Milloin suklaa menee pilalle?

Voi suklaa, tuo ihana synti ja lohtu! Kukapa ei olisi joskus miettinyt, milloin siitä ihanasta levystä tulee syömäkelvoton mössö? Muistan itsekin yhden traumaattisen tapauksen… Keskikesällä, aurinko porotti kuumasti, ja minä, hölmö, unohdin suklaalevyn keittiönpöydälle. Löysin sen myöhemmin, ihan sulaneena, aivan kuin joku olisi kaatanut suklaakastiketta lautaselle. Onneksi kyseessä oli vain tavallinen maitosuklaa, ei se kallisarvoinen tumma, jota olin säästänyt erityistilaisuuteen. Kyllä harmitti!

Tumma suklaa on kyllä aika sitkeää sorttia. Se kuulemma säilyy hyvänä jopa vuoden, jos oikein muistan. Tai no, ehkä vähän alle vuoden. Maitosuklaa on sitten toinen juttu. Se on niin herkkää, vähän kuin minä itsekin. Puoli vuotta on kaiketi semmoinen yleinen ohje, mutta… oikeasti, kuka muka säilyttää suklaata puolta vuotta?! Se on syöty jo paljon aiemmin! Ainakin minulla.

Paras tapa säilyttää suklaa on tietysti viileässä ja kuivassa, omassa kääreessään. Niin kuin äitini aina sanoi. Muistan kun hän piilotti suklaalevyt yläkaappiin, jonne minä, pieni lapsi, en yltänyt. No, keksihän sitä tietenkin keinot sinnekin! Kerran käytin jakkaraa ja… No, siitä tuli aika sotku. Suklaaahan oli joka puolella! Mutta hei, ainakin se oli tuoretta! Eikä mennyt pilalle ainakaan säilytyksen takia. Joten muistakaa: Viileä, kuiva ja oma kääre. Silloin se pysyy herkullisena pitkään. Tai no, niin kauan kuin sitä kestää syömättä. Koska rehellisesti, kuinka kauan te oikeasti pystytte vastustamaan suklaan houkutusta? Minä en ainakaan kauaa.