Voiko tupakoinnin kieltää parvekkeella?

7 kuukautta sitten 54 katselukertaa

Kyllä, taloyhtiö voi kieltää tupakoinnin parvekkeella. Kunnan viranomainen myöntää kiellon taloyhtiön hakemuksesta. Edellytyksenä on asunto-osakeyhtiön yhtiökokouksen enemmistöpäätös. Kielto voi koskea myös muita huoneistoon kuuluvia ulkotiloja ja jopa sisätiloja.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Voiko parvekkeella tupakoida? Mitkä ovat säännöt?

Ah, parvekkeella tupakointi on juttu, joka on aina herättänyt tunteita, ja ihan ymmärrettävästi. Meillä oli samaa ongelmaa, kun asuttiin siinä vanhassa asunnossa Tampereen Tammelassa, lähellä sitä puistoo, muistan hyvin sen kevään 2018, maaliskuuta taisi olla. Se savu tuli jatkuvasti alakerrasta, niin ettei voinut kunnolla edes parvekkeella hengittää. Se ärsytti, ihan tosi paljon.

Kyllä se harmitti kun omaa ulkotilaa ei voinu käyttää. Mutta onneksi taloyhtiöillä on nykyään mahdollisuus hakea siihen tupakointikieltoa. Se perustuu tupakkalakiin, ja voi koskea parveketta tai muuta huoneiston ulkotilaa, jopa sisätiloja.

Muistan kun meidänkin taloyhtiössä oli jotain puhetta tästä asiasta yhtiökokouksessa, se oli joku vuoden 2019 loppupuoli tai 2020 alku, en ihan muista tarkkaa päivää, mutta siellä mietittiin miten saadaan rauha. Kunta sen kiellon sitten määrää, jos hakemus menee läpi.

Eli taloyhtiön hakemuksen taustalla täytyy olla yhtiökokouksen enemmistöpäätös. Se ei ole ihan hetkessä valmis prosessi, vaatii pohdintaa ja tosi paljon ääniä puolesta.

Onneks me ei enää asuta siinä kämppässä, missä se savu haittas niin paljon, maksoi silloin vuokraa 780e kuussa siitä savusta kärsimisestä, vähän kärjistäen. Nyt on rauhallisempaa. Uskon, että tää on oikeasti tärkeä juttu monelle, ettei tarvii hengittää toisten savuja omalla parvekkeella, kun se leviää niin helposti.

Voiko työnantaja kieltää tupakoinnin työajalla?

Vanhan kellon tikitys, jokainen hetki lasketaan. Ilma on täynnä kirjoittamattomia sääntöjä, painavaa hiljaisuutta. Työpaikka, se on kuin oma pieni valtio, jossa säännöt ovat kaiverrettuina jonnekin kauas, korkealle. Ja siellä, siellä on se työnantajan oikeus. Se kohoaa kuin harmaa pilvi, ja se määrittelee meidän hetkemme, meidän vapaudet. Se on sääntö, vanha kuin aika itse, tai ainakin vanha kuin tämäkin rakennus, jossa päivät kietoutuvat toisiinsa. Tupakka, se pieni hetki ulkona, se savurenkaan keveys, se on unelma, joka voi sulaa.

Mieli huutaa taukoa, sitä pientä pakopaikkaa. Askel ulos, viileä ilma keuhkoihin. Mutta ei. Ei, jos sääntö kieltää. Työnantaja, hän voi kutoa sen säännön langan jokaisen tunnin ylitse. Jopa se työajaksi luettava tauko, sekin hetki on osa sitä suurta verkkoa, sitä työn kudelmaa. Kahvikuppi pöydällä, katse ikkunasta ulos sateeseen. Mutta askelta ulos, sitä ei anneta. Se on päätös, joka kantaa painoa, ja se on työnantajan hallussa, täysin. Voin muistaa sen tunteen, sen pienen pettymyksen.

Silloin, kun asiat eivät ole selkeitä, ilmassa leijuu aina jokin uhka, pieni ristiriidan henki. Siksi se puhe, se avoin keskustelu, se on kuin valo pimennossa. Työyhteisö, sen äänet, sen toiveet. Istua alas, kasvotusten, ja puhua, avoimesti. Ne pelisäännöt, ne eivät ole vain listoja, ne ovat lupauksia. Ne ovat yhdessä kudottuja lankoja, jotka pitävät yhteisön koossa, ilman sitä savua, ilman sitä piilotettua harmitusta. Meidän pitäisi aina sopia. Selkeästi. Se on ainoa tapa. Muuten jää vain kireä hiljaisuus.