Mitä sanoja Lönnrot on keksinyt?

mitä sanoja lönnrot on keksinyt? Ei vahvistettuja tietoja

Selvitä tarkasti, mitä mitä sanoja lönnrot on keksinyt historian aikana suomen kielen rikastuttamiseksi. Tämän aiheen ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kielellistä kehitystä ja välttämään vääriä tulkintoja sanaston alkuperästä yleisessä keskustelussa. Tutustu aineiston tarjoamiin näkökulmiin ja opi tunnistamaan viralliset kielelliset faktat luotettavalla tavalla.

Elias Lönnrotin keksimät sanat suomen kielessä

Elias Lönnrot loi satoja tai jopa tuhansia nykyisin arkipäiväisiä suomen kielen sanoja, joita ilman nykyistä yhteiskuntaa, tiedettä ja kulttuuria olisi vaikea kuvitella. Erityisen merkittävä osa hänen luomistaan termeistä liittyy lääketieteeseen, oikeustieteeseen ja kasvitieteeseen, sillä hän toimi itse lääkärinä ja kirjoitti ensimmäisen suomenkielisen kasvikirjan.

Monet Lönnrotin kehittämistä sanoista ovat niin luonnollisia, ettei niiden uskoisi olevan vain yhden ihmisen keksintöä. Seuraava luettelo ryhmittelee keskeisimmät sanat, jotka jäivät pysyvästi elämään suomalaisten suuhun ja kirjakieleen: Yhteiskunta ja kulttuuri: kirjallisuus, tasavalta, kansallisuus, esitys, sopimus, pöytäkirja ja äänioikeus. Kieli ja matematiikka: monikko, yksikkö ja ongelma. Arkipäivän esineet ja käsitteet: muste, nuoriso ja tartunta. Lääketiede: kuume, laskimo, valtimo, istukka, potilas ja sairaanhoitaja. Kasvitiede: kasvi, hede, emi, palho ja ponsi.

Lääketieteen ja kasvitieteen sanaston vallankumous

Kun Lönnrot aloitti uransa 1800-luvulla, suomen kielellä ei ollut mahdollista opiskella tai harjoittaa korkeampaa tiedettä. Lönnrot loi yksinomaan kasvitieteen oppisanastoon lähes 1.300 suomenkielistä termiä julkaistessaan Flora Fennica -teoksen. Ennen hänen työtään edes elias lönnrotin keksimät sanat eivät tarkoittaneet sitä, mitä nykyään merkitään.

Lääkärinä toimiessaan hän puolestaan kehitti lönnrotin uudissanat lääketieteellisiin tarpeisiin, jotta pystyi antamaan potilailleen kansantajuista terveysvalistusta omalla äidinkielellä. Jos Lönnrot ei olisi istunut iltojaan kynä kädessä Kajaanin piirilääkärin talossa, saattaisimme yhä puhua asioista monimutkaisilla ruotsalaisilla tai latinalaisilla lainasanoilla. Muistan itsekin lääketieteen opintojeni alussa pohtineeni, kuinka nerokkaan kuvaava esimerkiksi sana laskimo on - veri kirjaimellisesti laskeutuu sitä pitkin takaisin sydämeen.

Sanoja, jotka unohdettiin

Kaikki suuren sanasepon kokeilut eivät kuitenkaan miellyttäneet kansaa, vaan osa niistä katosi historian havinaan. Suomen kieli valikoi parhaat päältä ja hylkäsi liian erikoiset viritelmät. Esimerkiksi nollaa Lönnrot yritti kutsua nimellä tyhjykkä, sateenvarjoa hän nimitti varataivaaksi ja sähkö puolestaan oli hänen mielestään lieke.

Mutta tämähän on kielen kehityksessä täysin normaalia. Jotta saadaan luotua tuhansia toimivia sanoja, pitää uskaltaa tehdä myös huteja. Kieli elää ja muuttuu aina käyttäjiensä mukana. Onneksi kuitenkin sateenvarjo ja sähkö veivät voiton, sillä varataivaasta puhuminen kesäsateessa saattaisi nykyään herättää melkoisia kysymysmerkkejä.

Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin työn erot

Suomen kielellä on kaksi suurta rakentajaa, joiden synnyttämät sanastot poikkeavat toisistaan ajankohdan ja tarpeen vuoksi.

Mikael Agricola

• 1500-luku, suomen kirjakielen alkuvaiheet
• luoja, hallitus, isänmaa, armo, omatunto
• Loi käännöstyössään yli 8.000 sanaa, joista yli puolet on yhä käytössä
• Uskonnot, raamatunkäännökset ja kirkolliset tekstit

Elias Lönnrot

• 1800-luku, suomen kielen nousu sivistyskieleksi
• kirjallisuus, kuume, tasavalta, kasvi, monikko
• Tehtaili satoja tai tuhansia sanoja eri tieteenalojen tarpeisiin
• Kansanrunous, tieteet, lääketiede ja arkielämän tarpeet

Flora Fennica ja kasvisanojen synty

Lönnrot matkusti ympäri Suomea keräämässä kansanrunoja mutta samalla hän keräsi talteen myös satoja kasvinäytteitä. Hän halusi kirjoittaa suomalaisille ensimmäisen omakielisen kasvikirjan mutta huomasi nopeasti suuren esteen: suomen kielestä puuttuivat sanat kasvien osien kuvailemiseen.

Hän yritti aluksi käyttää pelkkiä ruotsinkielisiä käännöslainoja tai monimutkaisia kuvailuja. Tämä teki teksteistä kuitenkin niin raskaita ja vaikeaselkoisia, että tavallisen kansan oli mahdotonta oppia niiden avulla mitään hyödyllistä.

Lönnrot tajusi, että kieleen pitää luoda aivan uusia, lyhyitä kantasanoja vanhojen murresanojen pohjalta. Hän otti käyttöön sanat hede ja emi sekä kehitti lehtiä kuvaavat muodot kuten puikea ja suikea.

Vuonna 1860 ilmestynyt Flora Fennica sisälsi lopulta lähes 1.300 Lönnrotin muotoilemaa termiä. Tämän ansiosta suomalaiset saivat paitsi ensimmäisen kasvikirjansa, myös kokonaan uuden tieteenalan sanaston, joka on käytössä vielä tänäkin päivänä.