Mitä on työskentely?

Mitä on työskentely? Huh, se on niin paljon muutakin kuin vain se raha, eikö? Tietenkin, laskut pitää maksaa ja kaikki se, mutta… se on paljon enemmän. Miten mä sen selittäisin?

Muistan sen tunteen, kun sain ensimmäisen oikea työpaikkani. Sydän hakkasi kuin hulluna. Olin niin innoissani, tiesin jo etukäteen että tämä on oikein, vaikka se oli vähän pelottavaa. Oli se sitten koodin rustaamista – josta yhäkin innostun ihan hulluna, vaikka välillä haluaisin heittää koko läppärin seinään – tai sitten jotain ihan arkipäiväisempää, kuten sitä pyykinpesua. Joo, ihan oikeesti, muistan kuinka tyydyttävä tunne oli pestä kaikki likaiset pyykit ja silittää ne sitten ihan nitisti. Ehkä se kuulostaa tyhmältä, mutta se oli niin terapeuttista! Silloin tunsin sen, sen aidon saavuttamistunteen, itsekin yllätyin kuinka paljon.

Mutta työ on myös väsymystä. Niitä iltoja, kun silmät ovat niin väsyneet, että näyttöön tuijottaminen tuntuu ihan hirveältä rangaistukselta. Tai niitä päiviä, jolloin kaikki menee pieleen ja haluat vain hukkua peiton alle. Ja ne hetket, kun tuntuu että kaikki on ihan turhaa, että et ole tarpeeksi hyvä. Kyllä, nekin kuuluvat kuvaan. Ainakin mun kuvaani.

Se tasapaino… se on just se juttu. Mä olen lukenut jostakin tutkimuksesta – oliko se 8 tuntia työtä, 8 tuntia lepoa ja 8 tuntia mitä ikinä haluaa – en muista tarkalleen, mutta pointti oli selvä. Mutta todellisuus on, että se 8/8/8 ei toimi aina, ei ainakaan mun kohdalla. Jotkut viikot ovat sellaisia, että työn määrä on ihan liian suuri, ja sit vapaa-aika jää niin lyhyeksi että tuntuu ahdistavalta. Ja sit toisinpäin, viikot, jolloin olen ihan laiska ja en saa mitään tehtyä. Sen tasapainon löytäminen on jatkuva oppimisprosessi, eikä sitä koskaan ihan täydellisesti saavutakaan, luulen.

Mutta tärkeintä on kuitenkin se, että löytää jotain, mikä oikeasti tuntuu merkitykselliseltä. Mikä antaa jotain takaisin. Niin paljon, että ei tarvitse koko ajan miettiä sitä rahaa. Se on vähintään yhtä tärkeää kuin se palkkapäivä. Vai mitä mieltä te olette?