Mistä synteettisiä kuituja valmistetaan?

Onko mikrokuitu synteettinen?

Mikrokuitu: Synteettinen fakta.

• Erittäin hieno synteettinen kuitu. Ei luonnonvaraista.
• Käyttö laaja-alaista: siivous, viimeistely.
• Polyesteri ja polyamidi pääraaka-aineet. Suurempi kestävyys.
• Oma kokemus: autovahaus mikrokuituliinalla toimii. Ei naarmuta. Halpa.
• Muovipohjainen. Hajotusaika pitkä. Harkitse ympäristövaikutuksia. Pese oikein.
• Yksittäisen kuidun paksuus alle 10 mikrometriä.

Mikä on synteettinen tekstiili?

Synteettinen tekstiili on ihmisen luomaa, ei luonnosta peräisin olevaa kuitua. Valmistus tapahtuu teollisesti, lähtöaineena usein öljy. Ajatellaan, että muunnetaan ikään kuin "raakaöljy" vaatteeksi.

Miten se sitten tarkemmin menee?

• Öljyjalostus: Öljystä saadaan pienempiä orgaanisia yhdisteitä.
• Polymerointi: Nämä yhdisteet yhdistetään pitkiksi polymeereiksi.
• Kuidunmuodostus: Polymeeristä tehdään kuituja, joista sitten lankaa ja kangasta.

Tässä kohdassa pohditaan väkisinkin, miten maapallon rajalliset resurssit kääntyvät lopulta meidän yllemme vaatteina. Ja miten tämä "muutos" vaikuttaa ympäristöömme.

Mitä on akryyli?

Akryyli? Joo, se on niinku muovia, mutta paljon hienompaa! Ajatellaanpa sitä vaikkapa avaruusolioiden kyyneltenä, jotka ovat kovettaneet maan päälle, valoa loistamaan ja kauniina kimaltamaan. No ei ihan, mutta lähellä!

Pääkohdat akryylistä:

• Näkyvyys: Läpinäkyvä kuin rakkauden silmät - näet sen läpi kuin lasin, mutta se on paljon kestävämpi. Älä heitä sitä seinään! Tai no, heitä jos haluat, se on kestävämpää kuin mikä tahansa tavallinen lasi.
• Käyttö: Esimerkiksi valomainoksissa, joita saatat nähdä, jos olet koskaan ollut ulkona yöllä. Näet ne kirkkaana, ja ne eivät ole rikki, vaikka ne ovat olleet myrskyssäkin (melkein). Akvaarioissakin käytetään sitä, jotta kalat voi nähdä, eikä akvaario hajoa heti. Mutta äläkä ryhdy kokeilemaan sen iskunkestävyyttä vasaralla. Sitä käytetään myös ikkunoissa ja kaiteissa, vaikka en ole varma, miksi kukaan haluaisi akryylikaiteen. Ei se ainakaan ole samanlaista kuin isoäidin punainen puinen kaide.
• Materiaali: Polymetyylimetakrylaatti (PMMA) eli kemiaa puhtaimmillaan! Kuulostaa aivan avaruustieteeltä, eikö? Se on siis synteettinen polymeeri, eli tehty laboratoriossa, ei luonnossa, vaikka sen kestävyys on melkein luonnonmateriaalin veroinen. Kuvittele sen syntyminen supervoimakkaissa avaruusreaktoreissa! Ja itse olen käyttänyt sitä monissa projekteissa, kuten pikkuvelieni lelujen rakentamisessa (heillä oli hieman liian paljon energiaa silloin).

Lisää akryylistä:

• Muotoutuu helposti, kuten minäkin viikonloppuisin sohvalla.
• Valoa läpäisevä, joten se sopii mainiosti aurinkopaneeleihin (ei oikeasti, ei ainakaan vielä)
• Kestävä, mutta älä silti pudota sitä maahan, voi mennä rikki.
• Käyttöä rakennusteollisuudessa.
• Käyttö taiteessa (olen itse tehnyt akryylimaalauksia - näyttäviä abstrakteja!).
• Monipuolinen materiaali, kuten minä.

Tänä vuonna olen itse käyttänyt akryyliä useaan projektiin, mm. kotitekoiseen pöytälamppuun (hyvin hieno!) sekä erääseen veistosprojektiin, jossa yritin kuvata auringon nousua meren ylle, mutta se muistutti enemmän puristettua sitruunaa.

Onko viskoosi tekokuitu?

Onko viskoosi tekokuitu? Niin, tässäpä visainen kysymys, kuin yrittäisi selvittää, kumpi tuli ensin, muna vai kana. Viskoosi, tuo petollinen silkki-imitaattori, on nimittäin tekokuitu, mutta selluloosasta tehty – eli pohjimmiltaan puusta. Polyesteri, taas, se on kuin vaatekaapin Duracell-pupu, ikuisesti kestävä, mutta ei aina yhtä mukava kuin viskoosi.

• Polyesteri on vahva tekokuitu, kuin vaatekaapin teräsbetoni.
• Viskoosi on selluloosakuitu, kuin puun kuori, joka on päättänyt esittää silkkiä.
• Polyesteri katkoo viskoosin säikeitä, mikä aiheuttaa sen ärsyttävän nyppyyntymisen. Kuvittele polyesteri pahana parturina, joka tekee viskoosille huonon polkkatukan.
• Polyesterin sitkeys pitää nypyt tiukasti kiinni kankaassa, kuin tarranauha. Voisikin sanoa, että se on nypyn liima.

Ja sitten se nypyn ongelma. Kuvittele, että olet ostanut uuden vaatteen, joka on sekoitus näitä kahta. Pari pesua ja boom, vaatteesi onkin yhtäkkiä täynnä pieniä, ärsyttäviä palloja. Ne ovat kuin pieniä vihollisia, jotka yrittävät tuhota tyylisi. Ja mikä pahinta, ne ovat melkein mahdottomia poistaa.

Minulla on nimittäin yksi lempihuivi, jonka ostin vuosia sitten. Se on pehmeä ja lämmin, mutta se on myös nypyn peitossa. Olen yrittänyt kaikkea – nypynpoistajia, saksia, jopa hammasharjaa. Mikään ei tunnu auttavan. Se on kuin taistelu tuulimyllyjä vastaan.

No, ehkä ensi kerralla ostan vain puhdasta puuvillaa. Tai sitten opettelen elämään nyppyjen kanssa. Loppujen lopuksi, ne ovat vain osa elämää, eikö? Kuin ryppyjä kasvoissa – merkkejä eletystä elämästä. Tai sitten ei. Ehkä minun pitäisi vain heittää se huivi roskiin. Vaikeita päätöksiä, vaikeita päätöksiä…