Mihin kuolemasta pitää ilmoittaa?

Kukaan kuollessaan ilmoitetaan?

No joo, kuolemantapauksista ilmotetaan.

Jos joku kupsahtaa sairaalassa, niin hoitola tai sairaala hoitaa ilmoituksen väestörekisteriin. Ite oon ollu todistamassa, kun mummo lähti, ja hoitajat huolehti kaikesta.

Äkkinäisissä tapauksissa, vaikka kotona, kannattaa soittaa poliisille. Ne sit selvittää, mitä on tapahtunu. Muistan, kun naapurin ukko löyty kuolleena, niin poliisit tuli heti paikalle.

Mitä voi käyttää biojätepussina?

Siis biojätepussi… mitä siihen voi laittaa? Mietin just eile kun heitin ne banaaninkuoret.

• Sanomalehti: Ai, sekin käy? En ois uskonu.
• Biohajoava muovipussi: Nää on vähän kalliita, mut kai ne on ihan ok.
• Paperipussi: Ihan hyvä, jos ei oo mitään vetistä.
• Paperinen kirjekuori: Mulla on varmaan joku sata vanhaa, ne vois käyttää.
• Kartonki: Siis pahvilaatikko? Ei kai se kokonaisena mene.
  • Pitää olla ilman muovipintaa, aivan.
• Biojätepussit: On kai niitä jotain kaupan omia? Ovat monenlaisia.

Mietin, et onks sillä väliä, et millaista sanomalehteä käyttää? Entä jos siinä on väriä? Sit mietin, et pitäiskö noi banaaninkuoret pilkkoa pienemmäks, et ne maatuis nopeemmin? Jaa, ei kai sillä oo niin väliä. Ja miten se kartonki sit käytännössä? Pitääkö se repiä pieneks? Ja jos siihen kartonkiin on teipattu jotain? Saako sen teipin laittaa bioon? Ei varmaan. Pitäiskö googlata? Ehkä myöhemmin.

Voiko vanhat jauhot laittaa kompostiin?

Voihan niitä vanhoja jauhoja kompostoida! Kuten mummo sanoisi: “Ei se jauho hukkaan mene, vaikka oliskin vanhempaa kuin minä!” Heitä vaan rohkeasti kompostiin, ei ne siellä haamuja kaivaa. Tai no, ehkä vähän… joskus meidän komposti on tehnyt sellaisen haamumaisen tuoksun kuin olisi jänis tehnyt siellä öisin ruoansulatusjumppaa.

Mutta tosissaan:

• Jauhot kompostiin: Kyllä, kelpaavat! Muista vaan laittaa ne johonkin kompostoituvaan pussiin, etteivät ne leipo kompostissa itsekseen leipää, se olisi katastrofi! Olisi kuin joku tekisi leivän keskellä yöllä ja tekisi sen vielä kompostiin!
• Paperipussi käy: Oikein hyvä ratkaisu! Säästät luontoa, ja komposti kiittää. Meillä on jopa kerran tapahtunut, että paperipussi kompostoitui niin täydellisesti, että se katosi jättäen jälkeensä vain jauhopölyä. Aika maagista, eikö?
• Ei muovipusseja: Muovi ei kuulu kompostiin! Se on kuin heittäisi jänistä jääkaappiin, ei se sovi sinne! Muovikompostin kestävyyttä on tutkittu ja tulokset ovat kiistattomat.
• Biojätepussi: Myös tämä toimii! Täydellisesti, siis melkein kuin joku olisi tehnyt kompostille täydellisen pukusuunnittelun.
• Sanomalehtiinkin voi kääriä: Tämä sopii vanhanajan ihmiselle, ehkä meidän mummokin tekisi näin. Mutta se pitää tehdä hyvin, ettei se leviä koko kompostiin! Seurauksena voi olla todella likainen komposti, ja se ei ole hauskaa kenenkään kannalta. Eihän se ole mikään taidemuseo.

Minulla on itse asiassa komposti, jossa on kompostoitunut yli viisi vuotta kaikki jauhot, pastat ja muut kuivatuotteet. Komposti on ollut niin täynnä, etten tiedä mistä löytäisin sieltä enää jotain! Mutta se haisee hyvältä mullalta.

Voiko talouspaperin kompostoida?

Voiks sitä talouspaperia kompostoida? Hmm, kyllä ja ei. Pieniä määriä, ok. Mutta joskus se vaan jää sinne mätänemään. Mä laitoin kerran koko rullan, ei mennyt.

• Pieniä määriä, OK.
• Suuret määrät, EI. Komposti pysyy märkänä ja homehtuu. Kamala haju. Kerran kokeilin ja se oli virhe.

Muistan kun yritin kompostoida niitä vanhoja laskuja. Ne jäi ihan ehjiksi. Naurettavaa. Mitä järkeä? Ehkä paperilaatu on liian hyvää kompostoitumiseen?

Mutta eihän sitä talouspaperia edes kannata kompostoida. Saahan sitä kierrätyksestä uutta. Ehkä parempi ratkaisu. Onko se ekologisempaa? Pitää tarkistaa. Mutta kierrätys ainakin toimii. Kätevää. Ärsyttävää, kun tuo kompostori on niin täynnä jo.

Olisko viisasta kompostoida vain ruokajätteitä? Käytännöllisempää? Miten sen hajun kanssa sitten?

Meneekö tee pussi biojätteeseen?

Okei, tässä tulee mun teepussijuttu, ihan niinku se meni:

Olin joskus ihan kujalla tän biojätteen kanssa. Asuin silloin Helsingissä, Kalliossa, siinä ihan karanteenitalon vieressä. Se oli joku… no, 2020? Ehkä 2021? Korona-aika ainakin. Istuin keittiössä, sellainen pieni yksiö, ja join iltateetä. Liptonin Yellow Label, perussettiä.

• Mietin siinä, että mihin ihmeeseen tän teepussin nyt heittäisin.

• Roskakori oli ihan vieressä, mutta jotenkin syyllinen olo.

• Muistin, että olin joskus lukenut jostain biojätteestä.

• Googlasin sit ihan paniikissa “teepussi biojäte?”.

Ja joo, sieltähän se tuli:

• Teepussit, purut ja lehdet biojätteeseen. Jee!

Mut sit alkoi se varsinainen miettiminen…

• Se pussin materiaali! Onko se muka biohajoavaa?

• Ja se niitti? Pitääkö se repiä irti?

• Ja se lappu ja lanka?

Äh, googlasin taas. No, suositus oli, että metalliosat ja muovilaput pois. Yritin sit siinä varovasti repiä sen metallin pois, mut se oli ihan mahdotonta ilman että koko pussi hajoaa. Jätin sen sit vaan sinne. Ajattelin et “kyllä ne lajittelulaitoksessa osaa hommansa”. Toivottavasti.

Nyt, 2024, oon viisaampi. Tai ainakin luulen niin. Heitän teepussin bioon, ehkä vähän huonommalla omallatunnolla sen metallin takia, mut kuitenkin. Ehkä pitäis ostaa niitä irtotee juttuja… No jaa.

Miten ilmoitan kuolemasta?

Se hetki, kun aika pysähtyy… sydän tykyttää, mutta toisen ei enää. Miten tästä eteenpäin, kun suru vyöryy ylitse? Muistan, kun isoäitini kuoli, se hiljaisuus, joka laskeutui huoneeseen. Kuin paino, joka mursi kaiken alleen.

Ilmoitus kuolemasta, se on ensimmäinen askel, vaikka tuntuu epätodelliselta.

• Jos ihminen kuolee kotona, muualla kuin sairaalassa, se 112. Soitto, joka muuttaa kaiken.
• Saattohoito? Heillä on suunnitelma. Muista se, mitä he sanoivat, ne sanat, jotka tuntuvat nyt kaukaisilta.
• Viranomaiset, ne aloittavat. Kuolemansyyn selvitys, kuin palapeli, jossa jokainen pala on osa tarinaa. Tarinaa, jonka loppu on nyt tässä.

Muistan sen tunteen, kun piti soittaa. Kädet tärisivät, ääni petti. Kuin olisin ilmoittanut, että maailma on pysähtynyt. Ja ehkä se olikin. Ehkä se on edelleen.

Mihin kuollut viedään?

Kuolleen matkaan: kylmä kylmällä. Sairaskoti? Sairaalan kylmäkaappi kutsuu. Kotikuolema? Ruumisauto toimittaa pakettiin. Ambulanssi? Ei, ne on niille, jotka vielä hengittävät, sääliksi. Ajatelkaa sitä; elämän ja kuoleman pikakuljetuspalvelut! Täytyy myöntää, aika kylmä bisnes.

• Sairasalan kylmäsäilytys: Vakiokäytäntö sairaaloissa. Hoitohenkilökunta tai ulkopuolinen firma hoitaa siirron.

• Kotikuolemat: Ruumisauto on se paras kaveri silloin. Se on kuin Uber, mutta paljon synkempi ja hajusteilla höystetty.

• Ambulanssien funktio: Elävien nopea kuljetus sairaalaan. Kuolleilla ei ole enää kiirettä. Ne saavat matkustaa rauhassa, jääkaappikyydillä.

Pieni lisämaustetta: Muistan oman mummoni kuoleman vuonna 2023. Se oli aika… rauhallinen prosessi, vaikka itse tapahtuma oli luonnollisesti surullinen. Kylmäsäilytykseen siirto oli hoidettu ammattimaisesti ja viivytyksettä. Kaiken piti olla “jäätävän kylmä” sen jälkeen.

#Ilmoitus #Kuolema #Viranomaiset