Saako maahan pudonneita omenoita syödä?

Saako maahan pudonneita omenoita syödä? No, saako? Se on kysymys, joka on askarruttanut minua jo lapsuudesta saakka. Muistan elävästi, miten isoäiti varoitti aina, ettei maasta nostettuja omenoita pidä syödä. Bakteerit, matoja… kauhutarinoita riitti. Mutta samalla… tuo maahan pudonneen omenan tuoksu, se pehmeä iho, aivan kuin se kuiskaisi: “Syö minut!”

Minäkin olen napsinut niitä, kyllä! Usein, jopa. Varsinkin lapsena, se oli suorastaan riitti. Päivän paras herkku, varsinkin jos löysi sellaisen, joka oli vähän pehmeä ja makea, sellainen täydellinen, ruskeaksi jo lähtenyt poski. Toki aina pesen ne ensin perusteellisesti, kunnolla hankaamalla, aina jokainen kolhu tarkastettu. Ja eihän niitä sitten määrättömästi voi syödä, tietysti, mutta muutama pala, ehdottomasti!

Laitumen reunalla kasvaneita en kyllä ottaisi, tiedättekö? Se kuulostaa jotenkin liian riskialttiilta. Luin joskus jostain tutkimuksesta, jossa mainittiin, että noin 70% maahan pudonneista omenista sisältää bakteereja. Järisyttävä luku, eikö? Toki, se riippuu maasta ja sen puhtaudesta todella paljon. Mutta mieluummin en riskeeraa. Puhtaasta omasta pihasta poimituista omenoista tein kerran omenamehua. Voi luoja, miten hyvää se oli! Aivan kuin syksyinen taika pullossa. Kuten olen sanonut, se maku, se pehmeys, ja se ihanan happaman makea sekoitus – aivan kuin vanha ystävä olisi palannut. Aika ihanaa. Ja itse tehty mehu on aina paras, eikö?

Niin, siis, lyhyesti sanottuna: kyllä, joskus voi. Mutta harkintaa vaaditaan! Puolivillaisesti maahan pudonneita hedelmiä ei pidä syödä, tietysti. Mutta joskus se omasta puutarhasta löytynyt, huolellisesti pestävä omena, voi olla ihan parasta!