Kuka voi tehdä ruumiinavauksen?

Kuka voi tehdä ruumiinavauksen? Vain virallinen oikeuslääkäri

Suomessa kuka voi tehdä ruumiinavauksen on tarkasti laissa säädelty asia väärinkäsitysten välttämiseksi. Oikean asiantuntijan suorittama tutkimus varmistaa lääketieteellisen luotettavuuden ja tarkan syyn löytymisen. Oikeuslääketieteellisten selvitysten kattava ymmärtäminen auttaa hahmottamaan prosessin oikeellisuutta ja suojelemaan oikeusturvaa.

Kuka voi tehdä ruumiinavauksen ja miten vastuut jakautuvat?

Suomessa ruumiinavauksen voi tehdä vain laillistettu lääkäri, joka on erikoistunut joko oikeuslääketieteeseen tai patologiaan, ja toimenpide liittyy aina viralliseen kuolemansyyn selvittämiseen. Käytännössä toimenpiteen suorittaa joko Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) palveluksessa oleva oikeuslääkäri vai patologi riippuen siitä, onko kyseessä oikeuslääketieteellinen vai lääketieteellinen kuolemansyyn selvitys.

Kuolemansyyn selvittäminen herättää usein kysymyksiä, ja tilanne voi liittyä moniin eri tekijöihin. Kun lääkäri tai poliisi arvioi tutkimusten tarvetta, asia riippuu täysin vainajan kuolinolosuhteista ja hoitohistoriasta. Se, kuka avauksen tekee ja kuka määrää ruumiinavauksen, määräytyy suoraan lain perusteella ilman tulkinnanvaraisuutta.

Lääkärin apuna avauksessa toimii aina preparaattori eli ruumiinavausavustaja. Preparaattori huolehtii teknisistä esivalmisteluista, vainajan pukemisesta ja arkkuun laittamisesta. Vastuun tutkimuksen kulusta ja kuolintodistuksen allekirjoittamisesta kantaa kuitenkin aina yksin lääkäri. Mutta tässä on kriittinen ero, jonka monet sekoittavat. Kaikki avaukset eivät ole samanlaisia.

Oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ja poliisin rooli

Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittaa aina virkasuhteessa oleva oikeuslääkäri, ja toimenpiteen määräämisestä päättää yksinomaan poliisi tutkinnan perusteella. Tämä prosessi käynnistyy, kun kuolema on äkillinen, epäselvä, tapaturmainen, tai kun epäillään rikosta tai hoitovirhettä.

Suomessa kuolemansyyn selvittäminen on poikkeuksellisen kattavaa, sillä vuosittain noin 16-23% kaikista kuolintapauksista tutkitaan oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa. ^[1] Tämä suhdeluku on kansainvälisesti katsottuna erittäin korkea, mikä johtuu pitkälti tarkasta lainsäädännöstämme. Oikeuslääkäri tutkii vainajan sisäelimet, ottaa tarvittavat toksikologiset ja histologiset näytteet ja selvittää, liittyykö kuolemaan ulkoisia tekijöitä.

Kun olin urani alussa mukana ensimmäisissä oikeuslääketieteellisissä kuolemansyyn selvityksissä, ilmapiiri tuntui raskaalta ja jännittyneeltä. Työ vaatii äärimmäistä kylmäpäisyyttä, sillä oikeuslääkärin lausunto voi ratkaista rikosoikeudellisen vastuun tai vakuutuskorvausten kohtalon. Huomasin nopeasti, että kyse ei ole pelkästä lääketieteestä, vaan tiiviistä yhteistyöstä esitutkintaviranomaisten kanssa. Lääkäri etsii vastauksia kysymyksiin, joita poliisi ei voi pelkällä rikospaikkatutkinnalla selvittää.

Kuka suorittaa lääketieteellisen ruumiinavauksen sairaalassa?

Lääketieteellisen ruumiinavauksen tekee sairaalan patologi, ja aloitteen siitä tekee vainajaa viimeksi hoitanut lääkäri diagnoosin tai hoidon vaikutusten varmentamiseksi. Toimenpide on puhtaasti tieteellinen ja hoidon laatua valvova, eikä siihen liity rikosepäilyjä.

Lääketieteellisten avausten määrä on vähentynyt merkittävästi viime vuosikymmeninä kehittyneen kuvantamisteknologian vuoksi, ja nykyisin ne kattavat enää noin 1-3% kaikista kuolemantapauksista. Silti ne ovat yhä tärkeitä hoitovirheiden ehkäisyssä ja uusien tautien tutkimuksessa. Patologi tutkii kudosnäytteet mikroskooppisesti ja vertaa löydöksiä potilaskertomukseen.

Sairaalamaailmassa törmää usein harhaluuloon, että patologin työ olisi pelkkää mekaanista leikkelyä. Todellisuus on toinen. Kyseessä on syvällistä salapoliisityötä mikroskoopin ääressä, jossa analysoidaan solumuutoksia ja etsitään selitystä sille, miksi lääkitys ei tehonnutkaan odotetusti. Se vaatii vuosien erikoistumisen ja kyvyn nähdä asioita, jotka jäävät paljaalta silmältä näkymättömiin.

Omaisten suostumus ja juridinen painoarvo päätöksenteossa

Omaisten suostumuksen juridinen painoarvo riippuu täysin siitä, onko kyseessä poliisin määräämä oikeuslääketieteellinen tutkimus vai lääkärin ehdottama lääketieteellinen avaus. Nämä kaksi tilannetta eroavat toisistaan laillisesti kuin yö ja päivä.

Lääketieteellinen ruumiinavaus edellyttää aina lain mukaan vainajan elinaikaista suostumusta tai vähintäänkin sitä, ettei hänen voida olettaa vastustaneen sitä. Käytännössä hoitava lääkäri kuulee lähiomaisia, ja jos omaiset vastustavat toimenpidettä, lääketieteellistä avausta ei suoriteta. Omaisilla on siis tässä tilanteessa veto-oikeus.

Tämä seuraava asia yllättää useimmat ihmiset.

Oikeuslääketieteellistä ruumiinavausta omaiset eivät voi kieltää, eikä siihen tarvita kenenkään suostumusta, sillä viranomaisen määräys ylittää aina perheen tahdon. Jos poliisi katsoo kuolemansyyn selvittämisen välttämättömäksi, tutkimus tehdään vastustuksesta huolimatta. Tämä voi tuntua surevasta perheestä loukkaavalta ja raskaalta, mutta laki turvaa yhteiskunnan edun ja oikeusturvan toteutumisen epäselvissä tapauksissa.

Oikeuslääkärin ja patologin vastuualueiden vertailu

Oikeuslääkäri

- Selvittää epäselvät, äkilliset, tapaturmaiset ja väkivaltaiset kuolemansyyt

- Ei ole - tutkimus suoritetaan aina viranomaismääräyksestä riippumatta

- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) valtion virkamiehenä

- Poliisi tekee virallisen päätöksen ja antaa avausmääräyksen

Patologi

- Varmistaa sairausdiagnoosit ja tutkia hoidon vaikuttavuutta

- On - jos omaiset vastustavat lääkärin ehdotusta, avausta ei tehdä

- Sairaalat, hyvinvointialueet tai yliopistolliset keskusairaalat

- Vainajaa viimeksi hoitanut lääkäri tekee esityksen avauksesta

Harrin epäselvä tapaus: Kun pelkkä sairaushistoria ei riittänyt selitykseksi

Harri, 62-vuotias pitkään sydänsairautta sairastanut mies, löytyi menehtyneenä kotoaan Vantaalta. Hänen hoitava lääkärinsä uskoi kuoleman johtuvan luonnollisesta sydäninfarktista, mutta koska mies oli löytynyt lattialta asunnon sotkun keskeltä, paikalle kutsuttu poliisipartio joutui pysähtymään pohtimaan tilannetta.

Poliisi teki aluksi päätöksen pelkästä lääketieteellisestä selvityksestä, johon Harrin sisar antoi suostumuksensa hoidon tarkistamiseksi. Sairaalassa patologi aloitti tutkimukset, mutta havaitsi vainajan päänahassa merkkejä tylpän esineen aiheuttamasta iskusta, jota ei voitu selittää pelkällä kaatumisella.

Patologi keskeytti toimenpiteen välittömästi huomattuaan epäselvyyden. Hän ymmärsi, että kyseessä saattoi olla rikos, jolloin sairaalan toimivalta loppui kesken, ja hän ilmoitti asiasta suoraan tutkinnanjohtajalle.

Poliisi muutti määräyksen oikeuslääketieteelliseksi avaukseksi, ja THL:n oikeuslääkäri otti tapauksen haltuunsa. Avaus tehtiin valmiiksi, ja sen perusteella pystyttiin osoittamaan kuoleman johtuneen ulkoisesta aivovammasta, mikä muutti tapauksen viralliseksi henkirikostutkinnaksi.