Mitä tarkoittaa gorgonzola?

Mitä tarkoittaa gorgonzola? Italialainen sinihomejuusto

Monille termi mitä tarkoittaa gorgonzola tuo mieleen täyteläisen gastronomisen elämyksen. Tämän perinteikkään italialaisen herkun tunnistaminen auttaa välttämään virheet ruokaostoksilla ja rikastuttaa ruoanlaittotaitoja. Oikean tyypin valinta varmistaa parhaan mahdollisen makuelämyksen, joten säästät rahaa valitsemalla suoraan omaan reseptiisi sopivan vaihtoehdon.

Mitä tarkoittaa gorgonzola?

Gorgonzola tarkoittaa perinteistä italialaista sinihomejuustoa, joka valmistetaan lehmän täysmaidosta. Tämä kuuluisa juusto on saanut nimensä Italian Lombardiassa sijaitsevan Gorgonzolan kaupungin mukaan, jossa sitä on valmistettu jo 1600-luvulta alkaen.

Kokonainen perinteinen gorgonzola juusto on muodoltaan sylinteri, ja se painaa yleensä noin 6-8 kiloa. Juustolla on suojattu alkuperänimitys, mikä tarkoittaa sitä, että sitä saa valmistaa laillisesti vain tietyillä alueilla Lombardiassa ja Piemontessa.

Miltä gorgonzola maistuu ja miten eri tyypit eroavat toisistaan?

Moni sinihomejuustoja pelkäävä yllättyy siitä, miten monivivahteinen tämä italialainen klassikko voi olla. Mikä on gorgonzola -kysymykseen vastaaminen vaatii tutustumista kahteen päätyyppiin, joiden makuprofiilit ja rakenteet eroavat toisistaan merkittävästi.

Makeampi ja miedompi versio on nimeltään Dolce. Se on hyvin kermainen, pehmeä ja helposti levittyvä juusto, jonka kypsytysaika on lyhyt, tyypillisesti vain noin 50-60 päivää. Sen maku on hienovaraisen suolainen ja siinä on vain kevyesti sinihomeen tuomaa kirpeyttä.

Voimakkaampi ja murenevampi versio taas tunnetaan nimellä Piccante. Tätä juustoa kypsytetään huomattavasti pidempään, usein vähintään 80 päivää tai jopa reilusti yli 100 päivää. Pitkän kypsytyksen ansiosta sen maku muuttuu syväksi, mausteiseksi ja voimakkaan kirpeäksi, ja sen homejuustoraidat ovat tiheämpiä ja tummempia.

Oma suosikkini on ehdottomasti Dolce. Muistan, kun maistoin sitä ensimmäistä kertaa italialaisessa pikkukaupungissa - rakenne oli niin valuva, että sitä piti syödä lusikalla. Olin siihen asti luullut kaikkien homejuustojen olevan kovia ja kitkeriä, mutta tämä muutti käsitykseni täysin. Joskus perinteiset säännöt kannattaa unohtaa ja aloittaa miedoimmasta.

Gorgonzolan käyttö ruoanlaitossa ja voiko kuoren syödä?

Tämä gorgonzola käyttö ruoanlaitossa on uskomattoman monikäyttöinen raaka-aine, sillä se sulaa erittäin kauniisti ja tuo ruokiin täyteläistä umamia. Dolce-versio sopii täydellisesti pastakastikkeisiin, risottoihin sekä gnocchien seuraksi, kun taas Piccante loistaa juustolautasilla, salaateissa sekä viikunoiden tai hunajan parina.

Yksi yleisimmistä kysymyksistä liittyy juuston reunaan: voiko gorgonzolan kuoren syödä? Vastaus on selkeä.

Ei kannata. Vaikka kuori ei varsinaisesti ole myrkyllinen, se toimii suojana kypsytyksen aikana ja kerää itseensä epäpuhtauksia, hiekkaa ja karkeita homekasvustoja. Kuori on kova, harmahtava ja sen maku on usein kitkerä tai suorastaan paha, joten se kannattaa aina leikata suosiolla pois ennen juuston nauttimista tai ruokaan lisäämistä.

Gorgonzola Dolce vs. Gorgonzola Piccante

Gorgonzolajuustoa ostettaessa on tärkeää valita oikea tyyppi käyttötarkoituksen mukaan, sillä niiden luonne on hyvin erilainen.

Gorgonzola Dolce (Suositeltu aloittelijoille)

• Hyvin pehmeä, melkein valuva ja helposti levittyvä
• Pastakastikkeet, gnocchit, pizza ja dippaukset
• Noin 50-60 päivää
• Mieto, kermainen, hieman makea ja kevyen suolainen

Gorgonzola Piccante

• Kova, mureneva ja selkeästi tiiviimpi
• Juustolautaset, salaatit, pähkinöiden ja viinien seuraan
• Vähintään 80 päivää
• Voimakas, mausteinen, terävä ja syvän kirpeä

Mikon pasta-illan pelastus: Kohti täydellistä kastiketta

Mikko, 34-vuotias harrastajakokki Tampereelta, halusi valmistaa ystävilleen aidon italialaisen gorgonzolapastan. Hän oli epävarma juuston voimakkuudesta ja osti kaupasta varmuuden vuoksi vahvinta mahdollista Piccante-juustoa.

Ensimmäinen yritys meni pieleen. Mikko heitti juuston pannulle kuorineen päivineen ja antoi sen sulaa kastikkeeseen. Lopputulos oli rakeinen, kuorenpalojen värjäämä ja niin voimakkaan makuinen, että kukaan ei pystynyt syömään sitä kahta suupalaa enempää.

Mikko tajusi virheensä luettuaan oikeaoppisesta valmistuksesta. Toisella yrittämällä hän leikkasi kovan kuoren kokonaan pois, valitsi miedomman Dolce-version ja sulatti sen miedolla lämmöllä kerman joukkoon.

Kastikkeesta tuli silkkisen tasainen ja täyteläinen, ja ystävät söivät kattilan tyhjäksi alle puolessa tunnissa, mikä opetti Mikolle kuoren poistamisen ja juustotyypin valinnan tärkeyden.