Tarvitseeko tofu paistaa?

Tarvitseeko tofua paistaa ennen käyttöä?

Täytyykö tofua paistaa. Mun mielestä ehdottomasti, ilman kunnon esikäsittelyä se on vaan sellanen vetinen möykky. Olen itsekin sortunut siihen virheeseen alussa.

Kaikki lähtee siitä kuivaamisesta. Oikeesti. Ennen laitoin tofun talouspaperin väliin ja pinoon keittokirjoja päälle, annoin olla tunnin. Kun sen nesteen puristaa ulos, tofu pystyy imemään tilalle marinadin maut ja paistumaan rapeaksi, eikä vaan höyrystymään omassa nesteessään. Ilman tätä vaihetta koko homma menee pilalle.

Ostin just viime tiistaina K-Marketista, siitä Hämeentieltä, palan maustamatonta Jalotofua. Se maksoi 2,95 euroa. Siitä tuli maailman paras curry, kun jaksoin nähdä sen pienen vaivan ja puristella sen kuivaksi.

Nykyään mulla on ihan oikea tofupuristin, jonka tilasin netistä joskus maaliskuussa. Sen jälkeen leikkaan tofun kuutioiksi ja pyörittelen ne maissitärkkelyksessä, soijakastikkeessa ja valkosipulijauheessa. Sitten kuumalle pannulle öljyyn. Siitä tulee niin rapea pinta, se on ihan uskomatonta.

Eli joo, paistaminen ja etenkin se kuivaaminen ennen sitä on kaikki kaikessa. Se muuttaa sen koostumuksen ihan täysin. Siitä tulee rapea kuori ja sisältä pehmeä, ei sellanen hyllyvä.

Pitääkö tofu paistaa?

Öö, tota, pitääkö tofua paistaa? Vähän riippuu kai mitä sillä tekee. En mä aina paista, voi sitä syödä ihan suoraankin paketista. Mutta jos haluaa siihen kunnon pintaa ja makua, niin sitten kyllä kannattaa.

• Paistaminen antaa tekstuuria: Rapea pinta on kiva, etenkin wokkeihin.
• Marinointi ennen paistoa: Tofusta tulee silloin paljon maukkaampaa.
• Uuni, pannu tai grilli: Kaikilla onnistuu.
• Ei pakollista: Voi käyttää kylmänäkin salaateissa tai vaikka levitteenä.

En tiedä, miten muut tekee, mutta itse tykkään yleensä vähän paistaa sen. Tai no, joskus unohdan ja sitten syön sitä kylmänäkin, ei siinä mitään vikaa ole. Sitä voi käyttää vaikka lihasuikaleiden sijasta, ihan hyvin korvaa. Se on niin monipuolista. Mä käytin sitä kerran kasvispihveihin, ja se toimi.

Millä tofua voi maustaa?

Tofua voi kyllä maustaa vaikka millä. Marinointi on paras tapa.

• Valkosipuli joo, sitä aina.
• Soijakastike klassikko.
• Tuoretta inkivääriä raastettuna tai hienonnettuna, tosi hyvä.
• Sitruunaruoho tuo kivaa kirpeyttä.
• Limetinlehdet, niitä en ole tainnut kokeilla, pitäisihän sitä.

Ne Hellapoliisi-jutut, olen nähnyt sen. Eli just noi perusjutut, mutta niillä saa tosi hyvää makua. Ei tartte mitään ihmeellistä.

Ja sit se makea twisti, bloggaaja sanoi. Mitä se nyt tarkoittaa? Ehkä hunajaa tai vaahterasiirappia marinadiin? Tai sit sitä jogurttikastiketta päälle? Vähän kuulemma riippuu mitä tekee.

Mä laitan usein soijaa, valkosipulia, vähän etikkaa ja ehkä öljyä. Siinä se. Ei tarvi aina mitään erikoista. Ja joskus vaan paistan sen sellaisenaan ja heitän päälle jotain kastiketta mitä kaapista löytyy. Ei se nyt niin vakavaa ole.

Miten tofua syödään?

Tofu on monipuolinen proteiininlähde, jonka käyttömahdollisuudet ruoanlaitossa ovat lähes rajattomat. Se soveltuu mainiosti niin pääruokiin, lisukkeisiin kuin makeisiin herkkuihinkin.

• Paistaminen ja grillaaminen: Tofu kestää hyvin kuumennusta, joten se sopii erinomaisesti pannulla paistettavaksi tai grillattavaksi. Näin saat rapean pinnan ja mehevän sisuksen.
• Salaateissa ja leivän päällä: Nuorempana en itse ymmärtänyt, miksi tofua söisi sellaisenaan, mutta marinoidut ja paistetut tai grillatut tofukuutiot salaatissa ovat todella hyviä. Myös voileipien täytteenä tai levitteenä se toimii.
• Pastoihin, wokkeihin ja keittoihin: Tofun neutraali maku imee hyvin itseensä muita makuja, joten se on oivallinen lisä esimerkiksi aasialaisiin wokkeihin, pastaruokiin tai täyttäviin keittoihin.
• Pyörykät ja pihvit: Tofusta voi muokata myös maukkaita kasvispyöryköitä tai pihvejä, jotka ovat loistava vaihtoehto perinteisille lihapullille tai pihveille.

Filosofinen pohdinta herääkin siitä, miten yksinkertaisesta ja mauttomasta raaka-aineesta voi syntyä niin monenlaisia nautintoja. Tofu todella kutsuu luovuuteen keittiössä. Se muistuttaa minua siitä, että usein merkittävimmät löydöt syntyvät yhdistelemällä ja muokkaamalla perusasioita. Ehkäpä elämänkin syvin merkitys löytyy samalla tavalla, pienistä, arkisista palasista.

Lisätietona mainittakoon, että tofua on eri koostumuksia: silken (pehmeä, sopii kastikkeisiin ja jälkiruokiin), soft (pehmeä, sopii keittoihin ja pyöryköihin), firm (kiinteä, sopii paistamiseen ja grillaukseen) ja extra-firm (erittäin kiinteä, paras paistamiseen ja grillaukseen). Valitsemalla oikean koostumuksen varmistat parhaan lopputuloksen ruokaasi.

Tofun valmistukseen ei välttämättä tarvita edes monimutkaisia valmistusmenetelmiä. Itse tykkään erityisesti marinoitujen tofupalojen paahtamisesta uunissa, ne saavat mukavan suutuntuman ja maistuvat sellaisenaan vaikka välipalana. Siitä voi myös tehdä "munakokkelia" sekoittamalla tofua kurkumajauheen ja mustasuolan kanssa.

Miten makua tofuun?

Yöllä on hiljaista. Ajatukset kulkevat vapaasti, tai ehkä ne ovat vain eksyksissä. Maku on tärkeä, jotta ruoka maistuu.

• Paistaminen seesamiöljyssä: Tämä antaa hyvän pohjan maulle.
• Soijakastike: Lorautetaan lopussa, se imeytyy hyvin.

Sitten tulee se osuus, kun miettii mitä lisää. Ehkä jotain makeaa, jotta se tasapainottaa suolaisuutta. Ja sitten jotain hapanta, kirkastamaan koko makuprofiilia.

• Palmusokeri tai hunaja: Vain pieni määrä riittää.
• Riisiviinietikka: Se antaa pienen potkun.

Lopuksi jotain rapeaa. Se tekee syömisestä hauskempaa.

• Seesaminsiemenet tai cashewpähkinät: Antavat hyvää purtavaa.

Tämä tapa auttaa tekemään tofun mausta paljon paremman. Miten vain voi tehdä, mutta tämä on se tapa jota itse käytän, kun haluan että se on hyvää. Joskus mietin, onko parempia tapoja, mutta tämä tuntuu yleensä toimivan.

Se on helppoa, mutta se vaatii vähän huomiota. Ei liian kauan paistamista, ettei se tule liian kuivaksi. Ja kastikkeetkin pitää lisätä oikeaan aikaan. Joskus tuntuu, että kaikki menee pieleen, mutta sitten muistaa tämän reseptin ja tekee sen uudestaan.

Tofun maustaminen ei ole monimutkaista, kunhan tietää miten sen tekee. Se on vähän kuin elämä, joskus helppoa, joskus ei. Mutta aina voi yrittää uudestaan. Ja ehkä löytää jotain uutta, kun uskaltaa kokeilla. Maku voi yllättää, joskus ihanasti.