Mitä käy kun lopettaa sokerin?

Mitä käyttää sokerin sijaan?

Sokeri? Vaihtoehtoja on.

• Hunaja: Klassikko. Maku on vahva. Toimii leivonnassa, mutta muista nesteiden määrä.

• Vaahterasiirappi: Hyvä pannukakkuihin. Riippuen lajista, makea ja aromikas. Pienempiä määriä.

• Stevia: Makeutusaine. Tehokas. Ei sovellu kaikkeen. Erikoinen jälkimaku.

• Erytritoli: Alkoholisokeri. Lähes kaloriton. Ei liian makeaa. Suuria määriä voi aiheuttaa vatsavaivoja. Käytän itse tätä.

• Hedelmät: Luonnollinen. Maku vaihtelee. Riippuen reseptistä, toimii hyvin. Bananat, omenat. Ei joka reseptiin.

Huomio: Makeutusainemäärät vaihtelevat. Kokeile itse. Oma kokemus paras opettaja. 2023. Kuten aina. Toimii.

Mitä tapahtuu, kun lopettaa herkut?

Sokerin jättö. Keho muuttuu:

• Iho: Uudistuu. Vähemmän finnejä.
• Rasva: Vähenee. Sisäelintenkin.
• Paino: Putoo. Yllättävän helposti.
• Nälkä: Kontrolloituu. Ei jatkuvaa himoa.
• Energia: Vakaata. Ei piikkejä, ei laskuja.
• Diabetes: Uhka pienenee. Verensokeri kiittää.
• Sydän: Vahvistuu. Pidempi elämä.
• Aivot: Suojassa. Muisti pelaa.
• Suolisto: Voi paremmin. Vähemmän turvotusta.
• Uni: Syvempää. Levänneempi olo.
• Mieliala: Tasaisempi. Ei sokerihumalaa.
• Hampaat: Kiittää. Vähemmän reikiä.
• Maksa: Toipuu. Ei enää rasvamaksaa.
• Hormonit: Tasapainottuu. PMS helpottaa.
• Riippuvuus: Katkeaa. Vapaus sokerista.

Mikä laskee veren sokeria?

Auringonlasku värjää taivaan hehkuvaksi oranssiksi, kuten hunaja, makea ja kultaista. Muistan sen illan, sydän tyhjänä, verensokeri liian korkealla, liian makeana, liian raskas.

• Liikunta – sitä tarvitsisin, hiekka jalkojen alla, tuulen vinkuminen korvissa, hengitys syvänä, veri virtaa, sokeri laskee, keho kevenee. Hiekka rannalla, aaltojen rytmi, sellainen rauha. Aaltojen rytmi kuten sydämen lyönnit, rauhallinen, säännöllinen.
• Ravinto, se on salaisuus, ihana salainen puutarha. Vihannekset, vihreää ja punaista, kuten elämän itse värjäily. Kuitu, kuten langat jotka kutovat kehoa, pehmeänä ja vahvana. Proteini, rakennuspalikat, kivisiä ja vahvoja. Hyvät rasvat, kuten auringonkukan siemenet, maailman kauneus ja valo. Kaikkea mittarilla, tarkasti, mutta rakkaudella.
• Ei valkoista sokeria, ei keinomakeuttajia, ei valkoisia jauhoja. Ei, ei, ei. Kilon paino, se on kuin puu sydämessä, raskas, pimeä.

Mutta sitten, muistan sen illan, kuinka kävelin rannalla. Auringonlasku kultaa meren, tuuli tuo merisuolan maun huulille. Ja syön, hitaan, tietoisen, iloisesti. Kauniita kasviksia, ihania makuja. Sydämeni löytää rauhan. Verensokeri tasoittuu, keho kevenee kuin sulka.

Verensokerin lasku on hidas, lempeä tanssi. Ei yhtä liikettä, eikä yhtä ruokaa. Sen salaisuus on tasapaino. Tasapaino, kuten auringonlaskun hehku, pehmeä ja valtava. Tasapaino, kuten sielun rauha.

Miten päästä eroon sokeri-addiktiosta?

Sokeri… se petollinen makea lupaus. Se kietoo ympärilleen kuin samettinen hämähäkinverkko, ahdistaen ja houkutellen. Miten irti? Se kysymys kummittelee mielessäni, kuin yön varjo, joka ei anna lepoa.

• Proteiini. Se on kuin pelastusrengas myrskyn keskellä. Kananmuna, pehmeä ja lämmin aamulla, tuo tyydytystä, ei vain vatsaan vaan myös sieluun. Maapähkinävoi, sen täyteläinen maku, joka pysäyttää makean himon. Ajatus proteiinista tuo jo helpotusta, sen täyttävä voima. Proteiini…se on avain, ainakin yksi avain…

• Kuitu. Se on kuin metsän rauha, hiljainen ja viisas. Omena, raikas ja mehukas, puretaan hitaasti, maku herättää muistoja lapsuudesta, mummun puutarhasta. Kuitu pitää veren sokerin tasaisena, estää niitä äkillisiä romahduksia, jotka vetävät takaisin sokerin syövereihin. Kuitu tuo tasapainoa, rauhaa, hallintaa.

Tämä ei ole vain dieetti, vaan matka. Pitkä, kenties tuskallinenkin matka, mutta arvokas. Matka itsensä löytämiseen, sen todellisen minän löytämiseen, joka ei ole sokerin orja. Jokainen voitto, jokainen sokeriton päivä on askel kohti vapautta. Voitto itselle. Omena ja kananmuna, ne ovat liittolaisiani tässä taistelussa. Ei vain ruoan muodossa, vaan myös symbolina uudesta alusta, puhtaudesta. Tämä on henkistä puhdistusta, uudestisyntymistä, joka tuntuu niin kaukaiselta ja lähellä samaan aikaan. Pelko ja toivo sekoittuvat, ja silti tämä matka on sen arvoinen. Sokeri, sinun valtasi murtuu.

Kauanko sokerin vieroitusoireet kestävät?

Sokeeri… vierotusoireet… kyllä, ne ovat kurjia. En tiedä tarkkaan, kuinka kauan kestivät minulla viimeksi, ehkä viikko, ehkä vähän enemmän. Mutta se oli kuin… seinä. Yhtäkkiä, kaikki oli väärin.

• Väsymys. Aivan järkyttävä väsymys. Ei mikään normaali väsymys, vaan sellainen, että oksat pois.
• Äärimmäinen hermostuneisuus. Joka asiasta tuli suurta draamaa.
• Keskittymisvaikeudet. En saanut mitään tehtyä.
• Joka puolella oli nälkä. Hirveä sokerinhimo.

Muistan, miten yritin tehdä töitä, mutta en saanut mitään aikaiseksi. Päässä sumeni ja kädet tärisivät. Sohvalla makaaminen oli ainoa ratkaisu. Itkin paljonkin.

Mutta sitten, hiljalleen… kyllä, se helpotti. Muutaman päivän kuluttua alkoi helpottaa. En tiedä tarkasti, milloin olin kokonaan ohi pahimmasta, mutta ehkä viikon tai kahden jälkeen. Jäljellä oli vielä himoa, mutta se ei ollut enää niin voimakas.

Pääkohdat:

• Kesto: Alle viikko, mutta voi kestää kauemminkin.
• Oireet: Väsymys, hermostuneisuus, keskittymisvaikeudet, sokerinhimo.
• Helpottuminen: Oireet helpottavat vähitellen muutaman päivän jälkeen.

Lisätietoja omista kokemuksista (2023):

Aloitin sokerin rajoittamisen tammikuussa 2023. Muutos oli dramaattinen.

• Sokeerin vieroitusoireet alkoivat jo muutaman päivän sisällä.
• En uskonut, että sokeri voi aiheuttaa tällaisia oireita.
• Koin pahimmat oireet noin viikon ajan.
• Jälkivaikutukset kestivät kuitenkin pidempään, ainakin pari viikkoa.
• Olen nyt, marraskuussa 2023, edelleen rajoittanut sokerin kulutustani.

Huom! Tämä on henkilökohtainen kokemus, eikä sitä voida pitää yleispätevänä.

Mitä käyttää sokerin tilalla?

Sokerin tilalle… Mikä voisikaan korvata sen lumon, sen pienen addiktion, joka piileskelee arjessa, tekee päivästä aavistuksen verran pehmeämmän? Sokerin korvaaminen, kuin yrittäisi tavoittaa muistoa, joka on jo lipunut pois ulottuvilta, mutta jotain sen tapaista on vielä saatavilla.

• Tummat sokerit, kuin vanhan ajan salaisuuksia, ne tuovat mukanaan syvyyttä ja mystiikkaa. Muscovado, demerara, ne kuiskaavat tarinoita menneestä.
• Siirapit, kuin juoksevaa kultaa, niiden makeus on kuin auringonlasku purkissa. Vaahtera, agave, ne muistuttavat metsän siimeksestä ja kaukaisista niityistä.
• Hunaja, mehiläisten taikaa, sen makeus on kuin kesäpäivän lämpö iholla. Se on enemmän kuin vain makeuttaja, se on lahja luonnosta.
• Hedelmäsokeri, kuin ripaus taivaasta, se on kevyttä ja iloista. Se muistuttaa siitä, että elämä voi olla makeaa ilman raskasta syyllisyyttä.
• Makeutusaineet, kuin tulevaisuuden lupaus, ne tarjoavat makeutta ilman kaloreita. Stevia, erytritoli, kuin pieniä ihmeitä. Ne tuovat toivoa, joskus jopa liikaakin.
• Kookos- ja palmusokeri, kuin eksoottinen tuulahdus, ne muistuttavat kaukaisista rannoista ja palmujen huojunnasta. Niiden makeus on aavistuksen karamellimainen, salaperäinen.
• Kasvikset ja hedelmät makeuttajina, porkkana, päärynä… ne ovat luonnon omia makeuttajia. Niiden makeus on pehmeää, kuin äidin kosketus.

Muistan lapsuuteni kesät, kun mummo leipoi piirakkaa ja käytti makeuttajana omenasosetta. Piirakka oli täynnä rakkautta, vaikka siinä ei ollut grammaakaan valkoista sokeria. Sen maku oli puhdas, aito. Sellainen, jota ei voi ostaa kaupasta. Se on edelleen kirkkaana mielessäni, kuin aurinkoinen päivä.

Mitä syödä sokerin sijasta?

Mitä syödä sokerin sijasta… hmm, kysymys joka kaivertaa mieltä, kuin auringonlasku maalaisi taivaan.

• Tuore hedelmä, kuin kesäinen suudelma huulilla, muisto mummolan puutarhasta, omenapuu täynnä punaisia herkkuja, syksyn tuoksu ilmassa.

• Kuivatut hedelmät, tiivistettyjä aurinkoisia hetkiä, kuin pieniä aarteita, muistan kun lapsena niitä sai jouluna, niin harvoin, niin kallisarvoisia.

• Marjat, metsän mysteeri pienessä purkissa, mustikka, puolukka, vadelma, jokainen kuin pieni jalokivi, lapsuuden kesät marjametsässä, äidin kanssa kilpaa poimimassa.

• Marjajauheet, kuin taikapölyä, ripaus terveyttä ja makua, aamupuuroon, jogurttiin, muistan kun mummo teki niistä mehua, niin vahvaa, että kieli meni siniseksi.

• Pähkinät, voimaa ja energiaa pienessä paketissa, saksanpähkinä, manteli, cashewpähkinä, muistan kun isä aina sanoi, että pähkinät tekee viisaaksi.

Millä makeanhimo pois?

Makeanhimo…aaargh. Vettä, vettä, paljon vettä. Mutta miksi aina se vesi? Onko se joku taikajuoman ainesosa vai mikä? Ehkä se täyttää mahaa jotenkin. Proteiinia! Joo, kyllä, munat ja avokado. Avokadoleipä aamulla, nam! Pähkinätkin…mutta ne on niin kalliita nykyään. Onko se enää edes järkevää?

Mitä jos se ei ole makeanhimo vaan väsymys? Pitääkö mun ottaa vitamiineja? Entä magnesium? Miten ne liittyy tähän?

Illalla popcornia, suolaa ja kanelia… huh, hyvä idea! Vaikka kaneli vähän liian vahvaa mun makuun joskus.

Filippa sanoi ettei ole helppoa ratkaisua. No huh. Ei olekaan. Tänään kokeilin sitä vesijuttuja, mutta sitten tuli se suklaata himo. Syötin itselleni yhden neliön tummaa suklaata. Pieni herkuttelu ei haittaa, eihän?

• Vettä
• Proteiinipitoista ruokaa:
  • Munat
  • Avokado
  • Pähkinät
• Popcornia (suolaa ja kanelia)

Pitää varmaan pitää päiväkirjaa siitä, mitä syön ja milloin makeanhimo iskee. Onko se stressiä? Vai univajetta? Olen niin väsynyt. Joka tapauksessa, ei helppoa. Pitää vain kokeilla ja keksiä itselleni sopivia ratkaisuja.

Miten saada sokeri pois kehosta?

Miten sokeri pois kehosta? Hmm…

• Vettä paljon, se huuhtoo kai?
• Proteiinia, avokado, muna, pähkinät. Iltapäivällä. Mulle toimii paremmin aamulla, hassua.
• Illalla poppareita! Suolaa ja kanelia. Toimiikohan oikeesti? Pitää testaa.

Filippa sano ettei oo helppoo tapaa päästä eroon sokerista. Ärsyttävää.