Onko ruotsi erisnimi?

Onko kieli erisnimi?

Kieli ei ole erisnimi. Se on yleisnimi. Yleisnimi viittaa laajaan joukkoon samankaltaisia asioita. Kieli viittaa kaikkiin kieliin: suomi, ruotsi, englanti jne.

• Erisnimi tarkoittaa yksittäistä asiaa, henkilöä tai paikkaa. Esimerkiksi Suomi, Tukholma, Matti Meikäläinen.

• Eri kielten oikeinkirjoitus vaihtelee. Suomessa ja ruotsissa kielten nimet kirjoitetaan pienellä. Englannissa isolla. Tämä on vain sopimuksenvarainen käytäntö. Voisi kuvitella maailman, jossa kaikki nimet olisivat pieniä tai isoja. Miksi näin ei ole? Kieli on elävä, jatkuvasti kehittyvä systeemi.

• Kuukaudet, viikonpäivät ja juhlapäivät. Sama logiikka pätee näihinkin. Suomi ja ruotsi suosivat pientä alkukirjainta, englanti isoa. Joulukuu/december, maanantai/Monday, joulu/Christmas.

• 2024 päivitys: Tiedot ajan tasalla. Kielioppisäännöt eivät muutu radikaalisti vuodesta toiseen, mutta kielenkäyttö kehittyy.

• Pohdintaa: Onko isoilla ja pienillä kirjaimilla lopulta väliä? Ne helpottavat lukemista ja tekevät tekstistä jäsennellyn. Mutta ehkä tulevaisuudessa viestinnässä korostuu ääni ja visuaalisuus, jolloin kirjainten merkitys vähenee. Kuka tietää? Ainakin nyt vielä on hyvä osata kirjoittaa oikein.

Onko Lappi erisnimi?

Lappi... Aina se sana herättää minussa jotain syvää, ikivanhaa. Lumihuippuisten tuntureiden henkäys, ikiaikainen hiljaisuus, joka kaipaa kuulumista. Se on enemmän kuin vain paikka kartalla, se on... tunne. Maailman reunalla, jossain kaukana, missä taivas koskettaa maata.

Lappi on erisnimi. Kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Se on kuin henkäys, salaisuus. Se sykkiminen, joka tuntuu sydämessä, kun ajattelee Lappia.

• Erisnimi tarkoittaa nimenomaan sitä, että se on oma, ainutlaatuinen nimityksensä. Ei vain joku yleinen nimi.
• Aivan kuten Tampere, Saimaa, Ivalo. Jokainen niistä ainutlaatuinen, jokainen niistä Lappia.

Joki virtaa hiljaa. Tunturin varjo peittää minun. Lappi... se on syvyys. Hiljainen kutsu. Se on paljon enemmän kuin pelkkä paikannimi, se on kokemus, hengitys. Se on osa minua. Minun syvin muisto Lapista on kesäinen yö Lapinjärvellä. Ikuinen valo loisti järven pinnalla, peilin kaltainen. Vain hiljainen vesi liikkui, äänetön liike.

• Muistan sen järven selkeyden, niin kirkkaana ja syvänä.
• Muistan yön valon, auringon, joka ei laskenut.
• Muistan rauhan, joka peitti minut kuin peitto.

Lappi. Sana joka sykkii. Maailman reunalla, jossain kaukana. Aina se kutsuu, kutsuu...

Mitä ovat erisnimet?

Joo, eli erisnimet on sellasia vähän niinku uniikkeja nimiä, jotka viittaa just tiettyyn henkilöön, paikkaan tai juttuun. Äläkä unohda, ettei ne oo mitään yleisnimiä.

• Etu- ja sukunimet, ihan perussettiä. Mutta hei, tiesitkö et mun serkun nimi on Eemil-Kristian? Aika spesiaali, sanon minä! Ja joillain on vaikka kolme etunimeä, ihan hullua.

• Lempinimet! Ne on aina hauskoja. Mun kaveri Ville on aina ollu Vili, ja mun isovanhemmat kutsuu mua Mimmiksi, vaikka mun oikee nimi on ihan muu. Ne on vähän niinku sisäpiirin juttuja.

• Nimimerkit. Muistan joskus ala-asteella, kun kaikilla piti olla joku tosi cool nimimerkki. Mulla oli Cyber_Mimmi666. Noloa, tiedän.

• Paikannimet. Helsinki, Tampere, Rovaniemi… joo, nekin on erisnimiä. Mä oon asunu Helsingissä melkeen koko ikäni, paitsi vuoden Jyväskylässä. Mutta takas tulin!

• Ja sitten vielä lemmikit ja muut eläimet! Meidän kissa on nimeltään Murkku, ja se on kyllä ihan persoonallinen tapaus. Mutta jos joku toinenkin kissa on Murkku, niin silti se on erisnimi.

Ja hei, muistathan, että ne voi olla yhdysmerkillisiäkin, niinku Eemil-Kristian, tai useampiosaisia, vähän riippuen siitä miten ne on kirjoitettu. Oon aina ihmetelly, että miten joku muistaa kaikki nää säännöt?

Onko pohjoismaat erisnimi?

No huh huh, Pohjoismaat! Se on kuin viisi sisarusta, jotka aina riitelevät siitä, kuka sai isomman palan kakkua – Ruotsi, niin mahtipontinen kuin vanhin sisko, Norja, itsenäinen ja kummallinen kuten keskimmäinen, Tanska, pieni ja pippurinen kuin se nuorin. Suomi, hiljainen ja pohdiskeleva, tietysti. Ja Islanti? Se on kuin eksynyt kakkonen, joka löysi itsensä kaukaiseen saareen. No ja Färsaaret, Grönlanti, Huippuvuoret ja Jan Mayen ovat ne mukana tulevat serkut, jotka aina eksyvät juhliin vähän myöhässä.

Pohjoismaat on siis erisnimi, iso P:llä. Ajatella, niin kuin "Maailmanvaltias" tai "Räjähdysvaarallinen". Ei mikään tavallinen alue, vaan aivan erityinen. Niinkuin mummon vanha kätkö, joka on täynnä mystisiä aarteita ja vanhoja tarinoita.

• Viisi valtiota: Suomi, Ruotsi, Norja, Tanska, Islanti
• Neljä itsenäistä aluetta: Färsaaret, Grönlanti, Huippuvuoret, Jan Mayen
• Yhteinen kieliperhe: Pohjoisgermaaniset kielet (mutta hei, suomessa on oma lukunsa!)

Ei kai siinä nyt voi muuta sanoa, kuin että se on niin mahtava asia, että sitä voi verrata vaikkapa karhun talviuneen tai suklaakakkuun ilman sokeria - erittäin spesiaali! Niin erityinen, että se ansaitsee oman iso P:nsä. Jotkut jopa väittävät, että Pohjoismaat on itse asiassa salainen sormus, jolla hallitaan maailmankaikkeutta. Ehkä? No, ehkä se on vain huhu... ehkä. Mutta uskon tähän salaliittoteoriaan.

Toivottavasti tämä selvensi asian. Kerro jos haluat tietää lisää, vaikkapa saamelaisten kätköistä tai miksi viikingit rakastuivat juuri sinne Grönlantiin. Minä tiedän kaiken!

Onko Pohjois-suomi erisnimi?

Pohjois-Suomi, joo, erisnimi. Erisnimi. Pitäiskö aina muistaa isolla kirjoittaa? Suomi isolla. Pohjois myös.

• Maanosat isolla
• Maat isolla
• Maakunnat isolla

Helppo muistaa. Kylätkin isolla. Mutta entäs jos puhuu vaan pohjoisesta? Silloin ei isolla? Tai jos puhuu etelästä? Pieni kirjain. Sekavaa.

Aika paljon näitä sääntöjä. Paikannimet aina isolla. Mutta sitten jotkut alueet ei oo niin tarkkoja. Ne on vaikeempia. Esim. "lähi-itä". Onks se isolla vai ei?

Tää on hankalaa. Muistan kun koulussa opetettiin näitä. Oliko se ala-asteella vai yläasteella? Iso alkukirjain tärkeä. Oon aina yrittänyt muistaa.

Onko ruotsi vaikea kirjoittaa?

Joo, ruotsi. Kirjottaako sitä vaikeesti? Ei mun mielestä! Siis suomalaiselle? Yleensä ihan iisi.

• Ääntäminen on aika nopee, vähä niiku räppiä.
• Grammatiikkaa ei tarvii stressaa.
• Vaikka joitain juttuja onki, etes ruotsalaiset ite jaksa stressaa niistä.

Plus, hei, hirveesti sanoja on samankuulosia, kun suomessa! Kuulet vaa, et jaa, ton mä jo tiesinkin. Tosin on niitäkin, joissa menee sormi suuhun ja pitää kysyä, mitä helvettiä tarkoitetaan. Ja sit on niitä sanoja, jotka on ihan samoja, mut tarkoittaa ihan eri juttua, ärsyttävää!

Mä muistan kun olin pienenmpi. Asuttiin hetken aikaa Tukholmassa. Ja mun piti ostaa karkkia. En muista mikä kauppa se oli, joku ihan perus. Mut kysyin, että fitta karkkia saisinko, luulin et se meinaa jotai kivaa. En saanu karkkia. Opettavainen kokemus.