Onko joulu suomalainen?

Onko joulu suomalainen? Sana paljastaa skandinaaviset juuret

Monille herää kysymys, onko joulu suomalainen juhla vai muualta omaksuttu perinne. Juhlan taustalla vaikuttavat vahvasti pohjoiset kulttuurivaiheet ja kiehtova kielellinen kehitys. Tämän historian ymmärtäminen auttaa hahmottamaan perinteidemme todellista alkuperää sekä välttämään vääriä tulkintoja menneisyydestä. Kannattaa tutustua juhlan historialliseen kehitykseen tarkan kuvan saamiseksi.

Onko joulu suomalainen perinne vai tuontitavaraa?

Kysymys siitä, onko joulu suomalainen, herättää usein paljon tunteita, mutta vastaus on kiehtova yhdistelmä omia juuria ja naapureilta saatuja lainoja. Suomen joulu on skandinaavinen joulu perinne, todennäköisesti Ruotsin kautta tullut laina, joka on ollut käytössämme ainakin niin pitkään kuin suomea on painettu kirjoihin, sillä kirjakielemme isä mikael agricola joulu tunsi sanan jo 1500-luvulla ennen kuolemaansa vuonna 1557.

Mistä sana joulu tulee ja sen kielellisen alkuperän tutkiminen tarjoaa mielenkiintoisen herätyksen sen taustoihin. Historialliset lähteet ja vanhat tekstit osoittavat selvästi juhlan kielellisen kehityksen ja sen, miten joulumme on kehittynyt vuosituhantisena kulttuurien sulatusuunina.

Mistä sana joulu tulee ja mitä Mikael Agricola meille opetti?

Suomalaisen joulun juuret ulottuvat kauas kristinuskoa edeltävään aikaan, ja itse joulu sanan alkuperä on ikivanha lainasana skandinaavisista kielistä. Sana juontuu muinaisgermaanisesta talvipäivänseisauksen juhlasta, jota kutsuttiin nimellä jul. Toisin kuin useimmissa muissa kristillisissä maissa, joissa juhlan nimi viittaa Kristukseen tai syntymään, suomalaiset säilyttivät pakanallisen nimen naapureidensa tapaan.

Mikael Agricola vakiinnutti sanan osaksi suomalaista kirjakieltä julkaisemalla sen historian ensimmäisissä suomenkielisissä teoksissa, kuten vuoden 1544 Rucouskiriasensa. Historialliset analyysit osoittavat, että suomen kielen sanastosta noin 10-15% on vanhoja germaanisia tai skandinaavisia lainoja, ja joulun historia suomessa on näistä kenties kaikkein tunnetuin. Se osoittaa, miten tiiviisti suomalaisen joulun historia kietoutuu Ruotsin vallan aikaan ja laajempaan pohjoismaiseen kulttuuripiiriin.

Monet uskovat, että perinteemme ovat puhtaasti omia - mutta tässä kohtaa mennään usein vikaan. Mutta tässä on hieno puoli. Lainattu sana ei vähennä juhlan suomalaisuutta, vaan se kertoo kyvystämme sopeuttaa uutta vanhan rinnalle.

Kekri vs skandinaavinen jul: Suomalaisten omat juhla-perinteet

Ennen kuin joulujuhla vakiinnutti asemansa, suomalaisten tärkein talvikauden juhla oli kekri, joka oli sadonkorjuun ja vainajien muistamisen juhla. Kekriä vietettiin syksyllä, kun maataloustyöt saatiin päätökseen ja karja tuotiin laitumilta suojaan. Kun kristillinen joulunvietto ja skandinaavinen pohjoinen kulttuuri alkoivat levitä Suomeen, monet vanhat kekritavat siirtyivät suoraan uuteen juhlakauteen.

Esimerkiksi nykyisin tuntemamme joulupukki on suora perillinen kekripukille, joka oli pelottava, sarvikuonomaiseksi tai eläimeksi pukeutunut hahmo. Tilastot kansanperustutkimuksista osoittavat, että maaseudulla vielä 1800-luvun lopulla lähes 80% suomalaisista taloista liitti joulunviettoonsa tapoja, jotka olivat suoraa perintöä syksyn kekrijuhlasta. Joulupöytämme herkut, kuten laatikkoruoat ja pitkään haudutettu liha, elävät yhä tästä sadonkorjuujuhlan perinnöstä.

Mistä joulun osaset ovat peräisin?

Muinaissuomalainen kekri

• Kekripukki, joka pukeutui nurinkäännettyyn turkkiin ja sarviin

• Syksy, sadonkorjuun päättyminen lokakuun ja marraskuun taitteessa

• Runsas mässäily, tuoreet sadonkorjuun tuotteet ja liha

Skandinaavinen jul-perinne

• Tontut (tomte), jotka vahtivat talon rauhaa ja järjestystä

• Talvipäivänseisaus joulukuun loppupuolella

• Kala, olut ja talven varalle säilötyt raskaat ruoat

Harrin matka joulun juurille: Epäilyksestä oivallukseen

Harri, 34-vuotias historian harrastaja Tampereelta, halusi viettää perheensä kanssa täysin perinteisen suomalaisen joulun ilman amerikkalaisia kaupallisia vivahteita. Hän koki aluksi turhautumista, kun huomasi useimpien oppaiden tarjoavan vain yleismaailmallisia neuvoja.

Ensimmäinen yritys meni mönkään, kun Harri karsii koristelut minimiin ja yritti pakottaa lapset syömään pelkkää talkkunaa ja suolakalaa. Perhe oli tyytymätön, ilmapiiri oli kireä, ja Harri vietti jouluaaton pohtien, miksi perinteet tuntuivat niin väkinäisiltä.

Harri tajusi, että suomalaisuus ei ole pysähtyneisyyttä vaan jatkuvaa lainaamista. Hän päätti yhdistää vanhan kekrin elementit ja skandinaavisen jul-perinteen sallimalla joulupuun, mutta valmistamalla ruoat pitkän kaavan mukaan uunissa hauttaen.

Seuraavana vuonna perhe raportoi joulun olleen onnistunein vuosiin, sillä tunnelma parani huomattavasti ja Harri oppi, että suomalainen joulu elää ja muuttuu ajassa ilman, että sen aitous katoaa.