Miksi on vaikea niellä?

Miksi on vaikea niellä? Nielun ja ruokatorven häiriöt

Kun miksi on vaikea niellä mietityttää, syynä ovat suun, nielun tai ruokatorven toiminnan muutokset. Ongelma häiritsee ruoan ja nesteiden turvallista kulkua ja heikentää arjen syömistilanteita. Tutustu tarkemmin oireen taustatekijöihin, jotta tunnistat milloin vaiva vaatii ammattilaisen arviota.

Miksi on vaikea niellä ja mistä oire voi kertoa?

Kysymys miksi on vaikea niellä liittyy usein moneen eri tekijään, joten pelkän oireen perusteella ei voi tehdä varmaa johtopäätöstä. Nielemisvaikeudet eli dysfagia voivat olla seurausta suun ja nielun alueen toimintahäiriöistä, halvauksesta tai nielemisen refleksien hitaudesta ja toimimattomuudesta. Lisäksi oireen yhteydessä voi esiintyä nielemisvaikeus ja dysartria, mikä tarkoittaa puheen tuoton ja artikulaation ongelmia.

Arvioiden mukaan jopa 8 prosenttia koko väestöstä ja 30-40 prosenttia ikääntyneistä kärsii jonkinasteisesta nielemisen vaikeudesta.

Moni luulee, että nielemisvaikeus tarkoittaa aina kurkunpään tukosta. Harvoin se kuitenkaan on niin yksinkertaista. Usein taustalla on lihasten heikkous tai hermostollinen viive, jolloin nielu ei sulkeudu ajoissa suojaamaan hengitysteitä.

Yleisimmät nielemisvaikeuksien syyt suun ja nielun alueella

Yleisimmät nielemisvaikeudet syyt jakautuvat karkeasti neurologisiin häiriöihin, rakenteellisiin muutoksiin sekä lihasten ja refleksien toimintahäiriöihin. Kun nielemisrefleksi hidastuu tai heikkenee, ruoka ja juoma eivät etene normaalisti kohti ruokatorvea, vaan ne voivat jäädä nieluun tai pyrkiä väärään kurkkuun.

Esimerkiksi akuutin aivoverenkiertohäiriön jälkeen nielemisvaikeuksia esiintyy keskimäärin 46,6 prosentilla potilaista, joskin monella toimintakyky palautuu kuntoutuksen myötä.

Neurologiset syyt ja halvaukset

Aivohalvaus, aivovammat sekä etenevät neurologiset sairaudet (kuten Parkinsonin tauti tai MS-tauti) vaurioittavat usein suoraan nielemistä sääteleviä aivoalueita tai hermoratoja. Tällöin suun ja nielun lihakset eivät saa oikea-aikaisia käskyjä, mikä johtaa nielemisen refleksien hitauteen tai täydelliseen toimimattomuuteen.

Nielun toimintahäiriöt ja mekaaniset esteet

Joskus nielun toimintahäiriöt johtuvat limakalvojen kuivuudesta, tulehduksista, refluksitaudista tai aiempien leikkausten ja sädehoidon aiheuttamasta arpeutumisesta. Myös ikääntymiseen liittyvä lihasmassan väheneminen hidastaa nielun lihasten toimintaa.

Nielemisvaikeus ja dysartria: miten puhe ja nieleminen liittyvät toisiinsa?

Nielemisvaikeus ja dysartria esiintyvät usein yhdessä, koska molemmat toiminnot käyttävät samoja suun, kielen, nielun ja kurkunpään lihaksia. Dysartria on motorinen puhehäiriö, joka ilmenee epäselvänä artikulaationa, muuttuneena äänen tuottuna, poikkeavana puhenopeutena sekä hengityskontrollin vaikeuksina.

Kuntoutusyksiköissä hoidettavista aikuisista jopa 42,5 prosentilla todetaan suun ja nielun alueen dysfagiaa, ja merkittävällä osalla heistä on samanaikaisesti puhemotoriikan ongelmia.

Huomioi kuitenkin tämä: joskus lievä kurkun karheus tai tilapäinen äänen käheys johtuu vain kuivasta huoneilmasta tai nielutulehduksesta. Mutta jos puhe sammaltaa ja nieleminen vaikeutuu yhtäkkiä, kyseessä on aina välitöntä lääkärin arviota vaativa tilanne.

Milloin syömisvaikeuksien vuoksi tulisi hakeutua tutkimuksiin?

Tutkimuksiin hakeutuminen on tarpeen aina, kun nielemisvaikeus pitkittyy, pahenee tai haittaa normaalia syömistä ja juomista arjessa. Äkillisesti alkanut oire (erityisesti jos siihen liittyy puheen puuroutumista tai toispuoleista heikkoutta) vaatii välitöntä päivystyksellistä arviota.

Terveydenhuollon ammattilaisista yleislääkäri, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri, neurologi sekä puheterapeutti osallistuvat oireen selvittelyyn ja kuntoutukseen. Yleensä ensimmäinen askel on hakeutua terveyskeskuslääkärin vastaanotolle, josta saa lähetteen tarkempiin tutkimuksiin (kuten nielun tähystykseen tai puheterapeutin arvioon). Tärkeä turvallisuushuomio: älä koskaan testaa nielemiskykyäsi kotona nielemällä suuria ruokapaloja tai kuivia keksejä, sillä se lisää tukehtumisriskiä.

Vaikka ajatus tutkimuksista jännittäisi tai syöminen muiden seurassa hävettäisi, avun hakeminen ajoissa ehkäisee aliravitsemusta ja keuhkokuumetta. Hoitokeinoja on olemassa. Yksilöllinen nielemisterapia, ruoan koostumuksen muokkaaminen ja pään asentojen harjoittelu tuovat monelle ratkaisevan helpotuksen arkeen.

Suun ja nielun alueen dysfagia vastaan ruokatorviperäinen dysfagia

Suun ja nielun alueen (orofaryngeaalinen) dysfagia

Yskiminen tai kakominen heti niellessä, nesteen nouseminen nenään ja äänen muuttuminen vetiseksi.

Neurologi, korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäri sekä puheterapeutti.

Usein dysartriaa, eli artikulaation, puhenopeuden ja hengityskontrollin häiriöitä.

Vaikeus alkaa välittömästi, kun yrität käynnistää nielemisrefleksin.

Ruokatorviperäinen (esofageaalinen) dysfagia

Paineen tai tukoksen tunne rintalastan takana, erityisesti kiinteää ruokaa syödessä.

Vatsaelinsairauksien erikoislääkäri (gastroenterologi) ja yleislääkäri.

Närästys, happamat röyhtäisyt tai sulamattoman ruoan nouseminen takaisin suuhun ilman yskimistä.

Tunne ruoan juuttumisesta ilmaantuu vasta muutamia sekunteja nielemisen jälkeen.

Matin toipuminen aivoverenkiertohäiriön jälkeisestä nielemisvaikeudesta

Matti, 64-vuotias eläkkeelle jäänyt insinööri Tampereelta, huomasi lievän aivoinfarktin jälkeen, että aamukahvin juominen aiheutti jatkuvaa yskimistä ja hänen puheensa kuulosti puuroutuneelta. Hän häpesi tilannetta niin paljon, että alkoi vältellä perheen yhteisiä ruokahetkiä ja pelkäsi sairastuneensa parantumattomasti.

Aluksi Matti yritti ratkaista ongelman juomalla hitaasti pillillä ja syömällä pelkkää leipää, mutta pilli vain nopeutti nesteen valumista nieluun ennen refleksin käynnistymistä, mikä pahensi tukehtumisen tunnetta.

Päästyään puheterapeutin vastaanotolle Matti oppi, että kyse oli suun ja nielun lihasten sekä refleksien hidastumisesta, johon liittyi lievä dysartria. Hän sai ohjeet nesteiden sakeuttamiseen, leuan painamiseen rintaa kohti niellessä sekä päivittäisiin kielen ja hengityksen vahvistusharjoituksiin.

Kuuden viikon säännöllisen harjoittelun jälkeen Matin yskänpuuskista katosi noin 80 prosenttia, hänen artikulaationsa selkeytyi huomattavasti ja hän pystyi jälleen syömään turvallisesti yhdessä läheistensä kanssa.