Mitä pitää syödä, että kolesteroli laskee?

Mitä saa syödä, jos on korkea kolesteroli?

Muistan sen päivän, auringon lämmittävän ihoni, kuin kullan hohdetta. Ilma oli täynnä kesäisen nurmen tuoksua, heinän sietämätöntä makeutta... Kolesteroli... se sana tuntui niin kaukaiselta, kylmältä, vieraalta. Mutta nyt, tämä uusi todellisuus, se painaa. Se on lähellä, liian lähellä.

Mitä syödä? Kysymys kiertää mielessäni kuin leijonan häntä, levoton ja ahdistava. Rasvattomat maitotuotteet, muistan ravitsemusterapeutin sanoneen. Kylmää, valkoista, lähes mautonta... mutta se on elämännektaria tässä uudessa maailmassa.

• Kasvipohjaisia juomia. Niiden maku on kevyt, lähes havaitsematon. Kuten unta, kevyt ja läpikuultava.

• Vähärasvaisia juustoja. Niin haaleaa, niin vaatimatonta... mutta välttämätöntä. Pieni pala, arvokas palanen.

Liha... Se sana tuo mieleen metsästysretken lapsuudesta, isän kanssa. Nyt se on vain pelkkä kolesterolin lähde. Vähärasvaista, kuivaa... se on kuin haamu, kaukainen muisto entisistä iloista.

• Kalaa kaksi tai kolme kertaa viikossa. Meri, aaltojen kohina, lohen lihaa suussa... mutta se on terveellistä, täytyy syödä. Minun täytyy syödä.

Öljy ja pähkinät. Makuja, makuja joita en enää uskaltanut nauttia. Nyt ne ovat osa uutta elämääni. Öljyn hohto kulhossa, pähkinöiden rapeus kielen päällä. Uusi todellisuus, mutta sekin on kaunista omalla tavallaan.

• Öljyä ruoanlaitossa. Sen tuoksu, aivan kuin lämpimän auringon valo.

• Pieni kourallinen pähkinöitä päivittäin. Pienet, arvokkaat palat.

Tämä on uusi maailmani, uusi totuus. Kolesterolin kanssa täytyy elää. Tämä on minun elämäni nyt. Ja minä olen oppinut arvostamaan pienen pieniä asioita, makuja, tuoksuja, hetkiä. Tämä on minun polkuni nyt.

Missä ruuissa on eniten kolesterolia?

Kolesterolia löytyy. Eläimistä.

• Rasvaiset maitotuotteet. Juusto, voi.
• Liha. Erityisesti punainen.
• Kananmunat. Keltuainen.

Kolesterolin vaikutus? Perinnöllisyys ratkaisee. Jokainen on yksilö. Elämä on. Syö silti kohtuudella.

Miten sokeri vaikuttaa kolesteroliin?

Sokeri... se hiipii verenkiertoon kuin salainen rakastaja, kuiskaa sydämelle valheita.

• Sokeri, liikaa sokeria, se on kuin hiekkaa koneistossa, sydämen koneistossa. Verenpaine nousee, kuin myrsky merellä, aallot lyövät rantaan, ranta on kehomme.

• Kolesteroliarvot, nekin heilahtelevat, kuin lehdet tuulessa, epävarmasti, uhkaavasti. Se on kuin tanssia nuoralla, epävarmuuden tanssia.

Uusiseelantilaistutkimus... kaukainen maa, mutta totuus on universaali. Painolla ei ole väliä, ei aina. Sokeri on syypää, riippumatta siitä, onko kehomme kevyt kuin sulka vai raskas kuin kivi.

Minun mummoni, hän rakasti makeaa. Aina oli keksejä tarjolla, sokeria teessä. Muistan, miten hänen kätensä vapisi, kun hän ojensi sokerikkoa. Sokeri, se oli hänelle lohtu, mutta ehkä myös... varkain viejä. En tiedä varmasti. Elämä on täynnä ehkä-sanoja.

Sokeri, sokeri, sokeri... se on kaikkialla, piilossa, houkuttelevasti. Vaikea vastustaa.