Miten lasketaan yrityksen nettovarallisuus?

Yrityksen nettovarallisuuden laskeminen: 30 % palkkakorotus

Yrityksen nettovarallisuuden laskeminen on keskeinen osa yrittäjän verosuunnittelua ja tulonjaon optimointia. Oikein laskettu varallisuus varmistaa, että yritystulo jakautuu edullisesti pääoma- ja ansiotulojen välillä. Säännösten tunteminen ehkäisee liiallista verotaakkaa, joten tarkat laskentasäännöt auttavat optimoimaan yrittäjän käteen jäävän tulo-osuuden ja varmistavat säädösten mukaisen verotuksen.

Mitä yrityksen nettovarallisuus tarkoittaa?

Yrityksen nettovarallisuus tarkoittaa yksinkertaistettuna summaa, joka jää jäljelle, kun yrityksen elinkeinotoiminnan varoista vähennetään sen kaikki velat. Se määritetään yleensä tilikauden päättymispäivän taseen perusteella, ja se on keskeinen luku erityisesti verotuksessa, sillä se määrittelee osinkojen ja yritystulon verokohtelun. Nettovarallisuus kertoo yrityksen taloudellisesta puskurista ja kyvystä selviytyä sitoumuksistaan pitkällä aikavälillä.

Totta puhuen, ensimmäistä kertaa tasetta katsoessani minulla nousi hiki pintaan. Kaikki ne luvut ja termit tuntuivat ylivoimaisilta, ja pelkäsin tekeväni pahan virheen. Mutta tässä se juju on: nettovarallisuus ei ole sama asia kuin pankkitilin saldo. Voit olla nettovarakas, vaikka tilillä olisi vain muutama euro, jos omistat vaikkapa maksetun liiketilan tai arvokasta kalustoa. Se on yrityksen todellinen matemaattinen arvo paperilla. Mutta on yksi kriittinen tekijä, jonka 90 % aloittavista yrittäjistä unohtaa - palaan tähän myöhemmin osinkojen verotusta käsittelevässä osiossa.

Nettovarallisuuden laskeminen vaiheittain

Laskenta alkaa taseen varojen läpikäynnillä. Verotuksessa varat arvostetaan yleensä niiden poistamattomaan hankintamenoon eli hintaan, josta on vähennetty tehdyt poistot. Joskus kuitenkin omaisuuden vertailuarvo, kuten kiinteistön verotusarvo, on korkeampi kuin kirjanpitoarvo. Tällöin käytetään sitä arvoa, joka on korkeampi, mikä nostaa yrityksen nettovarallisuutta ja parantaa omistajan verotusmahdollisuuksia.

Varat: Mitä lasketaan mukaan?

Elinkeinotoiminnan varoihin kuuluvat kaikki ne omaisuuserät, joita käytetään yrityksen liiketoiminnassa: Käyttöomaisuus: Koneet, laitteet, autot ja kiinteistöt. Vaihto-omaisuus: Varaston tuotteet ja raaka-aineet. Rahoitusomaisuus: Myyntisaamiset ja käteiset varat. Sijoitusomaisuus: Arvopaperit ja muu sijoitustoiminnan varallisuus.

On kuitenkin tärkeää huomata, ettei kaikkea taseen vasemmalla puolella olevaa lasketa varoiksi. Esimerkiksi laskennallisia verosaamisia tai sellaisia pitkävaikutteisia menoja, joilla ei ole itsenäistä myyntiarvoa, ei huomioida nettovarallisuuslaskelmassa. Tämä on monelle yllätys. Luulin itsekin aluksi, että jokainen euro taseen puolella kasvattaisi puskuria. Väärin meni.

Velat: Mitä vähennetään?

Varoista vähennetään kaikki elinkeinotoimintaan kuuluvat velat. Näitä ovat ostovelat, pankkilainat ja muut vieraaseen pääomaan merkityt erät. Pääomalainat katsotaan verotuksessa yleensä velaksi, vaikka kirjanpidossa ne voivat näkyä osana omaa pääomaa. Sen sijaan laskennallisia verovelkoja ei vähennetä. Jos velat ovat varoja suuremmat, nettovarallisuus on nolla tai negatiivinen.

Toiminimen nettovarallisuus: Erityissäännöt ja palkat

Yksityisen elinkeinonharjoittajan eli toiminimen kohdalla laskentaan liittyy erikoisuus: pankkitilin saldoa ei lasketa mukaan varoihin. Tämä johtuu siitä, että pankkitilien korkoja verotetaan eri sääntöjen mukaan kuin yritystuloa. Tämä tuntuu monesta epäreilulta - ja tuntuu se minustakin - mutta säännöt ovat selkeät. Jos toiminimellä on vain vähän kiinteää omaisuutta, nettovarallisuus jää helposti nollaan.

Toiminimiyrittäjä voi kuitenkin kasvattaa laskennallista nettovarallisuuttaan palkkojen avulla. Nettovarallisuuteen lisätään 30 prosenttia yrityksen maksamista ennakonpidätyksen alaisista palkoista verovuoden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden ajalta.^[3] Tämä lisäys auttaa saamaan suuremman osan yritystulosta verotettavaksi pääomatulona ansiotulon sijaan. Pääomatulona voidaan verottaa enintään 20 prosenttia vastaava osuus nettovarallisuudesta. Usein suosittelen kuitenkin harkitsemaan, onko 10 prosentin tai jopa 0 prosentin pääomatulo-osuus järkevämpi, jos ansiotuloverotus on kevyttä.

Miksi luvulla on väliä? Osingot ja verotus

Tässä on se kriittinen tekijä, jonka mainitsin aiemmin: osakeyhtiön osinkoverotus riippuu täysin osakkeen matemaattisesta arvosta. Matemaattinen arvo saadaan jakamalla nettovarallisuus yhtiön ulkona olevien osakkeiden määrällä. Jos nostat osinkoa enintään 8 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta, osinko on niin sanottua huojennettua osinkoa. Tällöin vain 25 prosenttia osingosta on veronalaista pääomatuloa 150 000 euroon asti. Loput 75 prosenttia on verotonta.

Pelkkä 8 prosenttia saattaa kuulostaa pieneltä, mutta se on yrittäjän paras ystävä. Jos yhtiön nettovarallisuus on esimerkiksi 100 000 euroa, voit nostaa 8 000 euroa osinkoa erittäin kevyellä verotuksella. Jos taas nettovarallisuus on nolla, koko osinko verotetaan ansiotulona, jolloin veroprosentti voi nousta huomattavasti korkeammaksi. Nettovarallisuuden kasvattaminen onkin pitkän aikavälin peliä. Älä siis tuhlaa kaikkia voittovaroja heti, vaan jätä osa yhtiöön vahvistamaan tasetta. Se on investointi omaan tulevaan veroprosenttiisi.

Nettovarallisuuden erot eri yritysmuodoissa

Yritysmuoto vaikuttaa ratkaisevasti siihen, mitä eriä lasketaan varoihin ja miten luku vaikuttaa yrittäjän käteen jäävään tuloon.

Osakeyhtiö (OY)

- Palkkoja ei lisätä suoraan nettovarallisuuteen

- Pankkitilin saldo lasketaan mukaan yrityksen varoihin

- Perustuu aina edellisen vuoden tilinpäätökseen

- Määrittää huojennetun osingon (8 % sääntö) määrän

Toiminimi (Tmi)

- Lisätään 30 % maksetuista palkoista varoihin

- Pankkitilin saldoa ei lasketa mukaan elinkeinotoiminnan varoihin

- Perustuu verovuotta edeltävän vuoden tilanteeseen

- Jakaa tulon pääoma- ja ansiotuloksi (max 20 %)

Matin tilitoimistoyllätys: Kadonneet nettovarat

Matti, 35-vuotias helsinkiläinen IT-konsultti, pyöritti pientä osakeyhtiötään menestyksekkäästi ja odotti pääsevänsä nostamaan huojennettuja osinkoja kolmannen toimintavuoden jälkeen. Hän oli laskenut tilikauden tuloksen perusteella, että varallisuutta olisi kertynyt mukavasti.

Matti yritti itse hahmotella nettovarallisuutta taseesta ja oletti, että yrityksen ottama 20 000 euron kehityslaina ei vaikuttaisi laskelmaan, koska se oli käytetty uusiin ohjelmistolisensseihin. Hän ajatteli lisenssien olevan pysyvää varallisuutta, joka kumoaisi velan vaikutuksen.

Tilinpäätöksen valmistuessa Matti tajusi, että osa kehitysmenoista ei täyttänyt verotuksen tiukkoja kriteerejä varoiksi katsottavasta omaisuudesta. Samalla 20 000 euron velka vähennettiin kokonaisuudessaan nettovarallisuudesta, mikä pudotti matemaattisen arvon lähes nollaan.

Matti oppi, että velka on aina velkaa, mutta varallisuus on verottajan silmissä usein kapeampi käsite. Seuraavana vuonna hän maksoi lainan pois ennenaikaisesti ja jätti investoinnit omarahoitteisiksi, mikä nosti nettovarallisuutta ja mahdollisti 8 prosentin verohuojennetun osingon noston vuotta myöhemmin.