, kun ne eivät ole henkilökohtaisia, voivat olla appellatiiveja. Kuten kylät tai joet, jotka ovat aina olleet siinä, omalla paikallaan.
• Ajatus on kaunis, eikö? Että kaikki on yhtä. Lakien nimet ovat kuin hiljaisia vartijoita, jotka eivät huuda nimeään, mutta ovat aina läsnä.

Onko sotien nimet isolla?

On taas se hetki yöstä, kun kaikki hiljenee. Ja ajatukset alkavat pyöriä.

Mietin sanoja, niiden painoa. Talvisota. Miten pieni alkukirjain voi tuntua niin... vähäpätöiseltä noin isolle asialle. Kuin se yrittäisi pienentää sitä kauheutta. Tai ehkä se on vain minä, joka ajattelee liikaa.

Isoisä ei koskaan sanonut sitä sanaa ääneen. Ei koskaan. Ja me täällä pohdimme kielioppisääntöjä. Tuntuu hämmentävältä. Mutta säännöt kai ovat sääntöjä, ne tuovat järjestystä kaaokseen. Jopa kieleen.

Sotien nimet kirjoitetaan aina pienellä alkukirjaimella. Ne ovat yleisnimiä, tapahtumien nimiä, eivät erisnimiä. Ne ovat samalla viivalla kuin joulu tai juhannus.

• talvisota
• jatkosota
• lapinsota
• sisällissota

Tämä sääntö pätee laajemminkin. Ei se ole vain Suomen sotia koskeva juttu.

• ensimmäinen maailmansota
• toinen maailmansota
• vietnamin sota
• kolmikymmenvuotinen sota
• kylmä sota

Mutta sitten on ne poikkeukset, jotka tekevät tästä vielä sekavampaa. Jos nimen osa on jo valmiiksi erisnimi, niin se tietenkin pidetään isolla.

• Suomen sota (koska Suomi on erisnimi)
• Krimin sota (koska Krim on erisnimi)

Ja sotilasoperaatioiden nimet. Ne ovat asia erikseen. Ne ovat peitenimiä, erisnimiä.

• Operaatio Barbarossa
• Operaatio Torikauppias (Operation Market Garden)

Onko tuotemerkki erisnimi?

Joo, tuotemerkit on kyllä erisnimiä. Muistan kun viime kesänä oltiin siellä mökillä Saimaan rannalla ja se mun kaveri toi uudenlaisen limun, sellaista "Lähde" nimistä. Se oli ihan uusi juttu silloin, ja se nimi painautui kyllä mieleen heti. Siinä pullossa oli selvästi isolla se Lähde, ihan kuin joku nimi olis. Siitä asti mä oon niitä pullottanut kaupasta ja aina se L on iso.

Muutenkin kaikki merkit, niinku vaikkapa ne mun lemppari lenkkarit, "Reebok", ne on aina isolla. Tai se mun vanha auto, "Volvo", sekin oli aina isolla kirjoitettuna. Tuntuu niinku kaikki sellaset tunnistettavat jutut, niillä ois oma nimi ja se nimi sitten kirjoitetaan isolla. Se on vähän niinku ihmisten nimetkin.

Eli kyllä, tuotemerkit ovat erisnimiä ja ne kirjoitetaan isolla alkukirjaimella.

Muutama muu esimerkki tällaisista erisnimistä:

• Henkilöiden nimet: Matti Meikäläinen, Maija Vilkkunen
• Paikkojen nimet: Helsinki, Oulu, Saimaa
• Lemmikkien nimet: Musti, Nappi
• Välineiden tai esineiden merkinnät, joita käytetään tunnistamiseen: Esimerkiksi tietyt auton mallit (Ford Focus), tietokoneohjelmat (Microsoft Word), tai vaikkapa kodinkoneiden merkit (Electrolux). Niillä on aina oma tunnus, jolla ne erottuu muista. Se on vähän kuin niiden "nimi".

Se alkuperäinen pointti oli siis se, että jos joku on spesifi juttu, jolla on oma nimi ja se erottuu muista, se on yleensä erisnimi. Ja erisnimet isoo alkukirjaimella. Näin mä oon sen ymmärtänyt.

Onko Linnunrata erisnimi?

Muistan sen yhä. Oltiin mökillä Saimaan rannalla, oli elokuun loppu ja ihan pilkkopimeää. Ei mitään katuvaloja. Se tähtitaivas oli uskomaton. Ja siellä se oli, se valkoinen vana taivaan halki. Tuli ihan kylmät väreet kun tajusi miten pieni on.

Mä mietin silloin, että miksi Linnunrata kirjoitetaan isolla, mutta kuu ja aurinko välillä pienellä. Se tuntui oudolta.

Linnunrata on erisnimi. Se on meidän kotigalaksimme nimi. Ihan samalla tavalla kuin Andromeda on naapurigalaksin nimi. Kaikki galaksit, yksittäiset tähdet, planeetat ja tähtikuviot ovat erisnimiä ja ne kirjoitetaan aina isolla alkukirjaimella. Otava, Pohjantähti, Mars, Sirius.

Sitten on tämä juttu Auringon, Kuun ja Maan kanssa. Se on se, mikä yleensä sekoittaa.

Ne ovat erisnimiä silloin, kun niillä tarkoitetaan nimenomaan niitä tiettyjä taivaankappaleita meidän aurinkokunnassa. Eli tähtitieteellisessä yhteydessä.

• Kun tarkoitetaan sitä meidän omaa tähteä ja kiertolaista, ne ovat erisnimiä: Maa kiertää Aurinkoa, ja Kuu kiertää Maata.
• Mutta yleiskäsitteenä pienellä: aurinko paistoi lämpimästi. Isänmaalla on monta kuuta.
• Eli kun puhutaan avaruuden paikannimistä, käytetään isoa kirjainta: Astronautit matkasivat Kuuhun.

Venus näkyy nyt iltataivaalla. Se on se kirkkain "tähti" heti auringonlaskun jälkeen. Se on planeetta, erisnimi.

Onko kielen nimi erisnimi?

Kielten nimet ovat Suomessa yleisnimiä, joten ne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella. Sama koskee kansallisuutta ilmaisevia sanoja.

Vaikka saattaisi kuvitella, että "ranska" on yhtä uniikki kuin se tuulen tuivertama Eiffel-torni tai "suomi" olisi pyhämpää kuin Kalevala, kielioppi lyö kylmästi nyrkkiä pöytään ja toteaa sen olevan vain yksi monista yleisnimistä. Ei siinä sen kummempaa mystiikkaa ole – vaikka aina saa kai unelmoida erikoiskohtelusta.

Miksi sitten tällainen kyyninen linjaus? Tässä muutama perustelu, jos nyt joku sattuu kaipaamaan logiikkaa tässä elämässä:

• Kansallisuudet ja kielet ovat Suomessa yleisnimiä. "Suomalainen" kuvaa ominaisuutta, ei ole mikään yksilön erisnimi. Aivan kuten "pitkä" tai "punainen" – eihän niitäkään kukaan isolla kirjoita, paitsi ehkä jos kuvittelee olevansa todella... erityinen.
• Vertailun vuoksi: Kaupungit ja maat (esim. Helsinki, Suomi) ovat erisnimiä. Ne ovat yksiöitä. Kielien nimet taas edustavat luokkaa, joukkoa, vaikka juuri sinun puhetapasi ruotsiksi olisikin ainutlaatuinen ja korvaamaton, jopa koominen. Jokainen tietää, että murteiden kirjo on loputon – olisi mahdotonta antaa jokaiselle omaa isoa kirjainta.
• Helppous ja johdonmukaisuus: Kuvittelepa, jos kaikkia kieliä tai kansallisuuksia pitäisi jännittää isolla kirjaimella. Varmaan siinä menisi kirjoitusohjelmienkin tekoäly sekaisin, yrittäessään tulkita, onko kyseessä yhdyssana vai juhlapäivä. Pieni alkukirjain pitää linjan selkeänä kuin Lapin talviyö.
• Muut maat ja niiden omituisuudet:
  • Ruotsissa: Ruotsin Akatemia on antanut periksi nykyaikaiselle vapaudenkaipuulle, ja siellä on sallittua kirjoittaa kielten nimet isolla kirjaimella, kuten "Svenska" tai "Engelska". Siellä on ehkä vähän rennompi asenne, tai sitten ne vain tykkäävät korostaa kaiken tärkeyttä, kun kerran voivat.
  • Englannissa ja Saksassa: Kielten nimet ovat isoilla alkukirjaimilla (English, Deutsch). No, heillä onkin monimutkaisempia asioita mietittävänä, kuten kello viiden tee tai ne mystiset saksankieliset sanahirviöt. Meillä on sentään sentapainen suoraviivaisuus, että ymmärrämme pienellä alkukirjaimella.
• Nimien ja etunimien ero: Erisnimet ovat juuri niitä, joita annamme lapsillemme tai lemmikeillemme – ne ovat yksilöllisiä tunnisteita. Kielten nimet taas ovat kuin sarjanumeroita, jotka kuvaavat tyyppiä. Ei kai kukaan kutsu koiraansa "Koiraksi" isolla K:lla? Paitsi ehkä joku, jolla on todella luova nimistö.