Voiko rahastossa menettää rahaa?

Voihan se sattua! Rahastossa voi menettää rahaa. Se on kylmä fakta, vaikka kuinka yrittäisi ajatella positiivisesti. Muistan sen päivän vieläkin, kun kurssilinja graafissa näytti sellaiselta, kuin joku olisi heittänyt siihen kourallisen saksia. Sydän hakkasi rinnassa, ihan tosissaan. OP:n rahasto-esite toki mainitsee riskin, mutta se on niin… abstraktia. Niin erilaista kuin se todellinen, fyysinen tunne, kun näkee säästöjen arvon sukeltavan. Miksi pitää olla niin vaikeaa vain ajatella rauhallisesti?

Taitavat salkunhoitajat, hajauttaminen, pitkä aikaväli – tiedän kaiken tämän. Luin niitä artikkeleita, selasin niitä nettisivuja. Laskin ja laskeskelin. Silti, se pelko… se kummittelee. Etenkin kun kuulin serkun tarinan, miten hän menetti melkein kaiken sijoituksissaan. Ei ollut hajauttanut, ja sijoittanut kaikki yhteen, aika riskialttiiseen, yritykseen. Voi itku! Noin 70% katosi parissa kuukaudessa. Se oli todella kova isku hänelle. Mutta se varmasti opetti paljon.

Toki tiedän, että pitkällä tähtäimellä hajauttaminen on hyvä juttu. Joku tutkimus – en muista tarkalleen lukuja nyt päästä – kertoi jotain 90% todennäköisyydestä saada positiivinen tuotto, jos sijoittaa yli kymmeneksi vuodeksi. Mut onko kymmenen vuotta liian pitkä aika? Ehkä. Mutta eihän sitä tiedä. Järjellä ajatellen, kyllä tämä on kannattavaa, pitkällä tähtäimellä. Mutta tunteet… ne ovat aina jotain muuta. Onneksi olen ainakin yrittänyt varautua siihen mahdollisuuteen, että osa rahoista saattaa kadota. Ei kaikkea, toivottavasti. Mutta osa. Ainakin niin paljon, etten joutuisi myymään mun kalliita vinyylejä. Niitä en kyllä myisi edes maailmanlopusta. Koskaan.