Mitä tapahtuu, jos 13-vuotias nuori tekee rikoksen?

Mitä tapahtuu jos 13-vuotias tekee rikoksen: Vastuu

Kun mietitään, mitä tapahtuu jos 13-vuotias tekee rikoksen, tilanne herättää huolta perheissä. Alaikäisen tekemät lainvastaiset teot käynnistävät aina viranomaisprosessit, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia nuoren tulevaisuuten. Säädösten ymmärtäminen auttaa suojelemaan lapsen etua ja selvittämään viranomaisten roolin kriisitilanteissa.

Mitä tapahtuu jos 13-vuotias nuori tekee rikoksen?

Kun alaikäinen tekee lainvastaisen teon, tilanne herättää perheessä valtavasti pelkoa ja epätietoisuutta tulevaisuudesta. Suomen laissa alle viisitoistavuotiaan tekemä rikos voi johtaa monenlaisiin viranomaisprosessseihin, vaikka rikosoikeudellista rangaistusta ei voidakaan määrätä. Monet vanhemmat kuitenkin unohtavat yhden kriittisen taloudellisen sudenkuopan, joka voi seurata nuorta aikuisuuteen asti - selvitän tämän osiossa, joka käsittelee vahingonkorvausvelvollisuutta alempana.

Ollakseni rehellinen, kun ensimmäistä kertaa perehdyin näihin tapauksiin nuorisotyössä, kuvittelin viranomaisten suhtautuvan asiaan vain pelkällä olankohautuksella vastuuvapauden vuoksi. Todellisuus oli kuitenkin toinen. Prosessi käynnistyy nopeasti, ja se ravistelee koko perheen arkea syvästi.

Rikosoikeudellinen vastuu alkaa vasta 15 vuotta täytettyä

Suomessa rikosoikeudellisen vastuun ehdoton alaraja on asetettu viiteentoista vuoteen.^[1] Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kolmetoistavuotias nuori on lain silmissä alle 15-vuotiaan rikosvastuu -säännösten piirissä ja siten rikosoikeudellisesti syyntakeeton.

Syyntakeettomuuden vuoksi nuorta ei voida asettaa syytteeseen, häntä ei voida tuomita käräjäoikeudessa rangaistukseen, eikä hänelle muodostu pysyvää rikosrekisterimerkintää. Lapsen tekemä rikos seuraamukset eivät siis johda vankeuteen tai perinteisiin nuorisorangaistuksiin. Tämä sääntö on ehdoton - ja tästä moni huokaisee helpotuksesta - sillä lain tarkoituksena on suojella lasta leimautumiselta ja antaa mahdollisuus oppia virheistä ilman, että koko tulevaisuus ja opiskelumahdollisuudet tuhoutuvat yhden hölmön virheen takia.

Mitä syyntakeettomuus tarkoittaa käytännössä?

Vaikka nuori toimii ymmärrystä vailla rikosoikeudellisessa mielessä, tekoa ei paineta villaisella. Selvitämme seuraavaksi, miten koneisto reagoi.

Vahingonkorvausvelvollisuus ei tunne ikärajaa

Tässä on se aiemmin mainitsemani kriittinen taloudellinen sudenkuoppa: korvaussummat voivat kertyä korkoa rikoksentekopäivästä lähtien, ja ne voivat siirtyä suoraan ulosottoon nuoren täyttäessä kahdeksantoista vuotta. 13-vuotiaan vahingonkorvausvelvollisuus on voimassa, sillä vahingonkorvauslaki ei nimittäin tunne minkäänlaista alaikärajaa.

Jos kolmetoistavuotias esimerkiksi töhrii seinän, sytyttää tulipalon tai rikkoo toisen omaisuutta, hän on henkilökohtaisesti velvollinen korvaamaan aiheuttamansa taloudellisen vahingon. Vanhemmat eivät ole automaattisesti korvausvelvollisia lapsensa teoista, ellei kyseessä ole heidän oma laiminlyöntinsä valvonnassa. Tämä tarkoittaa, että jättimäinen korvausvaatimus voi seurata nuorta aikuisuuteen ja vaikeuttaa esimerkiksi ensiasunnon hankintaa tai luottotietojen säilyttämistä.

Korvaussummia voidaan kuitenkin kohtuullistaa nuoren iän, kehitystason ja varallisuusolojen perusteella. Suuret yritykset tai vakuutusyhtiöt joutuvat usein sovittelemaan vaatimuksiaan, sillä lapselta ei voida vaatia mahdottomia summia ilman, että hänen elämänperustansa murenee.

Esitutkinta ja poliisin toimenpiteet alaikäisen kohdalla

Kun rikosilmoitus tehdään, poliisi voi käynnistää tutkinnan tapahtumien selvittämiseksi - ja tämä yllättää monet - vaikka kyseessä on mitä jos alaikäinen tekee rikoksen -tilanne. Tutkinnassa selvitetään, mitä tapahtui, ketkä olivat osallisia ja millaisia vahinkoja teosta aiheutui.

Poliisi puhuttaa nuorta erikoistuneiden tutkijoiden toimesta, ja huoltajilla sekä sosiaaliviranomaisilla on oikeus olla mukana tässä tilaisuudessa. Erittäin vakavissa tapauksissa laissa säädetään, että rikoksesta epäilty alaikäinen on siirrettävä hyvinvointialueen haltuun 24 tunnin kuluessa ottamisesta kiinni.^[2] Poliisin keinot ovat rajalliset, mutta tieto teosta tallentuu poliisin järjestelmiin, mikä saattaa tulla esiin myöhemmin tietyissä turvallisuusselvityksissä.

Lastensuojeluilmoitus ja sosiaaliviranomaisten rooli

Koska rikosprosessia ei voida viedä loppuun tuomioistuimessa, päävastuu nuoren auttamisesta ja ojentamisesta siirtyy kokonaan sosiaalitoimelle. Poliisi tekee asiasta poikkeuksetta lastensuojeluilmoituksen.

Seuraavaksi käynnistyy lastensuojelutarpeen arviointi. Sosiaalityöntekijät tapaavat nuoren ja hänen perheensä kartoittaakseen, tarvitseeko perhe tukea, onko nuoren kaveripiirissä ongelmia tai onko kyseessä laajempi oireilu. Toimenpiteet painottuvat avohuollon tukitoimiin, kuten perhetyöhön tai nuoren tukihenkilötoimintaan. Äärimmäisissä tapauksissa, jos nuori vaarantaa vakavasti oman kehityksensä tai turvallisuutensa, voi kyseeseen tulla kodin ulkopuolinen sijoitus, mutta se on aina viimesijainen keino.

Rikoksen ja virheen seuraamukset eri ikäryhmissä

Alle 15-vuotiaat

• Ei ole. Nuorta ei voida tuomita rangaistukseen tai vankilaan.

• Lastensuojelu ja sosiaaliviranomaiset vastaavat tukitoimista.

• Täysi korvausvelvollisuus, jota voidaan kuitenkin kohtuullistaa iän mukaan.

15-17-vuotiaat (Nuoret rikoksentekijät)

• On olemassa. Voidaan tuomita nuorisorangaistukseen tai lievennettyyn sakkoon.

• Tuomioistuinlaitos ja poliisi hoitavat prosessin yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa.

• Täysi korvausvelvollisuus, sovittelu ja kohtuullistaminen mahdollista.

18 vuotta täyttäneet

• Täysi rikosoikeudellinen vastuu aikuisten lainsäädännön mukaisesti.

• Rikosprosessista vastaavat poliisi, syyttäjä ja yleiset tuomioistuimet.

• Täysi korvausvelvollisuus ilman ikään perustuvaa automaattista kohtuullistamista.

Mikon oppitunti: Koulun ikkunan rikkominen ja sen todelliset kulut

Mikko, 13-vuotias peruskoululainen Tampereella, halusi tehdä vaikutuksen kavereihinsa ja heitti kivellä koulun suuren lasi-ikkunan rikki syysillassa. Hän pelkäsi joutuvansa suoraan vankilaan ja yritti aluksi salata teon vanhemmiltaan, kunnes rehtori soitti kotiin.

Mikon ensimmäinen ajatus oli, ettei mitään hätää ole, koska hän on alaikäinen eikä poliisi voi tehdä mitään. Todellisuus iski vasten kasvoja, kun koulu lähetti perheelle tuhansien eurojen laskun erikoislasin uusimisesta ja asennustöistä.

Mikon vanhemmat kieltäytyivät maksamasta laskua suoraan Mikon puolesta, jotta poika ymmärtäisi teon painoarvon. He istuivat yhdessä sovittelussa koulun edustajan kanssa ja laativat Mikolle tarkan maksusuunnitelman, jossa hän korvasi osan summasta tekemällä kotitöitä ja luopumalla viikkorahoistaan.

Puolen vuoden kuluttua Mikko oli korvannut oman osuutensa vahingosta ja oppinut, että vaikka rikosrekisteriä ei tullut, jokaisella teolla on konkreettinen ja tuntuva hintalappu.