Mistä suomalainen kirjolohi tulee?

Mistä suomalainen kirjolohi tulee? Alkuperä ja kasvatusalueet

Monet pohtivat, mistä suomalainen kirjolohi tulee ja miten sen reitti lautaselle muodostuu. Tämän suositun kalan matkan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan kotimaisen ruoantuotannon puhtautta sekä valitsemaan laadukkaita raaka-aineita arkeen. Kalankasvatuksen taustojen tunteminen tuo varmuutta ruokaostoksiin ja tukee samalla vastuullista kuluttamista.

Mistä suomalainen kirjolohi tulee? Lyhyt vastaus

Suomalainen kirjolohi kasvatetaan pääasiassa merialueiden verkkoaltaissa Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla, mutta sen elämä alkaa sisämaan poikaslaitoksista. Vaikka laji on alun perin kotoisin Pohjois-Amerikasta, Suomessa kirjolohta on kasvatettu ammattimaisesti jo 1970-luvulta lähtien.

Moni miettii kalatiskillä seistessään, mistä suomalainen kirjolohi tulee oikeasti ja voiko kotimaisuuteen luottaa. Tilastot kertovat selvää kieltä: kotimaista ruokakalaa tuotetaan Suomessa noin 17-18 miljoonaa kiloa vuodessa, ja peräti 95 prosenttia tästä on juuri kirjolohta. Se on siis ylivoimaisesti Suomen yleisin viljelty kalalaji. Merialueilta tulee noin kolme neljäsosaa kaikesta kasvatetusta ruokakalasta, ja tästä määrästä yksin Ahvenanmaa kattaa suunnilleen puolet. Silti koko tarina ei rajoitu vain saaristoon - palataan pian siihen yhteen yllättävään syyhyn, miksi kala tarvitsee sekä makeaa että suolaista vettä kasvaakseen.

Kirjolohen kasvatus Suomessa: Matka poikaslaitokselta ruokapöytään

Kirjolohen kasvatus Suomessa on kaksivaiheinen prosessi, joka kestää mätijyvästä myyntikokoiseksi ruokakalaksi yleensä kahdesta kolmeen vuotta. Kalanpoikaset kuoriutuvat ja kasvavat ensin sisämaan makean veden poikaslaitoksissa, minkä jälkeen ne siirretään merelle tai suurempiin sisävesialtaisiin loppukasvatukseen.

Itsekin luulin vuosia, että kaikki kalat kuoriutuvat suoraan meressä kelluvissa altaissa. Väärin meni. Kävin kerran tutustumassa keskisuomalaiseen poikaslaitokseen, ja siellä ilma tuoksui raikkaalta lähdevedeltä ja viileältä betonilta. Vasta tuolla reissulla ymmärsin, miten tarkkaa työtä alkuvaihe on - veden lämpötilaa ja happipitoisuutta vahditaan tauotta. Pienet poikaset ovat herkkiä, joten puhdas sisävesi on niille elinehto.

Sisämaan poikaslaitokset luovat perustan

Keski-Suomi ja Savon järvialueet ovat poikastuotannon sydänmaita. Koska kirjolohi ei lisäänny Suomen luonnonvesissä käytännössä lainkaan, koko tuotanto nojaa ihmisen hoitamaan mädin haudontaan ja poikaskasvatukseen. Sisämaan laitoksissa poikaset kasvavat yleensä noin 50-500 gramman painoisiksi ennen siirtoa.

Tässä vaiheessa moni laitos hyödyntää nykyaikaisia kiertovesijärjestelmiä, joissa samaa vettä puhdistetaan ja kierrätetään jatkuvasti. Se säästää vettä ja suojaa poikasia taudeilta. Kun poikaset ovat riittävän vahvoja, ne lastataan happisäiliöillä varustettuihin kuljetusautoihin ja ajetaan rannikolle.

Merialueet ja Saaristomeri loppukasvatuksessa

Tässä kohtaa toteutuu se aiemmin mainittu syy kahden eri vesiympäristön tarpeelle: murtovesi tarjoaa nuorelle kalalle ihanteelliset kasvuolosuhteet ja paljon tilaa uida, vaikka mäti ei siinä kehittyisikään. Kun poikaset lasketaan Saaristomeren tai Ahvenanmaan verkkoaltaisiin, niiden kasvu kiihtyy huomattavasti.

Merellä kalat viettävät yleensä yhdestä kahteen kasvukautta, kunnes ne saavuttavat tyypillisen 1,5-3 kilon teuraspainon. Kasvatuskauden pituus riippuu paljon kesän vedenlämpötiloista - liian kuuma vesi hidastaa syömistä, kun taas viileässä vesi on hapekasta ja kala voi hyvin.

Missä kirjolohea kasvatetaan eniten Suomessa?

Suomalaisen kirjolohen tuotanto on keskittynyt vahvasti lounaiselle merialueelle, erityisesti Ahvenanmaalle ja Saaristomerelle. Lisäksi kalaa kasvatetaan jonkin verran Selkämeren rannikolla sekä sisävesien laitoksissa eri puolilla maata.

Noin 75-80 prosenttia ruokakalasta kasvatetaan merialueiden verkkoaltaissa, ja loput 20-25 prosenttia tulee sisävesien maa-altaista tai kiertovesilaitoksista. Ahvenanmaan asema on poikkeuksellisen vahva. Pelkästään sieltä tulee lähes puolet kaikesta Suomessa tuotetusta kirjolohesta, mikä näkyy myös paikallisena jalostusteollisuutena.

Suomessa toimii nykyisin noin 190 kalanviljely-yritystä. Määrä on vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana suunnilleen kolmanneksella, kun pienet perheyritykset ovat yhdistyneet suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Harvoin tulee ajatelleeksi, missä kirjolohea kasvatetaan ja miten suuri osa arkisesta kalatiskimme tarjonnasta on lopulta melko pienen saaristoalueen varassa. Pienikin häiriö logistiikassa tai poikkeuksellisen lämmin kesä tuntuu heti tarjonnassa.

Miten tunnistat aidon suomalaisen kirjolohen kaupassa?

Kaupan kalatiskillä kotimaisen kirjolohen tunnistaa parhaiten pakkauksen alkuperämerkinnästä, jossa pyynti- tai kasvatusmaaksi on merkitty Suomi. Myös Hyvää Suomesta -merkki takaa, että kala on kasvatettu ja jalostettu kotimaassa.

Moni sekoittaa edelleen suomalaisen kirjolohen ja norjalaisen lohen keskenään, eikä se ole ihme. Molemmat ovat punalihaisia ja näyttävät fileenä melko samanlaisilta. Nyrkkisääntö on kuitenkin helppo: kaupassa myytävä tuore merilohi on lähes aina norjalaista, kun taas kirjolohi on yleensä suomalaista tai ruotsalaista. Suomalainen syö keskimäärin noin 1,6 kiloa kotimaista kasvatettua kirjolohta vuodessa - ja se onkin kotimaisista kalalajeista kaikkein suosituin.

Onko kotimainen kirjolohi ympäristöystävällinen valinta?

Kotimainen kirjolohi on nykyisin varsin vastuullinen valinta, sillä sen ravinnekuormitusta on onnistuttu pienentämään merkittävästi rehu- ja ruokintatekniikan kehityksen ansiosta. Se kuuluu ympäristöjärjestöjen suosituslistoilla vihreään luokkaan.

Rehellisyyden nimissä kalankasvatuksesta syntyy aina jonkin verran ravinteita vesistöön, eikä asiaa kannata kaunistella. Tilanne on kuitenkin muuttunut rajusti parempaan suuntaan. Rannikkoalueiden kirjolohikasvattamoiden ominaiskuormitus on pudonnut 1980-luvun alun huippuvuosista fosforin osalta noin 76 prosenttia ja typen osalta 70 prosenttia. Nykyään rehuissa hyödynnetään myös Itämeren silakkaa ja kilohailia, mikä poistaa merestä ravinteita kiertoon.

Moni väittää, että vain villi luonnonkala on ekologista, mutta itse olen eri mieltä. Viljellyn kirjolohen hiilijalanjälki on murto-osa naudanlihaan verrattuna, ja tarkka lupavalvonta pitää huolen siitä, ettei tuotanto ylitä ympäristön kantokykyä. Kun valitset kotimaista kirjolohta, tuet samalla suomalaista ruokaturvaa ilman pitkiä kuljetusmatkoja.

Suomalainen kirjolohi vs. Norjalainen lohi

Suomalainen kirjolohi (Suositeltu kotimainen valinta)

• Tiukka kotimainen lupavalvonta, kuormitus vähentynyt yli 70 prosenttia huippuvuosista
• Keskikokoinen (1,5-3 kg), hieman kiinteämpi ja vähärasvaisempi liha
• Poikaset sisämaan laitoksissa, loppukasvatus pääosin Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla
• Lyhyt toimitusketju suoraan suomalaisiin kauppoihin, erittäin tuore

Norjalainen lohi

• Suuret tuotantomäärät aiheuttavat haasteita lohitäiden ja karkulaisten osalta
• Suurikokoinen (4-6 kg), rasvaisempi ja pehmeämpi filee
• Norjan Atlantin rannikon vuonot
• Pitkä maantiekuljetus Pohjois-Norjasta Suomeen

Turkulaisen perheenisän siirtymä kotimaiseen kalaan

Mikko, 38-vuotias opettaja Turusta, halusi lisätä kotimaisen kalan osuutta perheensä ruokavaliossa. Hän osti aiemmin lähes aina tarjouksessa ollutta norjalaista lohta, koska luuli suomalaisen kirjolohen olevan kallista ja vaikeasti saatavilla.

Ensimmäisellä kauppareissulla Mikko turhautui kalatiskillä, kun pakkauksissa luki vain kirjolohi ilman selkeää paikkakuntaa. Hän nappasi vahingossa ruotsalaista kalaa ja pettyi kotona pakkausta tarkemmin lukiessaan.

Seuraavalla kerralla hän tajusi etsiä pakkauksista sinivalkoista Hyvää Suomesta -merkkiä ja kysyi tiskiltä suoraan Saaristomeren kalaa. Myyjä vinkkasi myös sesongista syksyllä, jolloin tuoretta ahvenanmaalaista kirjolohta on runsaasti tarjolla.

Puolen vuoden kuluttua Mikon perhe söi suomalaista kirjolohta kerran viikossa, ja ruokalasku pysyi täysin ennallaan. Samalla ruokahävikki pieneni, koska sopivan kokoiset kirjolohifileet tuli käytettyä kerralla loppuun.