Mitä viljalajeja Suomessa viljellään?

Mitä viljalajeja Suomessa viljellään: Neljä pääviljaa

Kysymykseen mitä viljalajeja Suomessa viljellään voidaan todeta, että suomalainen peltoviljely perustuu neljään keskeiseen viljalajiin, jotka soveltuvat pohjoisiin kasvuolosuhteisiin. Näiden viljojen merkitys näkyy erityisesti kotimaisen ruoantuotannon perustana.

Mitä viljalajeja Suomessa viljellään?

Yleisimmät viljalajit Suomessa ovat vehnä, ohra, kaura ja ruis.^[1] Nämä viljat muodostavat suomalaisen peltoviljelyn rungon, ja niiden menestyminen pohjoisissa olosuhteissa on vaatinut jalostukselta paljon.

Suomen yleisimmät viljalajit

Viljelyolosuhteet Suomessa ovat haastavat, mutta valikoituja lajikkeita on kehitetty kestämään lyhyttä kasvukautta. Ohra ja kaura ovat perinteisesti olleet vahvimpia lajikkeita, kun taas vehnän ja rukiin viljely on tarkempaa kasvupaikan suhteen. Viljojen tunnistamisessa auttaa usein tähkän ja vihneiden - eli tähkän päissä olevien kärkien - tarkastelu.

Miten erottaa vehnä, ohra, kaura ja ruis?

Viljalajien erottaminen toisistaan onnistuu parhaiten tarkastelemalla tähkän rakennetta ja vihneiden pituutta. Esimerkiksi selkeä ero vehnän ja rukiin välillä on se, että vehnällä vihneet ovat hyvin lyhyet, kun taas rukiin vihneet ovat selvästi keskipitkät ja näkyvät kauas. Ohra puolestaan tunnetaan erittäin pitkistä, jopa tähkän mittaisista vihneistään.

Viljelyn merkitys suomalaisessa maataloudessa

Viljan viljely Suomessa on keskittynyt eteläiseen ja läntiseen Suomeen, missä kasvukausi on pisin. Vaikka olosuhteet ovat muuttuneet, tuotantomäärät ovat pysyneet tasaisina. Esimerkiksi ohran osuus on usein suurin, sillä se on tärkeä rehu- ja panimoteollisuuden raaka-aine.

Viljalajien tunnistaminen käytännössä

Vehnä

Hyvin lyhyet

Tiivis ja kompakti

Ruis

Keskipitkät

Perinteinen leipävilja

Maatilan viljalajien tunnistus

Maaseudulla asuva Pekka halusi opetella tunnistamaan naapurin pelloilla kasvavat viljat. Hän sekoitti usein vehnän ja rukiin keskenään, koska ne näyttivät kaukaa katsottuna samankaltaisilta.

Pekka päätti mennä pellon reunaan tarkastelemaan tähkiä lähempää. Hän huomasi, että vihneiden pituudessa oli selkeä ero, joka paljasti lajin heti.

Nyt Pekka erottaa viljat toisistaan yhdellä silmäyksellä. Hän osaa kertoa muillekin, miksi rukiin vihneet näkyvät selkeämmin kuin vehnän.

Osaaminen on lisännyt hänen kiinnostustaan maatalouteen. Viljojen tunnistaminen on muuttunut mukavaksi tavaksi seurata kasvukautta.