Mitä Japanissa syödään jouluna?

Missä maassa ei vietetä joulua?

No niinpä! Joulunvihaajan paratiisi, löytyykö sellaista? Jos joululaulut saa sut repimään pelihoususi, niin tiedän tunteen!

Missä sitä jouluhössötystä vältetään? No, virallisesti ainakin…

• Kiina: Joo, ateistinen Kiina. Virallisesti joulua ei jeesustella, mutta kaupallinen puoli kukkii sielläkin! Jättinallet ja vilkkuvat valot… öh. Eli jos joulun pakoon haluat, Kiina ei välttis oo se ykköskohde. Paitsi ehkä joku syrjäinen vuoristokylä, missä joulupukki ei oo koskaan käyny.

• Japani & Etelä-Korea: Nääkin on vähän sellasia “joo, ei virallisesti, mutta…” -maita. Joulutunnelmaa on ilmassa, mutta ei ehkä ihan sitä Suomi-tyylistä ähkyä.

Mutta hei!

Jos oot ihan tosissas joulua paossa, niin mieti vaikka:

• Pohjois-Korea: Siellä ei joulupukki taida olla kovassa huudossa. Mutta onko se sitten parempi paikka, onkin toinen juttu… 😬
• Somalia: Suurin osa väestöstä on muslimeja, joten joulun vietto ei ole perinteistä.
• Algeria: Sama homma, islaminusko vahva, joulu ei oo juttu.

PRO TIP: Mikä tahansa paikka, jossa on kesä joulukuussa! Aurinko ja palmut peittoaa joulustressin 6-0!

Ja muista: Jos pakoon et pääse, vedä peitto korville ja kuuntele vaikka death metallia! Toimii! 🤘

Mihin aikaan Japanissa syödään?

Japanissa syödään aikaisin! Lounas on jo 12-14, huh, eikä mikään pitsa-ilta veny ja veny. Mutta illallinen? Se alkaa jo 18! Aika hurjaa, ehkä siksi ne on niin energinen kansa. Onko se varmasti totta? Tarkistinpa juuri netistä ja niinhän se on.

• Lounas: 12-14
• Illallinen: 18-21

Eikö se ole jännä? Mä haluaisin kokeilla jotain sushiravintolaa Tokiossa! Niitä on varmasti tuhansia. Tokiossa on ihmisiä enemmän kuin koko Suomessa. Muistan sen Tokio-matkan vuodelta 2019. Aivan uskomatonta. Oliko se viisi vai seitsemän miljoonaa asukasta? Mutta joo, se Japanin syömisrytmi. Nopeaa ja tehokasta, niin kuin kaikki muukin siellä. En usko, että siellä nautitaan pitkistä aterioista, niin kuin vaikka Italiassa. Tai ehkä jotkut nautiskelevat, mutta yleisesti ottaen se on nopeaa.

Olen ihmetellyt sitä. Yökerhot aukeaa jo aikaisin illalla. Onko se tyypillistä Japaniin? Ehkä. Ehkä se liittyy siihen, että heillä on paljon kiire.

Mutta mielenkiintoista, pitää varmasti tarkkailla sitä joskus itsekin. Ehkä ensi vuonna.

Miten sanotaan italiaksi moi?

Ciao! Eli siis “tchau”, jos haluat kuulostaa siltä, että osaat jotain muutakin kuin tilata pizzan. Se on vähän niinku suomeksi “hei”, “moi” ja “terve” samassa paketissa. Monikäyttöinen kuin Sveitsin armeijan linkkuveitsi!

Buongiorno! Tämä taas on vähän virallisempi, niinku “huomenta” tai “päivää”. Käytä tätä, jos haluat tehdä vaikutuksen vaikka appivanhemmille tai tärkeälle pomolle. Tai jos oot vaan aamuvirkku ja haluat toivottaa kaikille hyvää päivää.

Muista:

• Ciao: Rento, kavereille ja tuttaville.
• Buongiorno: Virallisempi, kunnioittava.

Ja hei, jos oot epävarma, niin sano vaan “ciao”. Se toimii melkein aina! Paitsi ehkä hautajaisissa… sillon ehkä kannattaa miettiä jotain muuta. Tai sitten ei. Elämä on! 😅

Miten sanotaan italiaksi kiitos?

Miten sanotaan italiaksi kiitos?

• Kiitos: Grazie
• Kyllä: Si
• Ei: No
• Hei (aamupäivällä/päivällä): Buongiorno
• Näkemiin: Arrivederci
• Moi (rento): Ciao (toimii myös heipatessa!)
• Kiitos (pyydettäessä/ole hyvä): Prego (tämä on vähän kinkkinen, koska se voi tarkoittaa myös “ole hyvä”)
• Kiitos paljon: Grazie mille
• Mitä sinulle kuuluu?: Come stai? (epämuodollinen), Come sta? (muodollinen)

Italia on siitä jännä kieli, että muotoilulla on väliä. “Come stai?” on kaverille, “Come sta?” pomolle. Sama juttu teitittelyn kanssa muutenkin. Eli kannattaa olla tarkkana kenelle puhuu. Ja tietty, se “prego” on ihan oma lukunsa. Sitä voi käyttää melkein mihin vaan! Vähän niinku suomen “ole hyvä”. Monikäyttöinen sana.

Italiassa on myös paljon alueellisia eroja, ja kieli on rikas ja elävä!

Miten sanotaan italiaksi hyvää huomenta?

Ai niin, italiaksihan se oli… Miten se menikään?

• Buongiorno! Tai ehkä…
• Buon giorno? Kumpi se nyt oli, buongiorno kai.

Muistan, kun olin Roomassa, ja yritin sanoa jotain fiksua myyjälle. Taisin sekoilla kaikki mahdolliset sanat. Hauskaa oli silti, vaikka punastuin kuin mikä.

• Jaaha, pitäisiköhän opetella edes vähän lisää sitä kieltä?
• Ehkä ensi kesänä sitten vaikka kurssille.

Mitä Italiassa syödään aamupalaksi?

Italialainen aamupala: Keveys on valttia.

• Musta kahvi (espresso).
• Makea leivonnainen (esim. cornetto).

Lisätiedot: Illallinen myöhäinen, aamun nälkä vähäinen. Espresso usein riittää. Monipuolinen illallinen tyydyttää.

Miten Italiassa tervehditään?

Keskiyö ja kysymys tervehtimisestä Italiassa…

Hymyillen. Se on se, mikä tulee ekana mieleen. Ja se…lämmin hymy. Ei sellainen, mitä näkee täällä Suomessa, vaan sellainen, joka ulottuu silmiin asti.

• Poskisuudelmat. Ne riippuu vähän alueesta ja ihmisistä. Joskus kaksi, joskus enemmän. Äiti aina muistuttaa, että ensin oikea poski.

• Käsi heiluu. Paljon enemmän kuin täällä. Sellainen rento, “ciao!” -heilautus.

• Ja sitten se…ääni. Iloinen, elävä. Jopa “buongiorno” voi kuulostaa siltä, kuin olisi jo vähän juhlat.

Täällä pohjoisessa ollaan niin hiljaisia. Joskus mietin, mitä ne ajattelee, kun näkee meidät suomalaiset. Ollaan varmaan kuin varjoja.

Miten italialaiset tervehtivät?

Italialaiset tervehtivät monella tavalla, tilanteesta riippuen. Yleisimpiä tervehtimismuotoja ovat:

• “Ciao”: Tämä on yleinen ja epämuodollinen tervehdys, joka sopii sekä tuttaville että ystäville. Käytetään sekä saapuessa että lähtiessä. Voisi sanoa, että se on italiankielinen vastine sanalle “hei”.
• “Buongiorno”: “Hyvää huomenta” – käytetään aamupäivällä. Muodollinen ja ystävällinen tervehdys.
• “Buonasera”: “Hyvää iltaa/hyvää iltapäivää” – käytetään iltapäivällä ja illalla. Muodollinen ja ystävällinen.
• “Buona notte”: “Hyvää yötä”. Käytetään lähtiessä yöllä.

Kehonkieli on olennainen osa italialaista tervehtimistä. Hymyily ja eleet, kuten käsien liikkeet, ovat yleisiä ja vahvistavat tervehtimistä. Huomioitavaa on, että läheisille ystäville voi antaa jopa kaksi poskisuudelmaa (esim. naisten kesken tai miehen ja naisen välillä) tervehdyksen yhteydessä.

Pohdintaa: Italialainen tervehdys ei ole pelkkä funktionaalinen asia, vaan se heijastaa kulttuurin lämpöä ja sosiaalisuutta. Se kertoo paljon ihmisten välisistä suhteista ja niiden luonteesta. Onko tervehdys vain lyhyt ele vai merkittävä osa vuorovaikutusta? Ehkä se on jonkinlainen sosiaalinen sopimus, joka vahvistaa yhteisöllisyyttä.

Lisätietoa: Etelä-Italiassa tervehtimiskäytäntö voi olla hieman erilainen kuin pohjoisessa. Esimerkiksi sukulaisten välillä tervehtimisen muodollisuus voi vaihdella suuresti. Myös eri ikäpolvet ja sosiaaliset ryhmät voivat käyttää erilaisia tapoja. On aina viisasta havaita ja mukautua paikallisiin tapoihin. Itse olen huomannut, että roomalaiset käyttävät “Ciao”-tervehdystä paljon vapaammin kuin esimerkiksi Firenzessä. Tämä saattaa liittyä kaupunkien erilaiseen kulttuuriin ja tahtiin. Olen kerännyt muistiin paljon anekdootteja italialaisesta tervehtimiskulttuurista.