Mitä käy jos syö homeista leipää?

Voiko homeista hilloa syödä?

Homeinen hillo on kinkkinen juttu. Pääsääntö on, että homepilkku hillon pinnalla tarkoittaa koko purkin joutumista roskiin. Mutta... on poikkeuksia, joissa riskinotto saattaa tuntua houkuttelevalta.

• Jos kyseessä on sokeripitoinen omenahillo ja home on vain pienenä pintakerroksena, saattaisi homeen poistaminen ja lopun syöminen olla mahdollista. Tässä kohtaa pätee maalaisjärki ja riskien arviointi. Tekisitkö näin omalle lapsellesi?

• Jos hillo on vetistä, soseista tai muuten epäilyttävää, älä missään nimessä syö. Leinosen muistutus homemyrkyistä on hyvä pitää mielessä. Ne eivät ole leikin asia.

• Harkitse vakavasti, onko se muutaman euron säästö sen arvoista, että riskeeraat terveyden. Filosofisesti voisi kysyä, onko elämä tarpeeksi arvokasta, että otat riskin homeen takia? Ehkä on, ehkä ei. Minä itse ehkä maistaisin, mutta en suosittele kenellekään muulle.

Onko home ruuassa vaarallista?

Home ruoassa – onko syytä huoleen?

Kyllä on. Vaikka kaikki homesienet eivät ole myrkyllisiä, osa niistä tuottaa mykotoksiineja, jotka ovat terveydelle haitallisia.

• Aflatoksiini, Eviran mukaan, on pahimmasta päästä ja voi aiheuttaa syöpää.
• Yleissääntö: Jos ruoka on homeessa, älä syö sitä.

Mutta miksi home ylipäätään kasvaa? Se liittyy ruoan säilytykseen, kosteuteen ja lämpötilaan. Home on opportunisti – se iskee kiinni, kun olosuhteet ovat sille otolliset.

Entä jos leikkaa homeen pois? Ei välttämättä riitä. Homeen juuret voivat ulottua syvälle ruokaan, vaikka pintahome ei näkyisikään. On parempi olla varovainen kuin katua.

Mitä jos syö homeista ruokaa?

Yön pimeinä tunteina mietin homeen syömistä...

Se on vähän kuin elämä itse. Joskus huomaat vasta jälkeenpäin, että olet puraissut jotain pilaantunutta.

• Ei heti paniikkia. Ensimmäinen reaktio on yökötys, inhoreaktio. Mutta mitä sitten?
• Oireet voivat vaihdella. Muistan, kun lapsena söin vahingossa homehtunutta mansikkaa. Ei siitä mitään tullut. Toisaalta, joskus pienikin määrä jotain "väärää" voi pistää olon todella huonoksi. Voi tulla vatsakipua.
• Toistuva altistuminen on pahinta. Jos joka aamu kahvin kanssa livahtaa homehtunut paahtoleipä, se ei varmasti ole hyväksi.

Mutta jos kerran lipsahtaa, yritän olla armollinen itselleni. Keskityn juomaan vettä, ehkä teetä. Odotan.

Joskus pohdin, onko se homeen syöminen metafora. Olenko minä syönyt elämässäni asioita, jotka olivat jo pilaantuneita, huomaamatta sitä?

Ehkä olemme kaikki.

Voiko homeista ruokaa syödä?

Syödä homeista ruokaa? Lyhyesti: ei kannata. Paitsi ehkä homejuusto, se on tarkoituksella homeessa. Mutta jos se on jauhelihassa, niin silloin ei.

• Hillo? Mehut? Unohda. Ne on yhtä myrkkyä koko purkki, vaikka kuinka skraappaat päältä. Kuvittele, että home on kuin jäävuori – suurin osa on piilossa, paitsi että jäävuoren haluaa nähdä, homeen ei.

• Kuumennus? Prosessointi? Ei toimi. Se on kuin yrittäisi parantaa huonoa laulua autotunella – lopputulos on silti karsea.

Miten tiedän tämän kaiken? Koska olen joskus yrittänyt säästää väärässä paikassa ja oppinut kantapään kautta. Ei ole kivaa, kun vatsa on yhtä mieltä homeen kanssa, mutta pää ei.

Voiko homeista jugurttia syödä?

Ei, homeista jogurttia ei tule syödä. Ajattele sitä kuin vanhaa valokuvaa, jossa muistot haalistuvat, mutta homeen viesti on selvä: älä koske. Elintarvikkeen kuumentaminen ei poista homeen myrkkyjä. Joskus haistan mummon puutarhan kosteuden, mullassa muhineen elämän, mutta home jogurtissa on jotain muuta, ei niin lempeää.

• Homeen myrkyt eivät tuhoudu kuumennettaessa.
• Älä syö homeista jogurttia, pastakastikkeita, smetanaa tai pehmeitä juustoja.

Muistan lapsuudesta, kuinka tarkkoja olimme ruoan kanssa. Isoäiti opetti, että ruokaa kunnioitetaan, eikä mitään heitetä hukkaan, paitsi jos se on selvästi pilalla. Home oli silloin merkki siitä, että ruoka oli menettänyt taikansa, muuttunut vaaralliseksi vieraaksi. Nytkin, kun avaan jääkaapin oven ja näen vihertävän pilkun jogurtin pinnalla, muistan isoäidin sanat ja tiedän, että on aika sanoa hyvästit. Vaikka se sattuukin.