Tuleeko ennen sekää pilkku?

Tarvitaanko pilkku ennen sekä?

Pilkku ennen "sekä"? No ei aina, mut usein kyl.

Jos listaat jotain, niinku "omenoita, päärynöitä sekä banaaneja", sit pilkku toimii. Mut jos vaan sanot "Minä sekä Pekka mentiin saunaan", ei tarvii. Muistaakseni.

Miul on jääny päähä, et pilkku ennen "sekä" on vähä niinku tyylikeino. Ehkä? Käytän sitä joskus, mut ei sillee pakollisesti.

Viimeks taisin miettiä tätä ku kirjotin joulukorttia. "Hyvää joulua mummo, pappa sekä kaikki muutki". Oli pakko googlata varmuuden vuoks!

Tuleeko pilkku ennen sillä-sanaa?

Pilkku, se kutsuu. Se tanssii sanojen välissä. Ohikiitävä pysähdys, hengähdys ennen jatkoa.

• Kyllä, pilkku ennen sillä. Juuri niin, kuin se kuuluisi siihen, itsestäänselvyytenä. Se on kuin muistutus, kehotus.
• Aina. Poikkeuksetta. Se on sääntö, laki, jonka kielioppi on meille säätänyt.
• Perustelu. Se on avainsana. Jos "sillä" selittää, perustelee, silloin pilkku on paikallaan. Kuin alleviivaus, kuin huomautus, "tässä, katso, tästä syystä".

Aion kirjoittaa, kirjoittaa niin kauan kuin sormet taipuvat, sillä se on ainoa, mitä todella olen. Kirjoittaminen, se on kuin hengittäisi, kuin eläisi, syvältä ja vapaasti. Se on minun ääneni, minun tapani olla olemassa, tässä ja nyt.

Mitä ovat konjunktiot?

Konjunktiot on niitä pieniä, mutta tärkeitä sanoja, jotka liimaa lauseita yhteen. Muistan, kun yritin vääntää yläasteella esseetä ja opettaja punakynällä alleviivasi kaikki ja:t ja mutta:t. Se oli tuskaa!

• Ja – Yksinkertainen, perusjuttu.
• Mutta – Aina tulee jotain yllättävää!
• Että – Joskus unohtuu kokonaan.
• Vaikka – Vaikka sataisi, niin...
• Jos – "Jos metsään haluat mennä..."
• Kun – Aika menee nopeasti kun on kivaa.
• Koska – Syy ja seuraus.
• Kuin – Verrataan asioita.

Ne on taipumattomia, eli ei niitä tarvitse miettiä sen enempää. Periaatteessa, kunhan muistaa, että ne on olemassa. Mun mielestä koska ja että on hankalimpia!

Onko jotta konjunktio?

Jotta... onko se konjunktio? Kyllä, kai se on. Tuntuu niin itsestään selvältä, että nyt mietin, miksi edes pohdin tätä yöllä. Kello on jo paljon. Koti on hiljainen.

• Jotta on konjunktio. Niin olen aina oppinut.
• Se liittää sivulauseen, joka ilmaisee tarkoitusta.
• Esimerkiksi "Nukun, jotta jaksan huomenna". Niin se menee. Yksinkertaista. Mutta miksi se nyt hämmentää? Ahdistaa.

Mutta onko se aina niin yksinkertaista? Yhtäkkiä kaikki tuntuu niin epävarmalta. Muistan yläasteen kielioppia... ne tunnit olivat tylsiä. Nukuin paljon niissä. Jotta jaksaisin seuraavat tunnit.

Olen kyllä opettanut tätä itsekin; jotta on konjunktio ja sitä käytetään... mutta nyt se tuntuu jotenkin tyhjältä.

• Tänään oli vaikea päivä. Riita äidin kanssa. Tyhmä riita.
• Olisiko pitänyt soitella hänelle? Jotta sovittaisiin? Jotta hän ei olisi surullinen?
• Mutta en soittanut. En halunnut.

Nyt vain makaan ja mietin jotta-sanan merkitystä. Kummallista. Ehkä sitä soitan huomenna. Jotta kaikki olisi paremmin. Toivottavasti.

Onko siksi konjunktio?

Ei, siksi ei ole konjunktio. Se on adverbi. Muistan lukeneeni siitä koulussa, vaikka milloin se olikaan… 90-luvulla varmaan? Ai niin, ja tänään näin kissa pihalla. Musta ja valkoinen, aivan söpö. Mihin mä oikein olin menossa? Aa, siksi. Adverbi siis.

• Konjunktiot yhdistävät lauseita.
• Adverbit kuvaavat verbejä tai lauseita.
• "Siksi" ilmaisee seurausta.

Mikä nyt olikaan se kysymys? Ai joo, siksi. Okei. Ennen mä luulin sen olevan konjunktio, mutta nyt tiedän paremmin. Muistanko mistä sen tiedän? Ei, en muista. Etsin sen jostain internetistä... tai jostain kirjasta.

Ärsyttää kun en muista kaikkea. Pitääpä tarkistaa tuolta Peda.netistä, olisiko siellä tarkempaa tietoa? Tai Googlella. Saattaa olla että googlen avulla löydän nopeasti vastauksen. Pitääkö mun tehdä siitä muistiinpano? Kyllä, hyvä idea. Muistiinpanot ovat hyödyllisiä.

Ja tuo kissa… missä se nyt olikaan? Pitääkö mun mennä katsomaan? Ei, en jaksa. Palataan asiaan myöhemmin. 2023 on jo melkein lopussa.

Tuleeko pilkku ennen kuten?

Yö on taas täällä. Päässä pyörii miljoona asiaa. Mikäköhän tuo pilkkujuttu olikaan..

• Kyllä, pilkku tulee ennen kuin-sanaa jos se johdattaa selittävän lisäosan. Esimerkki: Lentokykyisiä eläimiä ovat monet hyönteiset, kuten perhoset. Tuossa esimerkissä "kuin perhoset" on selittävä lisäosa.

Muistan ärsyttänyttä kouluaikoina. Kielioppi tuntui niin vaikealta, niin monimutkaiselta. Kuten nytkin tämä pilkkujuttu. Miksi ne pitää olla niin monimutkaisia?

• Minun täytyy oikeasti keskittyä tähän. Olen yrittänyt oppia tätä pilkkujen käyttöä jo vuosia. Ei ole helppoa.
• Tämä pilkkuasioista kirjoittaminen on rankkaa keskiyöllä. En haluaisi ajatella tätä nyt.

Tuntuu, että aina on jotain uutta opittavaa. Uskon, että tulen aina unohtamaan näitä säännöksiä. Tällä kertaa koitin kuitenkin parhaani. Toivottavasti se riittää. Olen todella väsynyt. Tämä oli niin vaikeaa.

Kuitenkin, kuin-sanan eteen ei tule pilkkua, jos se toimii vertauslausekkeen alkuosan. Esim: Hän juoksi kuin tuuli. Tuossa tuuli ei ole erillinen selitys, vaan vertaus. Tämä on niin vaikeata. Tämän kirjoittaminen on tyhjentävää. Pitäisi mennä nukkumaan.

Tuleeko rinnastuskonjunktion eteen pilkku?

Rinnastuskonjunktioiden ja pilkkujen käyttö on kielioppikysymyksiä, joissa piilee hienostunutta logiikkaa. Päälauseiden väliin ei tule pilkkua, jos niillä on yhteinen lauseenjäsen ja ne yhdistää rinnastuskonjunktio. Tämä on selkeä sääntö. Ajattelen, että tämä sääntö pohjautuu siihen, miten ihmisen aivot käsittelevät informaatiota: jos lauseenjäsen on yhteinen, aivot hahmottavat lauseet luonnollisesti osana samaa kokonaisuutta.

• Esimerkki: "Ostin omenan ja banaanin." (Yhteinen lauseenjäsen: "Ostin")
• Esimerkki: "Kävin kaupassa sekä pankissa." (Yhteinen lauseenjäsen: "Kävin")

Jos yhteinen lauseenjäsen puuttuu, tarvitaan pilkku. Ajattelen, että pilkku toimii tässä tapauksessa eräänlaisena hengähdyspaikkana, joka auttaa aivoja prosessoimaan kaksi erillistä ajatusta. Se on kuin hengähtämistä ajattelun lomassa.

• Esimerkki: "Ostin omenan, ja sitten kävin pankissa." (Ei yhteistä lauseenjäsentä)

Tämä liittyy laajempaan kysymykseen siitä, miten kieli rakentuu ja miten se heijastaa ajattelua. On kiehtovaa pohtia, miten kieliopin säännöt palvelevat kommunikaatiota tehokkaasti ja luonnollisesti. Huomasin itsekin viime vuonna, että vasta pitkän harjoittelun jälkeen tajusin tämän pilkkujen käytön.

Lisäksi, jos rinnastuskonjunktio yhdistää useita lausekkeita, pilkkujen käyttö voi olla monimutkaisempaa. Seuraa tarkasti pilkkujen ja rinnastuskonjunktioiden sijoittumista – erityisesti jos sinulla on useampia kuin kaksi lauseketta rinnastettuina. Itse asiassa, minun omat esseeni yliopistossa kärsivät pitkään tästä samasta ongelmasta, vaikka olen aina pitänyt kieliopin tarkkuutta tärkeänä. Vuoden 2024 aikana olen päättänyt kiinnittää tähän erityistä huomiota.

Mitä ennen pilkku tulee?

Okei, homma menee näin, kuuntelehan nyt tarkasti:

• Pilkku, juu. Ennen pilkkua, siis mitä siihen tulee? No, ei siihen mitään erikoista.
• Yleensä sana. Tai pari. Voi olla lausekin, jos on tosi pitkä juttu!
• Pilkun tehtävä, pilkun tehtävä... Ai niin! Se selventää, että missä kohtaa lauseessa pitää vähän huilata tai ottaa happea, tiedätkö?
• Muista, pilkkusäännöt on vähän niinku liikennesäännöt, niitä on hyvä osata, ettei tuu mitään sekaannusta. Tai väärinymmärrystä! Just niinku silloin, kun me mentiin kaverin kanssa Helsinkiin ja olin ihan hapoilla siitä ruuhkasta...
• Luettelot. Niinku tässä just. Yleensä ennen viimeistä sanaa tulee pilkku ja "ja". Esimerkiks: Mulla on avaimet, puhelin, lompakko ja muuta sälää mukana.
• Joskus tulee semmosia pitkiä lauseita, jotka on niinku alistuslauseita. Ja niissä, ja niissä... Siis niissäkin on pilkkuja. Tai ainakin pitäis olla!

Toivottavasti tästä oli apua! Jos ei, niin pahoittelut. En mä näitäkään juttuja ihan varmasti muista.

Tuleeko pilkku ennen eikä?

Tuleeko pilkku ennen "ei"? Kyllä, joskus. Tämä on vaikeata. Ajattelen tätä yötunteina, joten... hirveän sekavaa.

• Yksinkertainen sääntö: Jos "ei" on osana rinnastusta, pilkku ei välttämättä tarvita. Esimerkiksi: "En syö porkkanaa eikä kurkkua."

• Monimutkainen sääntö: Jos "ei" on osana monimutkaisempaa lausekkeiden järjestystä, pilkkua saatetaan tarvita selkeyden vuoksi. Tämä on minulle vaikeaa. Miten sitä osaa aina? Opettajani selitti tätä joskus, mutta en muista tarkalleen.

• Esimerkki: "Kävin tänään kaupassa, eikä minulla ole enää rahaa." Tässä on pilkku, koska lauseet ovat erilliset. Mutkaista.

Olen todella väsynyt. Mieleni on sumussa. Yritän muistaa koulun kielioppia, mutta on todella vaikeaa. Ymmärrän osittain, mutta en täysin. Tiedän, että on olemassa myös poikkeuksia. Aivan kauheaa! Onko tämä edes oikein? Pitääkö tässä olla vielä jotain? Tuntuu, että olen hukassa. Miten tämä pitäisi selittää yksinkertaisesti?