Miten kauan Suomi oli Venäjän vallan alla?

Miten kauan Suomi oli Venäjän vallan alla? Kesto vuosina

Suomen historian merkittävä aikakausi autonomisena suuriruhtinaskuntana herättää paljon kysymyksiä tiedonhaluisissa lukijoissa. Autonomian ajan tarkka kesto ja keskeiset vuosiluvut auttavat ymmärtämään miten kauan suomi oli venäjän vallan alla ja maan kehitystä kohti itsenäisyyttä. Tutustu historiallisen ajanjakson pituuteen ja tärkeisiin käännekohtiin välttääksesi väärinkäsitykset menneisyyden tapahtumista.

Suomen aika Venäjän keisarikunnan osana lyhyesti

Suomi oli Venäjän vallan alla yhteensä 108 vuotta. Tämä historiallinen ajanjakso alkoi virallisesti Haminan rauhasta vuonna 1809 ja päättyi Suomen itsenäistymiseen joulukuussa 1917. Kysymys suomi venäjän vallan alla vuodet ja historian pituudesta Venäjän alaisuudessa voi liittyä moniin eri tulkintoihin, sillä hallinnollinen siirtymä Ruotsin valtakunnasta alkoi jo vuoden 1808 puolella sodan melskeissä. Kyseessä ei kuitenkaan ollut pelkkä miehitys, vaan maa muodosti oman erityisen alueensa keisarikunnan sisällä.

Venäjän keisari Aleksanteri I myönsi Suomelle laajan itsehallinnon eli autonomian, minkä ansiosta maassa säilyivät ruotsinvallan aikaiset lait, luterilainen uskonto ja oma säätyjako. Tämä järjestely teki suomi osana venäjän keisarikuntaa 1809-1917 poikkeuksellisen verrattuna Venäjän muihin alueisiin. Vuosikymmenten aikana tämä erillisasema antoi tilaa suomalaisen yhteiskunnan, oman rahan, kulttuurin ja lopulta itsenäisyysliikkeen kehittymiselle.

Ruotsin vallasta autonomiaosaan: Miten siirtymä tapahtui?

Suomi oli kuulunut osaksi Ruotsia noin 600 vuotta ennen kuin suurvaltapoliittiset jännitteet muuttivat tilanteen täysin. Taustalla oli Ranskan ja Venäjän vuonna 1807 solmima Tilsitin sopimus, jossa Napoleon ja Aleksanteri I jakoivat Euroopan etupiireihin. Venäjän tehtäväksi tuli painostaa Ruotsi mukaan Ison-Britannian vastaiseen mannermaasulkemukseen. Kun Ruotsi kieltäytyi, Venäjän joukot hyökkäsivät rajan yli helmikuussa 1808, mikä aloitti Suomen sodan.

Sota päättyi Ruotsin raskaaseen tappioon ja syyskuussa 1809 allekirjoitettuun Haminan rauhaan. Jo ennen rauhansopimusta keisari kutsui Suomen säädyt koolle Porvoon valtiopäiville, missä hän vannoi hallitsijavakuutuksen. Suomi liitettiin Venäjään suomen suuriruhtinaskunta kesto valossa, ja tämä uusi hallinnollinen rakenne takasi, että Suomea ei sulautettu suoraan Venäjän provinsseihin.

Muutos herätti suomalaisissa virkamiehistöissä aluksi suurta epävarmuutta ja pelkoa oman kulttuurin menettämisestä. Mutta siirtymä oli yllättävän pehmeä. Keisarin joustava politiikka auttoi rauhoittamaan tilanteen nopeasti. Vuonna 1812 Suomen pääkaupunki siirrettiin Turusta Helsinkiin, jotta yhteys uuteen emämaahan ja Pietariin olisi maantieteellisesti tiiviimpi.

Autonomian kolme kehitysvaihetta ja sortovuodet

Suomen suuriruhtinaskunnan aika jaetaan perinteisesti kolmeen selkeään ajanjaksoon. Ensimmäinen oli vuosien 1809 ja 1855 välinen hitaan kehityksen ja virkamieshallinnon kausi. Valtiopäiviä ei kutsuttu koolle kertaakaan, mutta yhteiskunnan pohjarakenteita ja lainsäädäntöä uudistettiin silti taustalla hiljaisesti. Toinen vaihe alkoi Aleksanteri II:n nousuun valtaistuimelle, mikä käynnisti ennennäkemättömän taloudellisen ja poliittisen nousukauden. Suomi sai oman rahan, markan, ja suomen kielen asema virallistettiin.

Kolmatta vaihetta vuodesta 1889 eteenpäin leimasi tiukka venäläistämispolitiikka. Venäjän keisarikunta halusi yhtenäistää laajan valtakuntansa lait ja hallinnon, mikä tarkoitti suomen historia venäjän vallan aika erityisaseman murentamista. Tämä johti niin sanottuihin sortovuosiin, jotka alkoivat vuoden 1899 Helmikuun manifestista. Suomalaiset vastasivat paineeseen passiivisella vastarinnalla ja kieltäytymällä noudattamasta uusia määräyksiä.

Muistan, kun opiskelin syvällisesti kenraalikuvernööri Bobrikovin kautta aikakauden kirjeenvaihtoa. Se turhautumisen ja suoranaisen pelon määrä, joka suomalaisissa perheissä silloin vallitsi, oli käsinkosketeltavaa. Virkamiehet joutuivat valitsemaan oman uransa ja maansa lakien välillä. Jännitys purkautui lopulta Bobrikovin murhaan ja vuoden 1905 suurlakkoon, joka pakotti keisarin hetkeksi perääntymään sortotoimista.

Kansannousu ja tie itsenäisyyteen vuonna 1917

Ensimmäisen maailmansodan syttyminen muutti tilanteen lopullisesti. Venäjän talous ja sisäpoliittinen vakaus murenivat sodan rasituksessa, mikä johti maaliskuussa 1917 keisarin vallastaluopumiseen. Suomessa tilannetta seurattiin herkeämättä. Kun Venäjän väliaikainen hallitus ei pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa, Suomen eduskunta katsoi korkeimman vallan siirtyneen itselleen.

Bolshevikkien tekemä vallankumous Venäjällä saman vuoden syksyllä katkaisi viimeisetkin siteet emämaahan. Eduskunta hyväksyi itsenäisyysjulistuksen 6. joulukuuta 1917. Tie vapauteen ei kuitenkaan ollut helppo, sillä venäläisten sotajoukkojen läsnäolo ja syvät sisäiset luokkaerot syösivät Suomen jo heti seuraavan vuoden alussa repivään sisällissotaan.

Suomen historian aikakausien pituudet

Suomen valtiollinen asema ja hallitsijat ovat vaihtuneet vuosisatojen aikana merkittävästi. Alla on vertailu kolmesta pääajanjaksosta.

Ruotsin vallan aika

- Vuoden 1734 yleinen laki ja luterilainen kirkkolaki

- Suomi oli kiinteä osa Ruotsin kuningaskuntaa ilman erillistä itsehallintoa

- Noin 600 vuotta

Venäjän vallan aika

- Ruotsinaikaiset perustuslait säilytettiin, loppuaikoina manifestit

- Autonominen suuriruhtinaskunta, jolla oli omat säädyt ja senaatti

- 108 vuotta

Itsenäisyyden aika

- Vuoden 1919 hallitusmuoto ja vuoden 2000 perustuslaki

- Suvereeni ja itsenäinen tasavalta

- Yli 100 vuotta

Matin perheen arki sortovuosien Helsingissä

Matti, 34-vuotias kirjapainotyöläinen Helsingissä, heräsi syksyllä 1901 jatkuvaan epävarmuuteen. Sensuuri oli tiukentunut, ja painotaloissa pelättiin viranomaisten yllätystarkastuksia.

Ensimmäinen haaste tuli, kun Matin työpaikka määrättiin painamaan venäjänkielisiä virallisia tiedotteita ilman suomennoksia. Työntekijät aikoivat lakkoilla, mutta perheiden nääntymisen pelko esti sen.

Matti tajusi, että suora toiminta oli liian vaarallista. Hän alkoi ystäviensä kanssa levittää salaa öisin laittomia 'Vapaita Lehtiä' pyöränkellarista käsin kiertäen näin sensuuriviranomaiset.

Vuoden 1905 suurlakon jälkeen Matin paino sai jälleen julkaista vapaasti suomeksi. Perhe säästyi vankeudelta, ja Matti oppi, että hiljainen yhteistyö oli voimakkain ase virkakoneistoa vastaan.