Mikä on mantis suomeksi?

Okei, tässä kokeilu intiimimmällä ja persoonallisemmalla tyylillä:

Mikäs se mantis olikaan suomeksi? No, rukoileva sirkka tietenkin!

Olen aina pitänyt rukoilevasirkoista. Siis, mikä siinä onkin niin kiehtovaa? Ehkä se on se niiden harras asento, se “rukous”, josta ne ovat nimensäkin saaneet. Vaikka totuuden nimissä, eihän se mitään rukousta ole, vaan kylmä ja kalkuloitu saalistustaktiikka! Ne vaan odottelevat siinä, etujalat koukussa, ihan kuin pyytäisivät jotain korkeammalta voimalta… paitsi että ne odottavat vaan jotain pientä ötökkää, jonka nappasta. Eikö olekin vähän karmivaa?

Muistan kerran, kun olin lapsi, löysin sellaisen rukoilevasirkan mummon kasvimaalta. Se oli ihan valtava, vihreä jättiläinen verrattuna niihin pikkuihin joita olin aiemmin nähnyt. Jäin siihen ihan lumoutuneena tuijottamaan. Tuijotin sitä niin pitkään, että melkein unohdin hengittää! Se vain istui siinä liikkumatta, katse kohdistettuna johonkin kaukaiseen pisteeseen. Mietin, mitä se mahtoi miettiä. Olisiko se nälkäinen? Pelkäisikö se minua? Ehkä se vain nautti auringosta?

En koskaan ole ihan ymmärtänyt, miten ne pystyvät olemaan niin pitkään liikkumatta. Ja se niiden pää! Ne pystyvät kääntämään sitä lähes 360 astetta! Siis, kuka muu hyönteinen pystyy siihen? Ei tule äkkiseltään mieleen ketään. On se vaan aika vekkuli otus, myönnettäköön.

Ja se saalistus! Siis se on ihan hullua! Ne vaan iskevät salamannopeasti ja… naps! Päätön uhrisirkanen siinä sitten ihmettelee. Okei, ehkä vähän liioittelen, mutta onhan se hurjan tehokasta. Melkein hirvittää ajatellakin, miten joku niin pieni voi olla niin armoton.

Eli joo, rukoileva sirkka. Suomeksi. Vähän karmiva, vähän kiehtova, ja ehdottomasti yksi luonnon erikoisimmista luomuksista. Eikö vain?