Voiko työharjoittelun tehdä palkallisena?

Voiko työharjoittelun tehdä palkallisena? Joo, voi! Ja mikä parasta, minä tein sen! Muistan vieläkin sen tunteen, kun sain työharjoittelupaikan, josta maksettiin palkkaa. Oli se aivan uskomatonta! Eikä se ollut mikään pieni summa, vaikka ei tietystikkään mikään miljoonapalkka ollutkaan – ehkä jotain vähän yli minimipalkkaa. Mutta silti… se oli minun rahani. Minä ansaitsin sen. Ei tarvinnut enää kysellä vanhemmilta rahaa jokaiseen kahviin tai bussilippuun.

Onpa mahtavaa, että palkallinen työharjoittelu on edes mahdollinen nykyään. Aikaisemmin tuntui, että työharjoittelu oli aina vain ilmaisia tunteja, josta ei saanut muuta kuin kokemusta ja ehkä jotain viittausta CV:hen. Ja toki, kokemus on tärkeää, mutta kuka jaksaa elää ilmalla? No, minä en ainakaan. Tämä työnantajien halu sitoutua työsopimukseen ja vakuutuksiin… Se tuntuu niin paljon reilummalta ja… arvostavammalta. Niin paljon reilummalta kuin ne ilmaiset harjoittelut, joista kuulin kaverilta, joissa tunnit venyivät ja hyöty jäi pieneksi.

Tuo työsopimus, meidän kahden välinen juttu, sekin toi selkeän turvallisuudentunteen. Ei jäänyt mitään hämärän peittoon, kaikki oli mustaa valkoisella. Tämä mahdollisti minulle täysipainoisen opiskelun ja työelämän yhdistämisen. Olin ihan puhki kyllä joskus, mutta hei, se oli minun valintani ja minun ansaitsemani väsymys! Ajattelin silloin, että ehkä sain jopa enemmän irti harjoittelusta, kun olin taloudellisesti itsenäinen. Motivoi se palkka kyllä! Tiesin että työni näkyy, sekä työpaikassa että omassa kukkarossa. En edes huomannut sitä miten paljon tein itse asiassa töitä, koska se oli niin hauskaa ja palkitsevaa. Se oli ehdottomasti yksi parhaista kokemuksista elämässäni, tiettyjen muiden elämänhetkien lisäksi. Ja ehkä juuri siksi, että se oli palkallinen. Miten olisi muuten ollut?