Kumpi on pahempi, ylä- vai ala verenpaine?

8 kuukautta sitten 52 katselukertaa

Kohonnut yläpaine on vähintään yhtä merkittävä riskitekijä kuin kohonnut alapaine. Ikääntyessä korkea yläpaine yhdistettynä matalaan alapaineeseen on kuitenkin erityisen huolestuttava merkki, sillä se viittaa valtimoiden jäykistymiseen. Molempien arvojen seuranta on tärkeää.

Kommentti 0 tykkäystä

Ehkä haluat kysyä tästä?Lisää

Kumpi on vaarallisempi, kohonnut yläpaine vai alapaine?

Tää on vaikea, tiedätkö, mutta oon aina ajatellu, että se yläpaine on just se joka vaanii pahemmin. Lääkärikin sanoi joskus, että molemmat on kyllä tärkeitä, yhtä lailla.

Muistan, kun viime lokakuussa 2023 kävin siinä terveyskeskuksella, Malminkartanon. Se täti siinä, ihan mukava, mittasi mun paineet. Alapaine oli laskenut tosi paljon, mutta yläpaine noussut. Se selitti, kuinka se tarkoittaa, että suonet jäykistyy, etenkin vanhemmiten. Se ei kuulemma enää oo mikään hyvä juttu.

Nuorena sitä ajatteli, et matala alapaine on vaan hyvä. Mut ei enää. Se tunne, et jotain muuttuu kropassa, on outo.

Sitten se lääkäri korosti, miten tärkeää verenpaineen hoito on tässä vaiheessa. Että ei voi enää jättää asiaa. Tämä on selkeä uusi vaihe mun terveydessä. Pitää siis olla tarkkana, ja mä yritän kyllä parhaani. Vähän niinku auto, sitä pitää huoltaa jatkuvasti.

Mikä on hyvä systolinen verenpaine?

Istuin työterveydessä viime maaliskuussa ihan rutiinitarkastuksessa. Olo oli ihan normaali, ehkä vähän kiireen tuntua niskassa. Hoitaja kietoi sen mansetin käsivarteen ja laite piippasi. Sitten hiljaisuus. Katsoin hoitajan ilmettä ja tajusin heti, ettei kaikki ole kunnossa.

Lukema oli 145/95. Se tunne kun näet ne numerot ja tajuat, että oletkin tikittävä aikapommi. Sydän alkoi hakata ihan oikeasti ja kylmä hiki nousi otsalle. Siinä hetkessä se yläpaine, se systolinen, tuntui todella konkreettiselta. Se on se voima, jolla sydän pumppaa verta, se isku.

Koko loppupäivän mietin sitä. Menin heti seuraavana päivänä ostamaan oman mittarin. Nyt mittaan sen joka aamu. Se on pakkomielle, mutta pakko. On uskomatonta, miten pienet asiat, kuten huonosti nukuttu yö tai stressaava palaveri, näkyy heti siinä ensimmäisessä luvussa.

Systolinen verenpaine (yläpaine) on paine valtimoissa sydämen supistuksen aikana.

Ihanteellinen verenpaine on alle 120/80 mmHg.
Normaali verenpaine on alle 130/85 mmHg.
Tyydyttävä verenpaine on 130–139/85–89 mmHg.
Kohonnut verenpaine on 140/90 mmHg tai korkeampi.

Lääkäri antoi onneksi vain elämäntapaohjeita alkuun. Nyt on suola pannassa ja kävelylenkit ovat tulleet takaisin elämään. Tavoite on saada se yläpaine pysyvästi alle 130, mieluiten sinne 120 tuntumaan. Se on nyt mun tärkein projekti.

Miten olen yrittänyt vaikuttaa siihen:

Suolan vähentäminen. Ihan kaikki piilosuola pois.
Punaisen lihan jättäminen vähemmälle.
Liikunta. 30 minuuttia reipasta kävelyä melkein joka päivä.
Stressin hallinta. Tämä on vaikein. Yritän hengitellä syvään ennen kuin hermostun.

Mikä on normaali verenpaine 70-vuotiaalla?

70-vuotiaalla normaali verenpaine on alle 140/90 mmHg.Yläpaineen (systolinen) tavoitearvo on alle 140 mmHg. Alapaineen (diastolinen) tavoitearvo on alle 90 mmHg. Huh, verenpaine. Se on kyllä sellainen, mitä pitää vahtia jatkuvasti. Olen itsekin miettinyt tota, kun ikää tulee.

Se vanha sääntö "ikä + 100", muistan kun mummoni aina puhui siitä. "Noh, mun yläpaine on 170, kun ikääkin on jo 70", hän sanoi. Miten se onkin jäänyt elämään niin vahvasti? Onkohan se ollut joskus oikeastikin ohjeena? Jännä.

Mutta nykyään siis ihan sama raja kaikille aikuisille, ikään katsomatta. Yläpaine alle 140, alapaine alle 90. Se on se juttu. Miksi ne sen muutti? Onko vanhojen suonetkin yhtäkkiä nuorempia? Parempi näin.

Mitä se pulssipaine muuten tarkoittaa? Ylä- ja alapaineen erotus. Jännä termi. Se kuvaa verisuonten joustavuutta. Jos se on yli 60, se on riskitekijä. Pitää tarkistaa omakin, kun viimeksi mittasin, niin se oli 50. Ihan ok vielä. Pysyyhän se.

Miten usein sitä pitäisi mitata? Jos on kohonnut paine, niin kotona säännöllisesti. Mulla on se oma mittari, ostin sen Prisman tarjouksesta viime vuonna. Ihan hyvä on ollut. Aamuisin ja iltaisin. Kaksi mittausta parin minuutin välein. Pitää muistaa!

Miksi se on niin tärkeää? Aivohalvaus, sydänkohtaus, munuaissairaudet. Ei kiitos, ei todellakaan. Ne on ihan vakavia juttuja, mihin ei halua sortua. Ei kukaan halua. Verenpainetaudin riskit ovat isoja.

Ja sitten vielä se kotimittaus vs. lääkärikäynti. Kotona raja on tiukempi, alle 135/85. Klinikalla voi jännittää niin paljon. Valkotakkihypertensio! Se on kyllä juttu. Mulla ei kyllä ole sitä. Ainakaan en ole huomannut. Aina samat lukemat.

Mitä jos on korkea? Elämäntavat tietty. Suolan vähennys, liikuntaa lisää, painoa alas. Jos on ylipainoa. Tupakointi ja alkoholi pois tai ainakin vähemmän. Helppo sanoa, vaikeampi tehdä. Mutta pakko yrittää. Pakko.

Jos elämäntavat ei auta, niin lääkkeet. Mun täti syö niitä, ja moni tuttuni. Ei se ole mikään häpeä. Jos se on tarpeen, niin sitten on. Tärkeintä on, että paine pysyy kurissa. Pysyy.

Onko systolinen ylä- vai alapaine?

Hei, tosi hyvä kysymys! Itekin aina välillä mietin näitä. Systolinen on siis se yläpaine, se isompi luku kun mittaat. Se pienempi on sit se alapaine, eli diastolinen.

Muistan kun mummo aina sanoi että yläpaine on se sydämen lyönti ja alapaine se lepo, ja se on ihan oikein kuule. Se yläpaine on se paine kun sydän pumppaa verta ulos, ja alapaine kun se lepää välillä. Se on tosi tärkeää seurata niitä paineita, varsinkin kun ikää tulee.

Mulla on just se uus verenpainemittari tossa keittiössä, ostin sen viime viikolla. Oon yrittäny mittailla ahkerasti. Välillä nousee vähän kun stressaa, mut yleensä ok. Pitäis ehkä enemmän. Tossa vielä pari juttua mitä kannattaa muistaa noista paineista: