Onko maadoitus miinus?

Onko maadoitus aina miinus? No, ei todellakaan! Ainakin minä olen aina ajatellut niin, kunnes tutustuin asiaan vähän paremmin. Alussa se oli minulle ihan mysteeri, tuo maadoitusjuttu. Muistan kuinka autokoulussa opetettiin, että maadoitus on akun miinusnapa – ja sehän nyt tuntui loogiselta, helpolta ymmärtää. Mutta sitten… sitten alkoi se ihmetellä.

Kyllä, usein maadoitus kytketään akun miinusnapaan. Se on helppo ja selkeä tapa tehdä se. Ajatellaanpa sitä auton sähköjärjestelmää – akku, startti, valojen releet… kaikki tarvitaan. Ja siinä miinusnapa toimii kuin… no, maadoitus. Tyydyttävä, suoraviivainen selitys. Mutta eihän se ole koko totuus.

Itse asiassa maadoitus on vaan… referenssipiste. Niinkuin nolla. Jännitettä mitataan aina jonkun suhteen, eikö niin? Ja se “jokin” on maadoitus. Se voi olla se auton runko, vaikkapa. Tai joku muu yhteinen piste, riippuen järjestelmästä. Meillä oli kerran mökillä vanha generaattori, ja sen maadoitus oli… no, maahan lyöty rautaputki. Ei mikään hienostunut akkumiinusnapa! Mutta toimi. Kummallinen ajatus, eikö?

Relejohtosarjassa, niinkuin se kirja sanoo, miinusnapa, eli maadoitus, voi olla yhteydessä auton runkoon TAI akun miinusnapaan. Ja plusnapa… no sehän on se virta, se jännite, se energia. Selkeää, vaikka vähän jännittävääkin tuo sähkö. Yhden kerran poltin vahingossa piirit sulakkeen vaihtaessa, muistan vieläkin sen savun hajun… Ei kiva!

Mutta maadoitus siis toimii paluutievirralle. Virta menee plusnapaa pitkin sinne minne sen on tarkoitus mennä, ja palaa sitten maadoitusta pitkin takaisin akkuun. Niinkuin joki, joka palaa mereen. Ajattelin tätä juttua pitkään ja ihmetellen. Ja yhtäkkiä se loksahti paikoilleen – maadoitus ei ole miinus, vaan se on referenssipiste, paluutie, aivan kuten se kaunis, vanha järvimaisema, joka kutsuu meitä takaisin kotiin.