Mitä luonnosta voi kerätä?

Mitä luonnosta saa kerätä? Marjat ja sienet

Mitä luonnosta saa kerätä on keskeinen kysymys jokaiselle suomalaiselle metsässä liikkujalle. Luonnon antimien hyödyntäminen vaatii vastuullisuutta ja oikeuksien tuntemista väärinkäsitysten välttämiseksi. Tutustumalla sääntöihin varmistat, että toimintasi on kestävää ja kunnioittaa ympäristöä. Oikea tieto auttaa suojelemaan luontoa ja nauttimaan sen tarjoamista eduista turvallisesti.

Mitä luonnosta saa kerätä jokaisenoikeudella?

Suomessa jokaisenoikeudet kerääminen antavat meille poikkeuksellisen vapauden nauttia luonnon antimista ilman maanomistajan erillistä lupaa. Voit vapaasti poimia luonnonmarjoja, sieniä sekä rauhoittamattomia kukkia ja yrttejä melkein missä tahansa. Lähes 90 % Suomen maapinta-alasta on sellaista, jolla nämä keräilyoikeudet ovat voimassa,^[1] kunhan et aiheuta häiriötä tai vahinkoa ympäristölle tai kenenkään kotirauhalle.

Vaikka oikeudet ovat laajat, niihin liittyy vastuuta. On tärkeää ymmärtää ero uusiutuvan luonnonmateriaalin, kuten marjojen, ja hitaasti kasvavien tai puun elinvoimaan vaikuttavien osien välillä. Marjastus säännöt suomi ja sienestys ovat suosituimpia tapoja hyödyntää näitä oikeuksia - arvioiden mukaan suomalaisista yli 50 % käy poimimassa metsän antimia vähintään kerran vuodessa. Se on osa kulttuuriamme, mutta vaatii myös pelisääntöjen tuntemista.

Sallitut luonnonantimet: Marjat, sienet ja villiyrtit

Yleissääntönä on, että voit kerätä kaikkea sellaista, minkä poimiminen ei vahingoita itse kasvia tai puuta pysyvästi. Tämä kattaa suurimman osan metsän syötävistä herkuista. Luonnonmarjat: Mustikka, puolukka, vadelma, hilla (lakka), karpalo ja pihlajanmarjat. Sienestys jokaisenoikeudet takaavat, että kaikki ruokasienet ovat vapaasti poimittavissa. Villivihannekset ja yrtit: Nokkonen, vuohenputki, voikukka ja maitohorsma ovat hyviä esimerkkejä kasveista, joita saa kerätä ilman lupaa. Maahan pudonneet osat: Saako käpyjä kerätä, kuivia risuja ja maahan pudonnutta tuohta? Kyllä, kunhan ne eivät ole tarkoitettu polttopuiksi.

Muistan, kun ensimmäisiä kertoja opettelin villiyrttejä. Luulin, että jokainen vihreä lehti vaatii erillisen tarkistuksen maanomistajalta. Olin väärässä. Villiyrttien kerääminen säännöt sallivat poimimisen, mutta rajat tulevat vastaan puiden osissa. Esimerkiksi kuusenkerkkien tai koivunlehtien kerääminen vaatii aina maanomistajan luvan, koska ne ovat elävän puun osia. Tämä on yleinen virhe, johon moni aloittelija - minä mukaan lukien - aluksi törmää.

Mitä metsästä ei saa kerätä ilman lupaa?

Kaikki luonnon materiaali ei ole vapaata riistaa. Tietyt osat metsää kuuluvat tiukasti maanomistajan hallintaan, ja niiden ottaminen katsotaan varkaudeksi tai vahingonteoksi. Esimerkiksi saako sammalta kerätä ilman lupaa? Vastaus on kielteinen, sillä ne uusiutuvat hitaasti ja niiden poistaminen voi muuttaa maaperän olosuhteita merkittävästi.

Tutkimusten mukaan jäkälämaton palautuminen ennalleen voi viedä jopa 30–50 vuotta riippuen lajista ja olosuhteista. ^[3] Siksi niiden kerääminen koristekäyttöön tai myyntiin on tarkasti säädeltyä. Myöskään mitä metsästä ei saa kerätä -listalta löytyvää pakurikääpää ei saa irrottaa puusta, vaikka se kasvaisikin kuolleessa rungossa, sillä se luokitellaan puun osaksi eikä sieneksi jokaisenoikeuksien mielessä.

Olen itsekin kerran seissyt metsässä upean jäkälämaton äärellä ja miettinyt, haittaisiko pienen palan ottaminen joulukoristeeseen. Mutta kun ajattelee, että se kämmenen kokoinen pala on kasvanut siinä ehkä viisitoista vuotta, käsi jää taskuun. Kunnioitus luonnon hidasta rytmiä kohtaan on osa vastuullista liikkumista.

Sallittu vs. kielletty kerääminen

Tämä taulukko auttaa hahmottamaan, mitkä luonnonmateriaalit kuuluvat jokaisenoikeuksien piiriin ja mitkä vaativat aina maanomistajan luvan.

Sallittua (Jokaisenoikeudella)

• Nokkonen, voikukka ja muut rauhoittamattomat ruohovartiset kasvit.

• Kuivat risut, kävyt, tammenterhot ja maahan pudonnut tuohi.

• Kaikki luonnonmarjat ja ruokasienet, myös kaupalliseen tarkoitukseen.

Kiellettyä (Vaatii luvan)

• Runkojen, kelojen tai pystyyn kuivuneiden puiden ottaminen.

• Sammal, jäkälä, multa, hiekka ja kiviainekset.

• Havut, kuusenkerkät, lehdet, mahla ja pakurikääpä.

Mikon sieni- ja jäkäläretki

Mikko, innokas harrastajavalokuvaaja Espoosta, lähti metsään keräämään materiaalia syksyiseen asetelmaan. Hän tiesi saavansa poimia sieniä, mutta asetelmaan tarvittava harmaa poronjäkälä herätti epävarmuutta.

Ensimmäisellä yrittämällä Mikko keräsi pienen pussillisen jäkälää kalliolta. Kotona hän kuitenkin luki, että jäkälän keruu ei kuulukaan jokaisenoikeuksiin, mikä aiheutti hänelle huonon omantunnon ja pelon sakoista.

Mikko päätti ottaa yhteyttä paikalliseen maanomistajaan ja kysyä lupaa. Kävi ilmi, että omistaja oli vain tyytyväinen, kun joku kysyi, ja antoi luvan kerätä jäkälää tietyltä polun varrelta.

Lopulta Mikko sai asetelmansa valmiiksi luvallisesti. Hän oppi, että rehellinen kysyminen säästää stressiltä ja jäkälä uusiutuu niin hitaasti, että luvaton kerääminen on oikeasti vahingollista.