Mikä on Euroopan alkuperäiskansa?

Mikä on Euroopan alkuperäiskansa? Saamelaiset ja väestömäärät

Pohjoisilla alueilla elävillä kansoilla on ainutlaatuinen juridinen ja kulttuurinen asema maanosassamme. Selvitä mikä on euroopan alkuperäiskansa ja miten sen virallinen tunnustaminen vaikuttaa alueen väestöryhmiin. Alkuperäiskansan aseman ymmärtäminen auttaa hahmottamaan pohjoismaista historiaa ja kulttuurista monimuotoisuutta ilman riskiä oikeudellisista väärinkäsityksistä.

Euroopan ainoa virallinen alkuperäiskansa

Kysymys Euroopan alkuperäiskansoista voi liittyvän moniin eri tekijöihin riippuen siitä, miten maantieteelliset alueet ja juridiset käsitteet määritellään. Selkein ja kansainvälisesti tunnustetuin vastaus löytyy kuitenkin pohjoisesta: saamelaiset ovat euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa.

Vaikka monilla eurooppalaisilla etnisillä ryhmillä on vuosituhansia vanhat juuret omilla alueillaan, kansainvälisessä oikeudessa termi alkuperäiskansa (indigenous people) viittaa ryhmään, joka on asunut alueella ennen nykyisten valtionrajojen muodostumista ja joka on jäänyt valtaväestön hallitseman yhteiskunnan ulkopuolelle tai marginaaliin. Saamelaiset täyttävät nämä kriteerit kirkkaasti. Heidän perinteinen asuinalueensa Sápmi (Saamenmaa) ulottuu neljän eri valtion - Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän Kuolan niemimaan - alueelle.

Olen itse vieraillut Inarissa useita kertoja ja istunut iltaa paikallisten kanssa - ja siellä sen tajuaa parhaiten. Kun katsoo saamelaista käsityötä (duodji) tai kuuntelee kielen sointia, ymmärtää, että kyseessä ei ole vain historian kuriositeetti vaan elävä, herkkä kulttuuri, joka on taistellut olemassaolostaan valtioiden sulauttamispolitiikkaa vastaan sukupolvien ajan.

Saamelaisten määrä ja maantieteellinen jakautuminen

Saamelaisten kokonaismäärän arviointi on haastavaa, sillä virallista etnistä rekisteröintiä ei useimmissa Pohjoismaissa tehdä. Yleisesti hyväksytyt arviot saamelaisten kokonaismäärästä liikkuvat noin 80 000 ja 135 000 henkilön välillä.

Suurin osa saamelaisväestöstä asuu Norjassa, jossa heitä arvioidaan olevan noin 40 000-60 000. Ruotsissa saamelaisia elää noin 20 000-36 000, kun taas Suomessa virallisen saamelaiskäräjien vaaliluettelon mukaan saamelaisia on noin 10 000. Venäjän puolella Kuolan niemimaalla asuu kaikkein pienin ja eristynein saamelaisryhmä, noin 2 000 ihmistä.

Tämä jakautuminen luo suuria eroja arkeen. Valtiorajat - ja tämä on asia, joka yllättää monet - halkaisevat perheitä ja perinteisiä poronhoitoalueita. Erityisesti Venäjän rajan sulkeutuminen on katkaissut vuosisataiset yhteydet itäisimpien saamelaisryhmien välillä. Moni nuori saamelainen tasapainoilee nykyään kaupunkielämän ja perinteisten elinkeinojen välimaastossa.

Saamelaisten asema Suomen perustuslaissa ja lainsäädännössä

Suomessa saamelaisten asema on suojattu poikkeuksellisen vahvasti lainsäädännön tasolla, ainakin paperilla. Suomen perustuslain 17 pykälä takaa saamelaisille alkuperäiskansana oikeuden ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan.

Perustuslaki takaa saamelaisille myös kielellisen ja kulttuurisen itsehallinnon heidän kotiseutualueellaan, johon kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnan pohjoisosa. Tätä itsehallintoa edustaa vaaleilla valittava Saamelaiskäräjät, joka on virallinen ääni suhteessa Suomen valtioon. Lisäksi saamen kielilaki antaa saamelaisille oikeuden käyttää omaa kieltään (pohjoissaamea, inarinsaamea tai kolttasaamea) viranomaisissa asioidessaan kotiseutualueellaan.

Mutta tässä on se kuuluisa sudenkuoppa. Laki lupaa paljon, mutta käytäntö ontuu. Jos menet Utsjoella lääkäriin ja haluat palvelua saameksi, vastassa on usein suomenkielinen sijainen, joka ei ymmärrä sanaakaan. Oikeuksien toteutuminen vaatii jatkuvaa vääntöä ja byrokratiaa.

Kuka on saamelainen juridisesti?

Suomessa kiihkeintä keskustelua herättää se, miten saamelaisuus määritellään juridisesti vaaliluetteloa varten. Saamelaiskäräjälain mukaan kriteerinä on ensisijaisesti kielitaito: henkilön itsensä tai vähintään yhden hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on pitänyt oppia saame ensimmäisenä kielenään.

Toinen kriteeri on niin sanottu lappalaiskriteeri, joka perustuu vanhoihin verokirjoihin. Tämä on aiheuttanut valtavia ristiriitoja suomalaisen yhteiskunnan ja saamelaisten välille, sillä saamelaisyhteisö pelkää identiteettinsä vesittyvän, jos päätösvalta siitä, kuka on saamelainen, siirtyy suomalaisille tuomioistuimille.

Miten muiden alueiden alkuperäisasukkaat eroavat käsitteellisesti?

Kun puhutaan Euroopasta, herää usein kysymys: miksi esimerkiksi baskit, bretonit tai keltit eivät ole virallisesti alkuperäiskansoja, vaikka he ovat asuneet alueillaan kauemmin kuin monet nykyiset valtaväestöt? Vastaus piilee juridisessa määritelmässä ja vallassa.

Kansainvälinen oikeus erottaa toisistaan kansalliset vähemmistöt ja alkuperäiskansat. Baskit ovat kansallinen tai kielellinen vähemmistö Espanjassa ja Ranskassa, mutta heillä ei oleYK:n määrittelemää statusta, koska he ovat integroituneet osaksi modernia eurooppalaista valtiota ilman erillistä kolonisaatiohistoriaa. Saamelaiset sen sijaan ovat kokeneet selkeän, valtioiden vetämän asuttamis- ja pakkosulauttamisprosessi n, joka rinnastuu Amerikan alkuperäiskansojen historiaan.

Saamelaisten oikeuksien vertailu eri valtioissa

Norja ⭐ (Suositeltu malli)

• Finnmarkin laki siirsi laajoja maa-alueita yhteishallintaan saamelaisten kanssa
• Vahva tunnustus alkuperäiskansana, perusti ensimmäisen vahvan Saamelaiskäräjien mallin
• Ratifioinut ILO 169 -sopimuksen alkuperäiskansojen maa-oikeuksista

Suomi

• Valtio omistaa suurimman osan Lapin maista, mikä luo konflikteja metsätaloudessa
• Tunnustettu perustuslaissa maan ainoana alkuperäiskansana itsehallinto-oikeudella
• Ei ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta pitkistä neuvotteluista huolimatta

Ruotsi

• Oikeudet sidottu pitkälti poronhoitoalueiden klaaneihin, herättää sisäistä keskustelua
• Tunnustettu kansana perustuslaissa, mutta juridinen asema nojaa vahvasti vähemmistölainsäädäntöön
• Ei ole ratifioinut ILO 169 -sopimusta poronhoito-oikeuksien erimielisyyksien vuoksi

Venäjä

• Erittäin heikot; teollisuus ja kaivostoiminta ajavat perinteisten elinkeinojen yli
• Tunnustettu osana 'Venäjän pieniä alkuperäiskansoja', ei erillistä vahvaa statusta
• Ei ole allekirjoittanut tai ratifioinut keskeisiä kansainvälisiä sopimuksia

Aslakin taistelu: Poronhoito ja kaivosyhtiöt suomalaisessa Lapissa

Aslak, 34-vuotias poromies Inarista, huomasi talvella porojensa muuttuneen levottomiksi. Perinteiset laidunmaat olivat uhattuna, kun kansainvälinen yhtiö aloitti malminetsinnän alueella.

Ensimmäinen yritys pysäyttää hanke epäonnistui - Aslak yritti vedota kunnanhallitukseen yksin, mutta byrokratia ja taloudelliset lupaukset jyräsivät pienen poromiehen äänen.

Läpimurto tuli, kun Aslak yhdisti voimansa Saamelaiskäräjien ja muiden paliskuntien kanssa. He vetosivat YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien komiteaan (ICESCR).

YK antoi Suomelle langettavan päätöksen puutteellisista kuulemisista. Kaivoshanke keskeytettiin, ja Aslak oppi, että yksittäisen ihmisen perinne vaatii suojakseen kansainvälisen oikeuden koneiston.