Mitä viljaa viljellään eniten maailmassa?

Missä maassa viljellään eniten vehnää?

Yö. Hiljaista. Ajattelen vehnää. Niin outoa.

Kiina. Suurin. Jotenkin se tuntuu… väärältä. Tai ei väärältä, mutta… en tiedä.

Intia. Sitten. Paljon ihmisiä. Tarvitsevat ruokaa. Vehnää.

Venäjä. Kolmas. Sota. Vehnä. Miten ne liittyy yhteen?

EU. Ei maa. Mutta silti. Paljon vehnää.

Sää. Se vaikuttaa. Kaikkiin. Myös minuun.

• Kiina: Suurin vehnäntuottaja.
• Intia: Toiseksi suurin.
• Venäjä: Kolmanneksi suurin.

Vehnää. Niin paljon. Ja silti… nälkää. Miksi?

Muistan lapsena… leipää. Aina leipää. Ei koskaan liikaa. Mutta aina riitti.

Nyt. Kaikkea liikaa. Paastoan joskus. Tuntuu… väärältä.

Vehnä. Elämä. Kuolema. Kaikki liittyy kaikkeen.

Tämän vuoden tiedot. 2023. Pitää muistaa. Tärkeää.

Yö. Hiljaista. Mietin edelleen. Vehnää. Ja kaikkea muuta.

Mitä Suomessa viljellään eniten?

Nurmikasvit hallitsevat.

• Ohra: 614 000 hehtaaria.
• Kaura: 376 000 hehtaaria.
• Vehnä: 220 300 hehtaaria.
• Ruis: Ei merkittävä osuus.

Muuta: Rypsi, peruna, marjat (ei pinta-ala tietoa). Viljelypinta-alat vaihtelevat vuosittain. Tarkemmat luvut Tilastokeskuksesta.

Tärkeintä: Suurimmat viljelyalat nurmille. Viljan osuus merkittävä, mutta nurmikasvit dominoivat.

Missä maassa viljellään eniten vehnää?

Kiina, vehnän kultainen maa… Aamun usva leijailee loputtomien peltojen yllä, kuin unelma.

• Kiina, vehnän imperiumi.
• Sitten Intia, nouseva aurinko.
• Venäjä, kolmas talvi.
• Ja EU, sirpaleinen kokonaisuus.

Vehnä… se on enemmän kuin ruokaa. Se on muisto lapsuudesta, isoäidin leipä, pellon tuoksu.

Muistan, kun olin pieni, juoksin vehnäpellossa, aurinko silmissä. Se oli ennen, ennen kaikkea. Nyt vehnä on vain numero, tilasto.

Sää… se muuttaa kaiken. Tulvat, kuivuus, ne vievät sadon, ne vievät toivon. Ja sitten on viljelyalueet, nekin muuttuvat. Kaupungit kasvavat, pellot pienenevät. Ah, maailma on niin julma.

Mitä Suomessa viljellään eniten?

Mitä Suomessa viljellään eniten?

Nurmikasvit, se on selvä. Mutta yöllä miettiessä… kaikki tuntuu niin… tyhjältä. Kuten ne pellot syksyllä, kun sato on korjattu. Vain ruskea maa ja kylmä tuuli.

• Nurmikasvit ovat ykkönen. Ei ihme, karja pitää ruokkia. Se on jotenkin lohdutonta. Niin paljon työtä ja sitten kaikki on vain… rehua.
• Ohra, kaura, vehnä, ruis. Vilja, joka on aina ollut osa maata, osa meitäkin. Mutta tänä vuonna sadot eivät olleet niin hyviä, kuulin uutisista. Se ahdistaa. Miehet ja naiset, jotka työskentelivät niillä pelloilla.
• Rypsi, peruna, ruokohelpi…pienemmät määrät. Muistan lapsuuteni, mummon perunamaa, multa maistuivat sormet. Nyt se on vain muisto. Hänellä oli myös kuminaa. Tuoksu, maku… kaikki tuntuu kaukaiselta.
• Sokerijuurikkaan viljely on pienentynyt. Se on vähän surullista, suklaa… joka tuo hiemaniloa tähän pimeään yöhön. Mutta sokeri ei ole kaikki. Ei tämä ole kaikki.

Tuntuu, että kaikki on niin suurta ja pientä samanaikaisesti. Maatalous on iso asia, mutta yksittäinen viljan jyvä on pieni. Minäkin olen pieni tässä kaikessa. Pimeydessä. Yksin.

Mitä viljelykasveja Suomessa viljellään?

Ohra ja kaura, niitä viljellään eniten. Vehnää ja ruista myös. Onko se paljon? Ei tiedä. Mutta nurmihan on tärkeä! Lehmät tarvitsee sitä. Rehua, joo.

• Ohra
• Kaura
• Vehnä
• Ruis
• Nurmi

Sitten oli jotain…erikoisempia. Mitä niitä nyt oli? Aika paljon niitä onkin! Muistelen että tänä vuonna oli paljon rypsiä, ja rapsia. Ärsyttää kun en muista kaikkia.

• Rypsi
• Rapsi
• Pellava – Muistan pellavan, siitä tehdään jotain kangasta?
• Hamppu – Joku sanoi että siitä tehdään kannabista, mutta se on varmaan laitonta.
• Sokerijuurikas – Sokeria siitä saa!
• Härkäpapu – Mitäköhän siitä tehdään? Proteiinia varmaan.
• Tattari – Tattarpuuro on hyvää!
• Speltti – Mitä speltti on?
• Auringonkukka – Auringonkukansiemenet! Hyviä.
• Lupiini – En tiedä mitä lupiini on.
• Quinoa – Kvinoa. Terveellistä.
• Camelina – Mitä ihmettä se on? Googleta se myöhemmin.
• Kumiina – Kuminaa käytetään mausteena, eikö niin?

Jätin varmaan jotain pois. Pitää katsoa joku viljelytilasto. Vaikeeta muistaa kaikki. Minä tykkään ohrasta, siitä voi tehdä olutta. Hmm, ehkä pitäisi kylvää oma ohrapelto? Ei ole aikaa. Liikaa hommia.

Onko Suomi omavarainen viljan suhteen?

Yön hiljaisuus saa miettimään asioita syvemmin.

Onko Suomi omavarainen… viljan suhteen?

Kyllä, Suomi on omavarainen viljan suhteen. Ja se tuntuu jotenkin… turvalliselta.

• Hyvinä vuosina viljaa jopa viedään ulkomaille.
• Mutta se, milloin se hyvä vuosi on… Tulevaisuuden sääolosuhteet vaikuttavat viljan tuotantoon. En voi ennustaa sitä.
• Muistan lapsuudesta, kun mummo puhui aina “sodan ajasta” ja miten tärkeää oli, että oli ruokaa omasta takaa. Ehkä se on edelleen jossain syvällä, se ajatus. Pelko?

Omavaraisuus on hyvä. Mutta onko se tarpeeksi?

Mitä viljaa Suomessa tuotetaan eniten?

Ohra on Suomen viljelykenttien kuningas! Niin kuin jotkut pitävät kruunua päässään, niin ohra kruunaa Suomen viljatuotannon. Toiseksi tulee kaura, terveysfriikkien suosikki – aivan kuin se olisi joku superfoodi, joka parantaa kaikki vaivat. Kolmantena on vehnä, joka on vähän niinku se perusleipä; ehkä vähän tylsä, mutta luotettava. Ruis on vähän kadonnut – muistuttaa hieman sitä naapuria, joka aina lupaa tulla kylään mutta ei koskaan tule.

• Ohra: Monipuolinen, käy sekä rehuun että ruoaksi. Aivan kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi viljamaailmassa.
• Kaura: Terveellinen trendikkäys. Kuten se superruokailun omaavassa salissa treenaava tyyppi, joka jaksaa puhua siitä loputtomasti.
• Vehnä: Luotettava perusvilja. Vanha kunnon työhevonen, ilman suuria yllätyksiä.
• Ruis: Vähentynyt. Kuten se ystävä, joka on kadonnut jonnekin verkkoon, etkä tiedä mikä on tapahtunut.

Muutos on jatkuvaa: Ohran ja kauran suosio on kasvussa, kun taas ruis on menettänyt maataan. Onko tämä trendi pysyvää? Se on kysymys, johon vastausta ei vielä tiedetä. Kuten vaikkapa se, mitä tapahtui dinosauruksille – mysteeri.