Mitä metsästä voi kerätä?

Mitä metsästä saa kerätä? Marjat, sienet ja yrtit

mitä metsästä saa kerätä koskee jokamiehenoikeuksia, jotka mahdollistavat luonnon antimien nauttimisen. Nämä oikeudet turvaavat perinteisen keruukulttuurin ja luontosuhteen ylläpidon. Tuntemalla säännöt vältät konflikteja ja kunnioitat samalla luonnon monimuotoisuutta ja omistajien oikeuksia.

Jokaisenoikeudet: Mitä metsästä saa kerätä ilman lupaa?

Suomen metsät tarjoavat valtavan määrän luonnonantimia, ja se, mitä metsästä saa kerätä jokaisenoikeuksien turvin, on jokaisen ulkoilijan hyvä tietää. Voit poimia vapaasti marjoja, sieniä, kukkia (jotka eivät ole rauhoitettuja) sekä villiyrttien kerääminen on sallittua lähes mistä tahansa, kunhan et liiku aivan toisen pihapiirissä tai viljelyksillä. On kuitenkin olemassa yksi usein unohdettu sääntö, joka koskee nimenomaan maahan pudonneita puun osia - kerron tästä tarkemmin artikkelin loppupuolella.

Noin 60 % suomalaisista käy marjametsässä vähintään kerran vuodessa^[1], ja sienestyksen osalta luku on lähes 40 %. Tämä on mahdollista, koska noin 75 % Suomen maapinta-alasta on metsää, ja suurin osa tästä alueesta on avoinna kaikille kerääjille. Metsä onkin meille suomalaisille kuin ilmainen ruokakauppa, mutta sen hyllyillä on omat sääntönsä, jotta luonto säilyy elinvoimaisena.

Sallitut luonnonantimet: Marjat, sienet ja villiyrtit

Suurin osa metsän antimista on vapaasti hyödynnettävissä. Tärkeintä on tunnistaa, mitä poimii. Myönnän rehellisesti: vielä kymmenen vuotta sitten en erottanut herkkutattia sapitatista, ja tuloksena oli koko sienikastikkeen muuttuminen syömäkelvottoman karvaaksi. Virheistä oppii parhaiten, mutta sienikirjan kantaminen mukana on silti viisasta.

Marjat ja sienet

Voit poimia kaikkia luonnonmarjoja, kuten mustikoita, puolukoita, lakkoja ja karpaloita. Myös kaikki ruokasienet kuuluvat jokaisenoikeudet marjastus ja sienestys piiriin. Kotitaloudet poimivat vuosittain keskimäärin 30 - 40 miljoonaa kiloa marjoja, mikä on silti vain murto-osa metsien kokonaistuotosta. Sienien osalta satovaihtelu on suurta, mutta hyvänä vuonna metsistä riittää poimittavaa miljoonille ihmisille.

Villiyrtit ja ruohovartiset kasvit

Villiyrttien kerääminen - eli hortoilu - on kasvattanut suosiotaan valtavasti. Saat poimia nokkosia, voikukkia, maitohorsmaa ja monia muita kasveja. Muista kuitenkin, että kerääminen ei saa vahingoittaa luontoa. Älä siis revi kasveja juurineen, ellei se ole välttämätöntä. Muista myös, että rauhoitettuja kasveja, kuten joitakin orkideoita tai jäkälälajeja, ei saa poimia lainkaan.

Milloin tarvitset maanomistajan luvan?

Kaikki metsässä oleva ei ole vapaata riistaa. Perussääntö on yksinkertainen: jos kerääminen vahingoittaa puuta tai vaatii kajoamista kasvualustaan, tarvitset luvan. Usein kysytään, saako metsästä ottaa sammalta tai jäkälää ilman lupaa, mutta ne eivät kuulu jokaisenoikeuksiin. Niiden uusiutuminen kestää kymmeniä vuosia ja niiden irrottaminen paljastaa alla olevan maan.

Myös puun osien ottaminen vaatii aina maanomistajan suostumuksen. Tämä koskee eläviä ja kuolleita puita. Et saa taittaa oksia, kerätä pihkaa, ottaa tuohta tai poimia kuusenkerkköjä ilman lupaa. Kuusenkerkät ovat monen mielestä metsän herkkua, mutta ne ovat puun kasvupisteitä - niiden poistaminen häiritsee puun kasvua pysyvästi.

Muistatko artikkelin alussa mainitsemani unohdetun säännön? Se koskee maahan pudonneita oksia ja puita. Vaikka ne olisivat kuivia ja kuolleita, ne ovat silti maanomistajan omaisuutta. Pieniä määriä kuivia risuja saa yleensä käyttää tilapäisellä nuotiopaikalla tulen tekoon, mutta niiden kerääminen autoon ja kotiin vieminen polttopuiksi on kiellettyä ilman lupaa. Metsä ei ole hylätty varasto.

Eri säännöt kansallispuistoissa ja suojelualueilla

Suomessa on vuonna 2026 yhteensä 41 kansallispuistoa,^[3] jotka kattavat merkittävän osan suojellusta metsäpinta-alasta. Suojellun metsän osuus on koko maassa noin 13 %,^[4] ja näillä alueilla jokaisenoikeudet ovat usein rajoitetumpia kuin tavallisessa talousmetsässä. Kansallispuistoissa marjastus ja sienestys on yleensä sallittua, mutta sekin voidaan kieltää tietyillä vyöhykkeillä luonnonarvojen turvaamiseksi.

Luonnonpuistot ovat vielä tiukemmin suojeltuja. Niissä liikkuminen on kiellettyä ilman erillistä tutkimuslupaa, eikä niistä saa kerätä yhtään mitään. Ennen kuin suuntaat uudelle alueelle, tarkista aina kohteen järjestyssäännöt. Vuosi 2026 on juhlavuosi usealle kansallispuistolle, mikä on lisännyt retkeilypainetta - pidetään siis yhdessä huolta, että poimimme vain sallittuja asioita.

Mitä saat poimia ja mitä et? Pikavertailu

Raja sallitun ja kielletyn välillä voi joskus tuntua hämärältä. Tässä listauksessa on yleisimmät metsän antimet ja niiden keruuoikeudet.

Sallittu jokaisenoikeudella

- Kaikki luonnonmarjat ja ruokasienet lähes kaikkialla.

- Ruohovartiset kasvit, kuten voikukka, nokkonen ja horsma.

- Irralliset lehdet, maahan pudonneet kävyt ja pienet kuivat risut.

Vaatii maanomistajan luvan

- Oksat (myös kuivat), lehdet, kuori, neulaset, pihka ja mahla.

- Kuusenkerkät, pähkinät ja käävät (kuten pakurikääpä).

- Sammal, jäkälä, maa-aines, kivet ja turve.

Laurin hortoilukokeilu: Oppitunti kuusenkerkistä

Lauri, 34-vuotias espoolainen IT-asiantuntija, innostui villiyrteistä nähtyään videon kotitekoisesta kuusenkerkkäsiirapista. Hän suuntasi lähimpään metsään Nuuksion laidalla ja alkoi kerätä vaaleanvihreitä versoja sangon täyteen.

Ensimmäinen haaste tuli vastaan, kun paikallinen metsänomistaja osui paikalle. Lauri luuli vilpittömästi, että kerääminen kuuluu jokaisenoikeuksiin, mutta hänelle selitettiin, että kerkät ovat puun elintärkeitä kasvupisteitä.

Lauri pysähtyi ja tajusi virheensä. Hän pyysi anteeksi ja sai luvan pitää keräämänsä kerkät sillä ehdolla, että hän oppisi säännöt. Hän ymmärsi, ettei luonnon rakastaminen tarkoita, että kaikkea saa ottaa.

Siirappi onnistui (siitä tuli yllättävän hyvää), mutta nykyään Lauri kerää vain nokkosia ja voikukkia. Hän oppi, että metsä vaatii kunnioitusta ja tietoa säännöistä ennen kuin sangon täyttää.