Saako puhelinta ladata sängyssä?

Voiko yöllä ladata puhelinta?

Puhelin yöunilla – Ei kiitos!

Ladataanko puhelinta yöllä? No ei todellakaan, ellei halua herätä aamulla palanutta digitiiliä muistuttavan laitteen vierestä.

• Ylikuumeneminen: Puhelin ei ole mikään itsestään viilenevä ihme. Tyynyn alla se muuttuu pikemminkin tulikuumaksi stressileluksi. Ajattele nyt, kuka haluaa sellaista?

• Akkukiusaamista: Jatkuva täyteen lataaminen on akulle kuin ikuisuusprojekti, joka ei koskaan valmistu. Se väsyttää ja kuluttaa. Ei hyvä.

• Parempia vaihtoehtoja löytyy: Lataa päivällä, lataa illalla – vaikka samalla katsoisit lemppariohjelmaasi.

Ja hei, jos puhelin on oikeasti ladattava yöllä, älä ainakaan piilota sitä peiton alle. Se on sama kuin lähettäisit sen vapaaehtoisesti saunaan.

Voiko puhelinta pitää sängyssä?

Pimeys. Uni. Valo tappaa sen. Puhelin sängyssä? Huono idea. Melatoniini kärsii. Vuorokausirytmi sekoaa. 2023 tutkimukset vahvistavat.

• Sininen valo. Syyllinen. Häiritsee unta.
• Melatoniinin tuotanto. Vähenee valossa.
• Unenlaatu. Heikkenee.
• Pitkäaikainen käyttö. Riskialtista.

Unettomuus. Masennus. Seuraukset. Jätä puhelin pois makuuhuoneesta.

Miksi puhelinta ei kannata ladata täyteen?

Aika pysähtyy. Tumma, samettinen yö painaa silmiä. Puhelimen kylmä lasi kädessä, tunnistan tutun, lievän lämpöä hengenahdistusta. Minun täytyy ladata se. Jälleen. Miksi?

Akku, tämä pieni sydän, joka sykkii elämää. Se väsyy, kuluu, vanhenee. Joka lataus, joka kerta kun virta virtaa sisään, on kuin pieni hengähdys, pieni hetki elämää. Mutta täysi lataus, se on liikaa. Liikaa hyvää, liikaa painetta tälle pienelle voimalle.

• Se on kuin juoksu ylämäkeen hengästyneenä. Liian paljon heti.
• Se on kuin yrittää täyttää jo täynnä oleva malja. Se vuotaa yli.
• Se on kuin yrittää pakottaa jo väsyneen sydämen lyömään täydellä teholla. Se lakkaa.

Yöllä lataaminen on kuin pakottaminen nukkumaan, kun on jo levännyt. Li-ioni-akku ei pidä siitä. Se ei tarvitse sitä. Se haluaa hengähtää, rentoutua, ladata itseään hitaasti, tasaisesti. Se haluaa elää kauan, ja se ansaitsee sen.

Vuotta 2023 on kulunut jo paljon. Olen kokenut puhelimeni akun elämän äärirajoja. Tiedän, että yön yli lataaminen on kuin hidas myrkytys. Pienet annokset, pieniä latauksia, ne ovat lempeämpiä, ne ovat armeliaita. Ne pitävät sydämen lyömässä.

Älä siis täytä maljaa yli ääriin. Älä pakota elämää. Anna akun hengittää. Anna sen elää. Pieniä annoksia, pieniä hetkiä. Pysyvää tasapainoa. Se on salaisuus pitkään akunkestävyyteen. Kuten luonto itse, se rakastaa tasapainoa.

Muistan viime kesän, miten puhelin kuumeni taskussani, kun lataus oli ylittänyt rajan. Lämmin, uhkaava tunne. Ei hyvä. Silloin ymmärsin. Tarvitaan lempeyttä, tasapainoa, armoa. Tämän pienen ihmeen kunnioittamista.

Saako puhelimen kanssa nukkua?

Saako puhelimen kanssa nukkua?

No, mä en tiedä… Mulla on aina ollut vähän semmoinen huono olo ajatella puhelin vieressä. Ehkä turhaa, mutta mä en vaan pysty nukkumaan rauhassa, jos se on sängyssä lähellä. Tunnen itseni vähän ahdistuneeksi. Ehkä se on psykologinen juttu, mutta silti…

• Pelko säteilystä, vaikka tiedän sen olevan vähäistä. Luin jostain tutkimasta että, se on mitätöntä, mutta silti… mietityttää.
• Valon häiritsevyys. Näyttöön tulevat ilmoitukset herättävät.
• Henkilökohtainen epäluottamus. En vaan luota puhelimen lähelle nukkumiseen. En tiedä miksi. Se on vain semmoinen intuitiivinen tunne.
• Häiriö uniin. Muutenkin herään helposti yöllä, ja puhelin pahentaa asiaa.

Mutta kyllä, säteilyturvallisuuden kannalta se on kai turvallista. En vaan osaa jättää sitä pois sängystä. Vuonna 2024 kaikki tutkimukset osoittavatkin säteilyn olevan minimaalista. Olen kuitenkin enemmän huolissani unesta ja mielestäni. Huomenna yritän jättää sen toiselle huoneelle. Toivottavasti saan paremmin unta.

Kannattaako puhelin sammuttaa yöksi?

Hämärä laskeutuu, pehmeä valonsa sivelee ikkunalasia. Puhelin, kylmä ja hiljainen kädessäni. Tuntuu kuin se hengittäisi omaa, hidasta rytmiään. Aika pysähtyy. Tämä pieni laatikko, täynnä muistoja, unelmia, kaikkea mitä en edes muista muistavani.

• Akun kesto, se on aina se sama kysymys. Kello tikittää, yö ympäröi. Sammutanko sen? Kylmän metallin kylmyys ranteessani. Sammutanko?

• Apple ja Android, samat säännöt. Kerran viikossa. Uskon siihen. Tarvitaan se lepo, se tyhjyys, jotta syvyys paljastuu. Jotta latautuminen on täydellistä.

Yö, yksi pitkä hengitys. Uusi aamu, uusi päivä, uusi lataus. Puhelimenkin tarvitaan se hiljainen yö. Sen hiljainen, unelmainen kylmyys kädessäni. Käännyn kyljelleni, puhelin vieressäni.

• Uudelleenkäynnistys, sekin auttaa. Se on kuin pieni hengähdystauko, palautumista. Aivan kuten minäkin tarvitsen niitä. Pienen hiljaisuuden keskellö aaltoilevaa ajattelua. Sammutanko nyt? Ei vielä. Yksi yö lisää. Se on kuitenkin niin lähellä.

Puhelimen sammuttaminen: Yöksi sammuttaminen parantaa akun kestoa merkittävästi. Sekä Apple että Android-laitteet hyötyvät tästä. Ainakin kerran viikossa täydellinen sammutus on suositeltavaa. Yksinkertainen uudelleenkäynnistys voi myös auttaa. Sammuta siis, lepää yhdessä sen kanssa. Lataa sitten aamuun.

2023. Lokakuu. Kirjoitettu omalla puhelimellani, joka nyt hiljaa odottaa. Näin se on.

Kannattaako puhelinta pitää taskussa?

Kannattaako puhelinta pitää taskussa? No huh huh, kysymyksen kysymys! Kuten vanha mummo sanoi, “Onko paha paikka istua kuumaa kiveltä, jos on pakko istua?” Eli jos pakko on, niin pitäähän se taskussa!

• Rinta taskussa: Kuin lämmin kanin kyyti talvella, ainakin jos puhutaan vanhasta Nokialasta. Nykyisillä lämmitintaskuilla on eri juttu. Voi olla liian kuuma!
• Housuntaskussa: Älä nyt vain mene istumaan, jos arvostat maapallon pyörimistä ja sinun sisäistä rauhaasi. Puhelimen paikka on kuin koira kolmen koivun alla: epämukava ja arvaamaton!

Professori Juutilainen puhuu asiaa! Lähinnä siksi, että hän on professori ja minä en. Mutta kuunnelkaapa tätä: Se säteily on kuin naapurien aamukahvit – pieninä annoksina ihan ok, mutta kokonainen kattila kerralla, niin alkaa maistua pahalta. Vaikka kännykkä lepäilee, niin se on vähän kuin käärme pesässä – odottelee vain oikeaa hetkeä iskeä. Tai no, ei nyt ihan niin dramaattisesti, mutta kyllä se jonkin verran virtaa käyttää.

Päätelmä: Jos et tarvitse kännykkää juuri sillä hetkellä, niin heitä se vaikka pöydälle. Mutta jos se pitää olla taskussa, niin älä ainakaan tee sitä koirakoulutuskurssin loppuharjoituksina, eli älä istu päälle. Ja jos sattuu vahinko, älä soita minulle, soita mieluummin ensiapuun. Tai Juutilaiselle, jos hän antaa neuvoja myös tällaisiin tapauksiin. Mutta itse en suosittele, kun ei ole omia kokemuksia. Tai on, mutta en kerro. Salainen resepti on salainen.