Kuka voi tehdä jakokirjan?

0 katselukertaa
Perinnönjakokirjan voi laatia itse tai sen voi toimittaa käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja. Sopimusjaossa kuolinpesän osakkaat voivat tehdä jakokirjan keskenään, jolloin asiakirja vaatii kaikkien osakkaiden allekirjoitukset sekä kahden esteettömän henkilön todistuksen oikeaksi. Jos osakkaat eivät pääse sopimukseen, kuka tahansa osakkaista voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä jakokirjan laatimista varten.
Kommentti 0 tykkäystä

Kuka voi tehdä jakokirjan: Itse tehty vai pesänjakaja?

Perinnönjakokirjan laadintaan vaikuttavat osakkaiden väliset sopimusmahdollisuudet sekä tarve ulkopuoliseen apuun, kun pohditaan, kuka voi tehdä jakokirjan. Oikean tahon valitseminen auttaa välttämään epäselvyyksiä ja turhia riitoja perinnönjaossa. Tutustu tarkemmin siihen, milloin jakokirjan voi tehdä itse ja milloin tarvitaan virallinen pesänjakaja.

Kuka voi tehdä jakokirjan ja mitkä ovat perussäännöt?

Jos mietit, kuka voi tehdä jakokirjan, kuolinpesän osakkaat voivat laatia jakokirjan itse, jos he ovat yksimielisiä perinnönjaosta ja kaikista omaisuuden arvoista. Vaihtoehtoisesti pesänjakaja voi tehdä jakokirjan silloin, kun osakkaat eivät pääse sopuun tai joku heistä vaatii virallista toimitushakoa.

Ensimmäistä kertaa tätä pohtiessani luulin, että lakimiehen palkkaaminen on pakollista jokaisessa kuolinpesässä - mutta olin väärässä. Kun kyseessä on sopujako, osakkaat saavat hoitaa kaiken itsenäisesti. Suurin osa perinnönjaoista suoritetaan Suomessa sopujakona ilman tuomioistuimen määräämää pesänjakajaa, mikä säästää perheiltä huomattavia summia rahaa ja vähentää prosessin kuormittavuutta.

Voiko jakokirjan tehdä itse ja mitä riskejä siihen liittyy?

Kyllä, voiko jakokirjan tehdä itse on kysymys, johon vastaus on myönteinen, kunhan kaikki kuolinpesän osakkaat allekirjoittavat valmiin asiakirjan. Itse tekeminen edellyttää kuitenkin tarkkuutta, sillä muotovirheet voivat johtaa jaon mitätöitymiseen tai veroseuraamuksiin.

Paperitöiden keskellä iskee helposti epätoivo. Muistan erään tapauksen, jossa perhe jakoi kiinteistön ja käteistä rahaa omatekoisella paperilla, mutta unohti merkitä tarkat omistusosuudet verottajaa varten. Käsien tärinä ja pelko virheistä oli käsinkosketeltavaa, kun verovirastosta tuli selvityspyyntö. Virallinen perinnönjakokirjan laatiminen ohje vaatii aina kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset, jotta paperi on juridisesti pätevä.

Milloin käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja tekee jakokirjan?

Käräjäoikeuden määräämä pesänjakaja tekee jakokirjan silloin, kun kyseessä on toimitusjako, johon päädytään osakkaiden välisten riitojen tai jonkun osakkaan virallisen vaatimuksen vuoksi. Pesänjakajan laatima asiakirja sitoo osakkaita, ellei sitä moitita tuomioistuimessa määräajan kuluessa.

Pesänjakajan määrääminen maksaa yleensä vähintään useita satoja euroja pelkkinä hakemusmaksuina, ja itse pesänjakajan palkkio voi nousta tuhansiin euroihin riippumatta pesän koosta. Toimitusjako pesänjakajan toimesta kestää tyypillisesti pidempään kuin suora sopujako osakkaiden kesken. Kuka tekee osituksen ja perinnönjaon vaikuttaa siis suoraan sekä aikatauluun että kuolinpesän lopullisiin kustannuksiin.

Miten varmistat, että jakokirja täyttää viranomaisten vaatimukset?

Varmistaaksesi jakokirjan pätevyyden, sinun on kirjattava siihen viralliset tiedot kaikista osakkaista, jaettavasta omaisuudesta ja jokaisen saamasta reaalisesta perintöosuudesta. Puutteellinen asiakirja pysäyttää omistusoikeuksien rekisteröinnin esimerkiksi Maanmittauslaitoksessa tai pankeissa.

Seuraava vaihe yllättää monet perheet. Rekisteriviranomaiset hylkäävät joskus itse tehtyjä jakokirjoja pelkästään siksi, että vainajalta on jäänyt jokin vanha velka huomioimatta tai jakokirjasta puuttuu virallinen viittaus perukirjaan. Ennen papereiden lähettämistä on välttämätöntä tarkistaa, että kaikki kuolinpesän tunnetut velat on maksettu tai niiden maksamisesta on sovittu sitovasti.

Kun asiat on sovittu, on tärkeää edetä huolellisesti ja varotoimia noudattaen. Lue myös, kuka toimittaa jakokirjan verottajalle, jotta vältyt mahdollisilta yllätyksiltä jälkikäteen.

Kuka saa laatia perinnönjakokirjan: Vaihtoehtojen vertailu

Jakokirjan laatijan valinta vaikuttaa suoraan perinnönjaon kustannuksiin, nopeuteen ja juridiseen varmuuteen. Alla olevasta listauksesta näet eri tapojen keskeiset erot.

Kuolinpesän osakkaat itse (Sopujako)

Korkea, jos osakkailla ei ole aiempaa kokemusta juridisista asiakirjoista

Erittäin nopea, vaatii vain osakkaiden keskinäisen yksimielisyyden

Minimaaliset, ei ulkopuolisia asiantuntijapalkkioita

Ulkopuolinen lakimies tai juristi (Suositeltu välimuoto)

Minimaalinen, lakimies kantaa vastuun asiakirjan laillisuudesta

Yleensä muutamasta päivästä muutamaan viikkoon riippuen kuolinpesän laajuudesta

Kohtuulliset, perustuvat yleensä tuntiveloitukseen tai kiinteään hintaan

Tuomioistuimen määräämä pesänjakaja (Toimitusjako)

Olematon, virallinen ja sitova asiakirja, jolla on vahva lainvoima

Hidas, prosessi kestää usein kuukausia tai jopa vuosia

Erittäin korkeat, maksetaan kuolinpesän varoista ennen perinnönjakoa

Jos osakkaat ovat täysin yksimielisiä, itse tekeminen on taloudellisin ratkaisu. Juristin käyttäminen sopujakokirjan laadinnassa on kuitenkin järkevä vakuutus virheitä vastaan, kun taas viralliseen pesänjakajaan tulisi turvautua vasta silloin, kun sovinnon tekeminen on täysin mahdotonta.

Korhosen sisarusten perintöriidan selvittäminen: Toivosta ratkaisuun

Matti ja Liisa, kaksi sisarusta Tampereelta, perivät vanhempiensa omakotitalon ja säästöt, mutta ajautuivat heti riitaan kiinteistön arvosta. Matti halusi myydä talon nopeasti halvalla, kun taas Liisa halusi pitää sen perheellään, mikä loi valtavan henkisen stressin ja esti kaiken kommunikaation kahdeksi kuukaudeksi.

Ensimmäinen yritys sopia asiasta päättyi huutokonserttiin keittiön pöydän ääressä, kun he yrittivät itse luonnostella jonkinlaista jakosopimusta ilman ulkopuolista apua. Tämän seurauksena välit viilenivät entisestään, ja Matti uhkasi hakea virallista pesänjakajaa käräjäoikeudelta.

Liisa tajusi, että virallisen pesänjakajan palkkiot söisivät huomattavan osan heidän pienehköstä perinnöstään. Hän ehdotti Matille, että he palkkaisivat yhdessä ulkopuolisen kiinteistönvälittäjän tekemään puolueettoman arvion talosta ja asiantuntevan juristin pelkän jakokirjan kirjoittamiseen.

Tämä lähestymistapa toimi, sillä puolueeton hinta-arvio poisti riidan kohteen. Jakokirja saatiin allekirjoitettua kolmen viikon kuluttua, juristin lasku oli vain murto-osa pesänjakajan kustannuksista, ja sisarukset pystyivät jälleen puhumaan toisilleen ilman vihaa.

Lisäluettavaa

Mitä tapahtuu, jos joku osakas kieltäytyy allekirjoittamasta jakokirjaa?

Jos yksikin kuolinpesän osakas kieltäytyy allekirjoittamasta jakokirjaa, sopujako ei ole mahdollinen. Tällöin kuka tahansa osakkaista voi hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä, jolloin jako suoritetaan virallisena toimitusjakona.

Tarvitseeko jakokirja lähettää Verohallinnolle?

Kyllä, jakokirja on toimitettava Verohallinnolle, jotta he voivat tarkistaa perintöverotuksen oikeellisuuden ja mahdolliset luovutusvoitot tai -tappiot. Erityisen tärkeää tämä on silloin, jos jaossa on käytetty pesän ulkopuolisia varoja.

Voiko kaksi kuolinpesän osakasta toimia jakokirjan todistajina?

Ei voi. Jakokirjan todistajien täytyy olla esteettömiä, mikä tarkoittaa, että he eivät saa olla kuolinpesän osakkaita eivätkä heidän lähisukulaisiaan. Todistajiksi kannattaa pyytää esimerkiksi naapureita tai ystäviä, joilla ei ole mitään taloudellista sidosta pesään.

Tärkeimmät asiat

Yksimielisyys mahdollistaa itse tekemisen

Kuolinpesän osakkaat voivat laatia jakokirjan täysin itse ilman ulkopuolisia kuluja, mikäli kaikki ovat jaon ehdoista ja omaisuuden arvostuksista täysin samaa mieltä.

Muotovaatimukset ovat ehdottomia viranomaisille

Itse tehdyssä jakokirjassa on aina oltava kaikkien osakkaiden allekirjoitukset sekä kahden esteettömän todistajan nimet, jotta se kelpaa pankeille ja Maanmittauslaitokselle.

Pesänjakaja on viimesijainen ja kallis keino

Jos sopuun ei päästä, tuomioistuimen määräämä pesänjakaja hoitaa jaon, mutta prosessi kestää yleensä useita kuukausia ja kuluttaa merkittävästi kuolinpesän rahavaroja.