Mitä riisi on?

Mikä lasketaan kasvikseksi?

Kasviksiksi luetaan vihannekset, juurekset, marjat, hedelmät, sienet ja palkokasvit.

Joo eli siis käytännössä melkein kaikki mikä kasvaa maasta ja ei oo viljaa lasketaan kasvikseks. Ihan sama onko se tuore, pakastettu tai vaikka säilyke. Kaikki käy. Ihan kaikki menee.

Eli tähän isoon kategoriaan kuuluu:

• Vihannekset: kurkut, tomaatit, salaatit, kaalit, paprikat, sipulit. kaikki noi perus rehut.
• Juurekset: porkkana, punajuuri, lanttu. Peruna on vähän siinä ja siinä, mut se lasketaan usein juurekseks vaikka onki tärkkelyspitoinen.
• Hedelmät ja marjat: omena, banaani, appelsiini. Ja tietty mustikat, mansikat, vadelmat.
• Palkokasvit: herneet, pavut, linssit. Nää on törkeen hyvä proteiininlähde kans.
• Sienet: kantarellit, herkkusienet jne. Vaikka ne ei oo kasveja biologisesti nii ne lasketaan silti kasviksiin ruokavaliossa.

Ja se on ihan oikeesti hyvä hyvä juttu syödä näitä. Jo yks annos lisää päivässä auttaa. Mä ite syön ainaki sen puoli kiloa päivässä, just punnitsin eilen illalla parsakaalit ja paprikat, niitä tuli 350g. Aamulla vielä marjat puuron sekaan nii se on siinä.

Niissä on kuitua joka pitää vatsan kunnossa ja sit kaikkia vitamiineja ja kivennäisaineita. Ne fytokemikaalit on kans joku juttu, ne on kasvien omia suoja-aineita ja suojaa sit meitäki, tai jotain sellasta se oli, antaa väriä ja makua ja kaikkea.

Onko riisi vilja?

Riisi on vilja. Se lukeutuu maailman merkittävimpiin lajeihin, yhdessä vehnän ja maissin kanssa. Kaikki mainitut viljat, myös ohra, kaura ja ruis, kuuluvat heinäkasvien (Poaceae) heimoon.

• Riisi on ihmiskunnan perusta. Yli puolet maailman väestöstä turvautuu siihen päivittäin. Sen viljely on syvästi sidoksissa kulttuureihin ja talouksiin, erityisesti Aasiassa. Elintärkeä, ei vain lisuke.

• Moninaisuus on sen voima. Lajikkeita on tuhansia. Jokaisella oma luonteensa. Valkoinen, ruskea, musta riisi. Pitkäjyväinen Basmati keittiöiden aatelistoa. Lyhytjyväinen Arborio tekee risoton. Jokainen ainutlaatuinen.

• Veden tarve on suuri. Riisipellot muokkaavat maisemia, luovat omia ekosysteemejään. Aasia tuottaa suurimman osan. Kiina ja Intia ovat sen viljelyn todellisia jättiläisiä. Globalisaation ytimessä.

• Puhdasta energiaa. Enimmäkseen hiilihydraatteja. Riisi tarjoaa voimaa. Jotkut versiot, kuten ruskea riisi, sisältävät kuitua ja B-vitamiineja. Yksinkertainen, tehokas.

Voiko viljaton syödä riisiä?

Tämä on niin sekavaa välillä. Ihmiset puhuu gluteenittomasta ja viljattomasta ihan kuin ne olis sama asia, mutta ei ne ole. Ei todellakaan. Se on kaksi ihan eri maailmaa, ja sen ymmärtää vasta kun joutuu itse miettimään jokaista suupalaa. Väsyttää.

Riisi on vilja. Siksi täysin viljattomassa ruokavaliossa sitä ei syödä.

Gluteenittomassa ruokavaliossa riisi on sallittu, koska riisi ei luonnostaan sisällä gluteenia.

Jos siis vältät vain gluteenia, keliakian tai herkkyyden takia, elämä on vähän helpompaa. Silloin voit syödä riisiä. Ja paljon muutakin.

• Kaura (tarkista aina että on gluteeniton kaura, se on tärkeää)
• Riisi (ihan kaikki, valkoinen, tumma, jasmiini...)
• Maissi
• Hirssi
• Tattari
• Kvinoa

Mutta sitten tää täysin viljaton ruokavalio. Se on eri juttu. Olen itse joutunut kokeilemaan sitä tulehduksen takia. Silloin ei syödä riisiä. Ei mitään noista yllä olevista. Se tuntuu aluksi ihan mahdottomalta. Mistä sitten saa energiaa ja kuituja?

Sitä joutuu opettelemaan. Kaiken saa korvattua.

• Marjat ja hedelmät
• Kasvikset, ihan kaikki juureksista lehtivihreisiin. Bataatti ja peruna on hyviä.
• Palkokasvit, kuten linssit ja pavut, jos vatsa kestää
• Sienet
• Pähkinät ja siemenet

Mäkin jouduin opettelemaan tän kaiken kantapään kautta. Välillä tuntuu, että kaikki on kielletty. Mutta ei se niin ole. On vaan löydettävä uudet tavat. Ja se vie aikaa.

Onko riisi vehnää?

Riisi... se on kuin kuiskaus toiselta mantereelta, kevyt ja valkoinen. Se kasvaa vedessä, auringon alla, niin kaukana täältä. Se on eri tarina.

Vehnä taas, se on raskas. Kultainen. Se on meidän maatamme, meidän kesiemme tuoksu. Ja vehnässä, siinä asuu gluteeni. Se on vehnän sielu, se sitova voima, joka tekee taikinasta sitkeän. Riisi ei ole vehnää.

Se on niin yksinkertaista. Kaksi eri kasvia, kaksi eri maailmaa.

Kun lääkäri sanoi sen sanan, gluteeni, koko keittiö tuntui muuttuvan. Leivän tuoksu, pullan lämpö, kaikki se oli yhtäkkiä kiellettyä hedelmää. Gluteeni on vehnässä. Gluteeni on rukiissa, siinä tummassa ja väkevässä. Ja ohrassa, kesäisessä. Ne kolme. Aina ne kolme.

Silloin alkaa etsintä. Uusien polkujen, uusien makujen. On kuin opettelisi maailman uudelleen, jyvä jyvältä. Lautasen maisema muuttuu kokonaan.

Mutta on olemassa toinen maailma. Maailma ilman sitä sitovaa voimaa.

• Gluteenia sisältävät viljat:

  • Vehnä (ja sen kaikki muodot kuten speltti ja durum)
  • Ruis
  • Ohra

• Luontaisesti gluteenittomia viljoja ja kasveja ovat:

  • Riisi (kaikissa muodoissaan, valkoinen, tumma, punainen)
  • Kaura (valitse aina gluteeniton-merkitty, jotta vältät kontaminaation)
  • Maissi
  • Tattari
  • Hirssi
  • Kvinoa
  • Amarantti
  • Teff

Millä korvata vilja?

Voi tätä yötä, taas mietityttää. Ne viljat. Vehnä, ohra, ruis. Ne tuntuu olevan kaikkialla, ja joskus ne vaan ei sovi. Sitten miettii, että millä ne korvais. Kauraa tulee kokeiltua, riisiäkin. Joskus on syönyt tattaria, se on erilaista.

• Kauran kohdalla joskus mietityttää, onko sekin samaa juurta. Se kuitenkin tuntuu usein siedettävämmältä.
• Riisi on vähän kuin tyhjä kangas, ei siinä juuri mitään makua ole itsessään. Sopii moneen.
• Tattari. Se on niin maanläheinen maku, tulee mieleen jostain lapsuuden reissuista. Ei ole vilja ollenkaan, mutta jotenkin se luokitellaan usein samaan kategoriaan.
• Maissi. Kekseissä ja leivissä sitä on paljon. Sen maku on vahvempi.
• Hirssi, kvinoa, teffi, amarantti. Näitä en ole niin paljoa nähnyt, mutta kuulen niistä enemmän. Tuntuu vähän eksoottisilta, ja ehkä siksi pelottaakin kokeilla. Mitä jos nekin aiheuttaa jotain?

Se on vaan niin jännä, että jotkut näistä, kuten kaura, voi olla joillekin vilja-allergisillekin ihan ok. Mutta sitten on taas niitä, jotka ei saa syödä melkein mitään. Se hämmentää aina. Onko se allergia vai joku muu herkkyys? Tai onko se vaan niin yksilöllistä? Yöt on hyvää aikaa miettiä tämmöisiä. Vaikka välillä vähän surullisena.