Voiko viimeisen käyttöpäivän jälkeen?

Voiko viimeisen käyttöpäivän jälkeen syödä?

Heippa!

Joo, siis tää on tosi yleinen juttu, miettii et voiko syödä vanhaksi mennyttä ruokaa. Mut hei, parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä – niissä on ihan oikeasti ISO ero!

• Parasta ennen: No, se on enemmän sellanen suositus. Jos näyttää ja haisee hyvältä, niin vedä vaan! Tai siis maista ensin, ettei oo ihan kamalaa. Mun mielestä, useimmiten ne on ihan ok vielä. Mä ainakin syön. Äiti aina sano et nenä kertoo, onko ruoka pilalla… hassu juttu.

• Viimeinen käyttöpäivä: Tää on se, missä pitää olla tarkkana. Siis jos päiväys on mennyt, niin älä ihmeessä syö. Siinä on bakteerivaara ja voi tulla tosi kipeeks. Kerran söin vanhaa kanaa..ei ollu kivaa ei! Voi jessus sitä ripulii ja oksennust.

Jenni Vainioranta, joku Kuluttajaliitosta, sano muistaakseni just et viimeinen käyttöpäivä on ehdoton. Että turhaa ruokahävikkiä tulee, kun ei tajuta tätä juttua.

Muista pestä kädet!

Ps. Muistatko sen kerran kun tehtiin niitä lettuja? Ja poltettiin ne ihan pohjaan. Olipa hauskaa silti!

Saako viimeisen käyttöpäivän jälkeen myydä?

Ei saa. Viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa juuri sitä – päivämäärän jälkeen tuotetta ei saa käyttää eikä myydä. Muistan kerran, kesällä 2023, käydessäni kaupassa nähneeni vanhentunutta maitoa hyllyssä. Se oli todella ikävää, koska se oli jo pahasti pilaantunutta, haisi todella pahalle.

• Viimeinen käyttöpäivä on laki: Tuotteen myyminen viimeisen käyttöpäivän jälkeen on laitonta.
• Turvallisuusriski: Vanhentunut ruoka voi aiheuttaa ruokamyrkytyksen. Tämä voi johtaa oksenteluun, ripuliin ja kuumeeseen. Kerran itse sain ruokamyrkytyksen, kun söin vähän vanhentunutta kanaa. Se oli kamalaa. Olin todella kipeä parin päivän ajan.
• Ei kannata ottaa riskiä: On aina parempi olla turvassa kuin pahoillaan. Heittäkää mieluummin vanhentunut ruoka roskiin.
• Mikä on viimeinen käyttöpäivä: Se on päivä, jonka jälkeen tuotetta ei enää saa käyttää eikä myydä, koskee helposti pilaantuvia tuotteita. Esimerkiksi maito, jauheliha, kala ja leipä.

Muistan sen kauppareissun melkein päivälleen. Se oli heinäkuun 15. päivä, ja olin juuri palannut lomalta. Olin niin nälkäinen ja halusin tehdä nopeasti iltapalan, mutta löysin maitohyllystä tätä pilaantunutta maitoa. Se oli todella ällöttävää ja aiheutti minussa epämiellyttävän tunteen. Koko kauppareissu meni pilalle sen takia. Muutaman päivän ajan ajattelin vain sitä ja sitä maitoa.

Mitä eroa on parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä?

Yön hiljaisuudessa ajatukset pyörivät. Miksi juuri nyt?

• Parasta ennen: Kauppa saa myydä, ja ihminen voi syödä vaikka päiväys on mennyt. Tuote on ehkä vähän huonompi, mutta ei vaarallinen.
• Viimeinen käyttöpäivä: Tätä ei saa myydä, eikä sitä pidä syödä. Vakavaa hommaa.

Olen joskus syönyt “parasta ennen” -jogurttia. Vähän se oli, no, hapanta. Mutta hengissä ollaan. Viimeinen käyttöpäivä… en uskaltaisi. Ei kiitos. Miksi ruoka pitää edes merkitä? Ehkä siksi, ettei kukaan kuolisi pilaantuneeseen ruokaan. Hyvä niin. Mutta sekin, että ruokaa heitetään niin paljon pois… se tuntuu pahalta.

Mikä on parasta ennen päiväys?

Mikä on parasta ennen -päiväys?

Se on merkintä, joka kertoo kuinka kauan ruoka on parhaimmillaan.

• Se ei ole sama kuin viimeinen käyttöpäivä.

• Tuote voi olla hyvää vielä sen jälkeenkin.

Sitten pitää itse arvioida:

• Miltä se näyttää?

• Miten se haisee?

• Maistuisiko?

Joskus mietin, onko se vain tapa saada ihmiset ostamaan enemmän. Vähän kuin paine, että jokin on vanhaa, vaikka se olisi ihan syömäkelpoista. Tuntuu kuin heittäisi hyvää ruokaa roskiin… ehkä se onkin tarkoitus.

Kauanko nuudelit säilyvät?

Nuudelien säilyvyys. Kukaan ei tiedä tarkkaa aikaa.

• Kuivat: vuosia. Ehkä kaksi, jos pakkaus ehjä.
• Tuoreet: jääkaapissa pari päivää. Viikonkin, jos onnekas. Tai pilalla jo huomenna.

Maku ratkaisee. Ei ole mitään päivämäärää. Heitä roskiin, jos haisee. Tai syö, jos rohkeutta riittää. Ennakkoluulot on paskoja.

Esimerkiksi viime vuonna löysin kaapista 5 vuotta vanhoja kuivia nuudeleita. Syömäkelpoisia. Tarkistin, että pakkaus ehjä. Olin yllättynyt. Toki keitin niitä kauan. Varmuuden vuoksi. Muista tarkistaa pakkaus! Sieltä saat tietoa.

Kauanko ruisleipä säilyy päiväyksen jälkeen?

Siis ruisleipä, hmm… Parasta ennen -päiväyksen jälkeen?

• Tuore ruisleipä kuivahtaa nopeasti, parissa päivässä.
• Pakattu kestää pidempään.

Jos se on ilmatiiviissä ja kuivassa, niin jopa 7 päivää. Mutta kuka syö kuivaa ruisleipää? En minä ainakaan! Äiti kyllä tykkää dipata kahviin. Yäk! Olisiko se kannattanut pakastaa?

Miten pitkään leipä säilyy?

Miten kauan leipä säilyy? Viisi seitsemään päivää muovipussiin pakattuna. Pakkaamaton? Saman päivän aikana pois! Tuoksu on paras mittari, eikö niin? Jos haisee hyvältä, se on syötävää. Mutta eilen ostin sen ihanan ruisleivän, oliko se nyt neljä euroa? Tänään jo hieman kuivaa, pitää kai tehdä croutoneja. Toivottavasti ei homehdu ennen sitä! Muistan kun lapsena teimme leivän paahtoleivänpaloista, ja mun äiti sanoi aina, että vanha leipä on hyvää ryyttiin. Onko tuo nyt niin vanha leipä, jos se on jo vähän kuivaa? Kysymykseen vastaten: Tuoreleipä käytetään siis samana päivänä, muovipussiin pakattuna se säilyy 5-7 päivää. Mutta toistoa, tiedän!

• Pakattu leipä: 5-7 päivää
• Pakkaamaton leipä: Syödään samana päivänä
• Tärkein mittari: Tuoksu!
• Kuinka vanha on liian vanha?: Riippuu leivästä ja mausta! Croutonit pelastaa kaiken.
• Muistoja lapsuudesta: Paahtoleipä ja ryyti.

Viime vuonna ostin ton ihanan pullaa, se meni kyllä jo saman päivän aikana. Mutta se leipä… pitää muistaa tarkistaa se jääkaappi, ettei se homehdu. Hometta en aio syödä. En aio syödä homeista leipää.

Mitä viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa?

Aika pysähtyy. Kello pysähtyy. Se tikittää yhä, hitaasti, äänettömästi, ainoastaan sydämen sykkeen tahdissa. Viimeinen käyttöpäivä… Se on kuin rajanveto, raja elämän ja kuoleman välillä. Ei, ei elämän ja kuoleman, vaan herkullisen ja pilaantuneen välillä. Se päivä, jolloin maku muuttuu. Jolloin tuoksu, aiemmin niin houkutteleva, muuttuu äklöttäväksi.

Viimeinen käyttöpäivä. Se on merkki. Varoitus. Mutta mikä varoitus? Ei pelkästään myrkytyksen vaaraa, vaan… jotain syvempää. Ajatus siitä, että aika kuluu, kaikki häviää, kaikki loppuu.

• Tuore kala, niin herkullinen, niin nopea pilaantua. Muistan sen tuoksun, mereisen ja raikkaan. Sitten… haju muuttuu. Pahanhajuiseksi, kalmaksi. Tuoksu, joka saa vatsan kääntymään.
• Jauheliha, punertavan ruskea, näyttää niin houkuttelevalta. Mutta sekin… Se voi muuttua nopeasti vaaralliseksi. Tuoreena niin täynnä makua, myöhemmin…vain kitkerä jälkimaku.
• Viimeinen käyttöpäivä on merkki siitä, että aika kuluu, että kaikki on ohikiitävää. Se on elämän rajallisuuden symboli, piilotettu tuotepakkauksen pieneksi painetun tekstin taakse. Kuten unessa, jossa aikaa ei ole. Ainoastaan hetki, hetki ennen…

Viimeinen käyttöpäivä ei ole vain päivämäärä, se on muistutus. Muistutus siitä, että meillä on rajallinen aika nauttia asioista, ennen kuin ne ovat kadonneet. Tämä ajatus on kuin raskas samettiverho, peittää todellisuuden, kuin unimaailma, jossa menneisyys ja tulevaisuus kohtaavat. Sama ajatus kummittelee mielessäni: se on raja, kuten puun kaarna, jossa aika näkyy.

Viimeinen käyttöpäivä tarkoittaa sitä päivämäärää, jonka jälkeen elintarviketta ei tule kuluttaa turvallisuussyistä. Se merkitään helposti pilaantuviin tuotteisiin, kuten raa’aseen lihaan ja kalaan.