Missä Suomessa viljellään eniten?

Missä Suomessa viljellään eniten? Nurmi vs. vilja

Suomen maatalous perustuu monipuoliseen kasvien tuotantoon, mutta missä Suomessa viljellään eniten riippuu tarkastelutavasta. Peltopinta-alojen jakauma vaihtelee alueittain, ja on tärkeää ymmärtää, miten eri kasvilajit painottuvat suomalaisessa viljelyssä. Tämän tiedon avulla saat selkeän kuvan maatalouden keskittymistä ja opit tunnistamaan Suomen viljelymaiseman todelliset mittasuhteet paremmin.

Missä Suomessa viljellään eniten?

Suomen maatalouden painopiste on selkeästi maan etelä-, lounais- ja länsiosissa, joissa maaperä ja ilmasto tarjoavat parhaat olosuhteet kasvinviljelylle. Viljely jakautuu eri puolille maata kasvilajin mukaan, mutta tietyt alueet nousevat toistuvasti esiin viljelymäärissä mitattuna.

Varsinais-Suomi on maatalouden keskus

Varsinais-Suomi on peltopinta-alaltaan ja viljan tuotantomääriltään koko Suomen merkittävin maatalousalue. Täällä viljellään erityisen paljon vehnää ja ruista, jotka vaativat pidemmän kasvukauden ja suotuisammat olosuhteet kuin moni muu viljalaji. Sokerijuurikkaan ja kuminan kaltaisia erikoiskasveja kasvatetaan myös laajasti Varsinais-Suomessa sekä naapurimaakunta Satakunnassa.

Viljelyssä on tapahtunut suuri muutos viime vuosikymmeninä. Vielä 1990-luvulla erikoiskasvien viljely oli hajanaisempaa, mutta nykyään tuotanto on keskittynyt voimakkaasti näille lounaisille alueille tehokkuuden parantamiseksi.

Pohjanmaan merkitys viljantuotannossa

Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa ovat viljanviljelyn todellisia ykkösalueita erityisesti ohran ja kauran osalta. Näillä alueilla kasvatetaan suuri osa Suomen maatalouden keskittymät -kontekstissa merkittävästä rehuviljasta, joka on elintärkeää kotieläintuotannolle. Ohra ja kaura sietävät suomalaisia olosuhteita varsin hyvin, mikä tekee niistä luonnollisia valintoja juuri Pohjanmaalle.

Peltopinta-alaa on Pohjanmaalla käytössä valtavasti, ja tilakoko on siellä usein huomattavasti suurempi kuin Itä-Suomessa. Tämä mahdollistaa tehokkaan koneellisen viljelyn, mikä näkyy suoraan tuotantomäärien kasvuna.

Viljelykasvien maantieteellinen jakautuminen

Suomen viljelyalueiden erot johtuvat ensisijaisesti ilmastollisista tekijöistä. Kun siirrytään pohjoisemmas tai sisämaahan, kasvukausi lyhenee, mikä rajoittaa herkkien lajien viljelyä. Nurmikasvit ovat kuitenkin poikkeus, sillä niitä viljellään pinta-alaltaan eniten aivan koko Suomen laajuisesti.

Tässä on tiivistetty katsaus viljelyn keskittymiin: Viljat ja öljykasvit: Varsinais-Suomi, Etelä-Pohjanmaa ja Pohjanmaa. Leipävilja (vehnä ja ruis): Varsinais-Suomi ja Uusimaa. Suomen tärkeimmät viljelyalueet: Satakunta ja Varsinais-Suomi. Nurmi: Koko Suomi, erityisesti karjatalousalueet.

Mutta tässä on olennainen huomio: vaikka nurmi ei ehkä ole ensimmäinen asia, josta puhutaan, se kattaa yli 30% Suomen peltoalasta. Se on käytännössä Suomen viljellyin kasvi, vaikka sitä ei yleensä lasketa perinteisten viljanviljelyalueet Suomi -tilastojen joukkoon.

Viljelyalueiden vertailu kasvilajeittain

Suomen viljely jakaantuu selkeisiin alueisiin riippuen siitä, mitä ollaan tuottamassa.

Leipävilja (Vehnä/Ruis)

Varsinais-Suomi ja Uusimaa

Korkea lämpösumma ja pitkä kasvukausi

Rehuvilja (Ohra/Kaura)

Pohjanmaa ja Etelä-Pohjanmaa

Sietää viileämpää ja lyhyempää kautta

Erikoiskasvit

Varsinais-Suomi ja Satakunta

Erittäin korkea, vaatii optimaalisen maaperän

Viljelijän arki Lounais-Suomessa

Matti on viljelijä Varsinais-Suomessa, jonka tilalla panostetaan vehnään. Hänen tilansa on ollut suvussa kolmessa polvessa, mutta hän on joutunut muuttamaan työmenetelmiään merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana.

Alussa hän kokeili laajentaa kauran viljelyyn, mutta totesi maaperän ja ilmaston olevan paljon tuottavampia nimenomaan vehnälle. Ongelmana oli kuitenkin kuivuus, joka on viime vuosina koetellut Lounais-Suomea enemmän kuin ennen.

Hän alkoi hyödyntää täsmäviljelyteknologiaa, jossa lannoitus kohdistetaan vain niille peltolohkoille, jotka sitä todella tarvitsevat. Se oli kallista ja ensimmäinen sato kärsi säätövirheistä.

Muutoksen jälkeen sato on parantunut noin 15% ja lannoitekustannukset laskeneet selvästi. Hän on oppinut, että nykyaikainen viljely on enemmän datan hallintaa kuin perinteistä kyntämistä.