Saako omalla maalla kalastaa?

Saako omalla maalla kalastaa: 40-50 € maksuvelvoite

Saako omalla maalla kalastaa täysin vapaasti ilman velvoitteita? Monet rantaomistajat olettavat virheellisesti, että omistusoikeus takaa täyden maksuvapauden kaikkeen kalastukseen. Todellisuudessa laki asettaa tiettyjä vaatimuksia iän ja kalastustavan perusteella myös omalla alueella. Sääntöjen tarkka tunteminen on välttämätöntä, jotta vältät yllättävät seuraamukset ja tuet kalastonhoitoa oikeaoppisesti.

Saako omalla maalla kalastaa? Yleiskuvaus oikeuksista

Kyllä, omalla maalla saa yleensä kalastaa, mutta vastaus ei ole aivan yksinkertainen kyllä tai ei. Oikeutesi riippuvat pitkälti kahdesta asiasta: omistatko itse vesialueen (esim. rannan ja sen edustan) ja mitä kalastusmenetelmiä aiot käyttää. Lyhyesti: rantaomistajalla on perusoikeus kalastaa omilla vesillään, mutta se ei välttämättä tarkoita, että voit heittää verkkoja tai katiskoja ilman muuta.

Itse asiassa, yleisin väärinkäsitys juuri tästä aiheesta johtuu siitä, että monet luulevat maanomistuksen olevan sama asia kuin veden omistaminen. Usein se ei ole. Voit omistaa rantakaistaleen, mutta vesialue edessä saattaa kuulua kunnan yhteisestä omistukseen, naapuritilalle tai jopa valtiolle. Siksi ensimmäinen askel on aina selvittää, keneen vesi todellisuudessa kuuluu.

Rantaomistajan oikeudet: mitä saa tehdä ilman erillistä lupaa?

Jos omistat maatilkun, joka rajoittuu mereen, järveen tai jokeen, sinulla on ns. rantaomistajan oikeudet. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että voit kalastaa omalla ranta-alueellasi käyttäen tiettyjä menetelmiä. Nämä oikeudet eivät kuitenkaan ole rajattomat.

Vapaita menetelmiä: onki, pilkki ja yksi vieheväline

Rantaomistajana saat kalastaa omalla ranta-alueellasi käyttäen seuraavia välineitä ilman erillistä kalastuslupaa: Onkiminen ja pilkkiminen: Nämä ovat aina sallittuja ilman erillistä maksua. Viehekalastus yhdellä vavalla: Saat käyttää yhtä viehevapaa (esim. uistinta, perhoa). Tämä on tärkeä yksityiskohta - yksi väline on sallittu, useampi ei. Maksuvelvollisuus: Huomioi kuitenkin, että jos olet 18–69-vuotias, sinun on maksettava valtakunnallinen kalastusmaksu. Se ^[2] on pakollinen, vaikka kalastaisit omallasi maallasi. Tämä maksu on noin 40-50 euroa vuodessa ja se kattaa kalastonhoitotyön.

Mihin tarvitaan erillinen lupa? Katiskat, verkot ja muut pyydykset

Tässä kohtaa sääntöjen muuttuvat merkittävästi. Vaikka omistaisit rannan, et välttämättä saa käyttää seisovia pyydyksiä kuten katiskoja, verkkoja tai rysiä ilman erillistä lupaa. Tämä yllättää monia.

Pyydyskalastuksen sääntöjen ydin

Sääntö on suunnilleen tämä: pyydyskalastus (seisovat pyydykset) edellyttävät vesialueen omistamista. Jos et omista sitä vesialuetta, johon aiot laittaa katiskan, tarvitset luvan sen omistajalta. Tämä omistaja voi olla: Naapurirantaomistaja, jonka kanssa vedet rajautuvat. Osakaskunta tai yhteisö, joka omistaa järven. Valtio, jos vesistö on valtion omistuksessa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikka omistat rantasi, joudut usein neuvottelemaan naapurien kanssa tai hankkimaan luvan paikalliselta kalastusalueen hoitoyhdistykseltä, ennen kuin saat heittää verkkoa. Olin itse hieman hämmentynyt tästä ensimmäisen kerran mökilläni - luulin, että rantani takaa täydet oikeudet, mutta naapurin kanssa piti käydä lyhyt keskustelu katiskojen sijoittelusta.

Kalastaminen muualla kuin omalla maalla: jokamiehenoikeudet ja rajat

Entä jos haluat kalastaa jossain muualla kuin omallasi maalla? Suomen jokamiehenoikeudet antavat melko laajat mahdollisuudet, mutta myös tässä on tarkkoja rajoja.

Jokamiehenoikeuden turvin saat kävellä toisen rannalla ja kalastaa onkimalla tai pilkillä ilman, että tarvitset maanomistajan lupaa. Kuitenkin heti, kun siirryt vieheeseen (uistin, perho), vaaditaan se valtakunnallinen kalastusmaksu. Ja kuten edellä, pyydykset (verkot, katiskat) ovat täysin kiellettyjä ilman vesialueen omistajan nimenomaista lupaa. Älä myöskään koskaan kävele pihan läpi tai aiheuta häiriötä asukkaille - se ei kuulu jokamiehenoikeuksiin.

Käytännön rajoitukset: mitä ei saa tehdä, vaikka omistaisit maan?

Kalastusoikeuksiesi lisäksi sinun tulee noudattaa yleisiä kalastusrajoituksia, jotka koskevat kaikkia. Näitä ovat mm.: Häiritsevä kalastus: Kalastus ei saa aiheuttaa kohtuutonta haittaa muille (esim. melu, pyydysten sijoittaminen uimarantojen lähelle). Vaelluskalavesistöt: Tärkeissä vaelluskalavesistöissä (kuten monissa lohijoissa) voi olla tiukemmat rajoitukset kalastusmenetelmille ja -ajoille, vaikka omistaisitkin rannan. Lajikohtaiset minimimitat: Noudata voimassa olevia minimimittoja kalalajeittain. Kiellon aikana: Kunnioita täysin kiellon aikana kalastuskieltoa, vaikka se koskisi omaa rantaa.

Vertaile eri kalastustapojen sääntöjä omalla maalla

Kalastusmenetelmien vaatimukset omalla maalla

Onkiminen & Pilkkiminen

• Ei vaadita. Riittää, että omistat rannan.

• Vapaa käyttö omalla ranta-alueellasi.

• Ei tarvita erillistä lupaa. Rantaomistajan perusoikeus.

• Ei tarvita. Nämä menetelmät ovat maksuttomia.

Viehekalastus (1 vapa)

• Ei vaadita. Riittää rantaomistus.

• Vain yksi viehevapa sallittu ilman lisälupaa.

• Ei tarvita erillistä lupaa, jos käytät vain yhtä viehevapaa.

• Pakollinen. Maksettava valtakunnallinen kalastusmaksu.

Pyydyskalastus (katiska, verkko, rysä)

• Vaaditaan käytännössä aina. Omistatko veden, johon pyydys laitetaan?

• Usein vaatii neuvottelut naapureiden tai luvan kalastusalueen hoitoyhdistykseltä.

• Vaaditaan melkein aina. Tarvitset vesialueen omistajan luvan.

• Pakollinen kalastusmaksun lisäksi.

Mikon ja naapurin katiskaselkkaus Keski-Suomen järvessä

Mikko, 42-vuotias mökinomistaja Keski-Suomessa, osti rantaosan suuresta järvestä. Hän luuli nyt omistavansa myös edustavan veden ja laittoi kaksi katiskaa melko lähelle naapurirantaa innokkaana ensimmäisenä kesänä.

Parin päivän kuluttua naapuri, Jari, tuli juttelemaan. Jari oli järven toisen rantaosan omistaja ja hänellä oli perheen perinteinen lupa kalastaa koko lahdella katiskoin. Mikon katiskat olivat hänen mielestään hänen perinteisellä pyyntialueellaan.

Mikko oli aluksi hämmentynyt ja tunsi oikeutensa uhatuiksi. Hän soitteli paikalliselle kalastusviranomaiselle ja sai selville, että vaikka hän omisti rantansa, lahden vesi oli jaettu hänen ja Jarin kesken. Pyydyskalastukseen tarvittiin molempien suostumus.

Mikko ja Jari sopivat, että Mikko saa pitää yhden katiskan tietyllä etäisyydellä Jarin kohteista, kunhan maksaa osuutensa kalastusmaksusta. Selkkaus ratkesi keskustelulla, mutta se opetti Mikolle, että rantakaupassa ei aina selviä, keneen vesi kuuluu.