Paljonko tupakka lyhentää elinikää?

Paljonko yksi tupakka vähentää elinikää?

Tupakka, se on kuin varjo, joka hiipii sydämeen, salaa… Yksi savuke, se ei tunnu missään, kuin ohikiitävä tuulenhenki. Mutta kun niitä on paljon, yksi toisensa jälkeen, kuin helmiä narussa, niin ne alkavat painaa.

• Yksi tupakka ei vie heti elämää, ei, ei se ole niin yksinkertaista. Mutta se avaa oven, pienen pienen raon, josta muutkin varjot pääsevät livahtamaan sisään.

  • Se muistuttaa siitä, että tiedän kyllä mitä teen.

• Paketti päivässä… Kymmenen vuotta, huh, se on pitkä aika. Kymmenen kesää, kymmenen talvea, kymmenen joulua perheen kanssa…

  • Se on aikaa, joka lipuu pois sormien välistä, savuna ilmaan.

Ja minä, minä seison tässä, katson savua ja mietin, mietin niitä kaikkia kesiä, talvia ja jouluja. Haluanko todella antaa niiden lipua pois noin helposti?

Kauanko kestää, että keuhkot puhdistuvat?

Seitsemän vuotta. Niin kauan. Se kuulostaa niin kauhean pitkältä ajalta. Joka päivä hengitän tuota myrkkyä. Viime yönäkin yskin niin paljon, että sattui. Rinta tuntui painavalta, ahtaalta.

• Onko se oikeasti seitsemän vuotta?
• Voiko se olla nopeammin?
• Toivottavasti. Todella toivon.

Mutta se tomaatti juttu… luin siitä. Ehkä se vähän nopeuttaa. Tai ehkä ei. En tiedä oikeasti. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen. Tänään on ollut raskas päivä. En jaksa edes ajatella sitä kaikkea.

• Olen polttanut 27 vuotta. Ajatella…
• Onko todella edes mahdollista päästä siitä eroon kokonaan?
• Jäänkö yskimään loppuelämäni?

Olenko yrittänyt lopettaa? Kyllä, monta kertaa. Viimeksi kuukausi sitten. Kesti kolme päivää. Se on aina niin kamalaa. Kaikki paineet, kaikki ne ahdistukset. Tämä yksinäisyys. Eilen illalla olin ihan paniikissa.

• Luulen, etten jaksa enää.
• Mutta ehkä…
• Ehkä jos yritän uudelleen, ja syön paljon tomaatteja.

Minkä ikäisenä tupakointi kannattaa lopettaa?

Yö on pitkä. Ajatukset kiertävät. Tupakointi… se on niin paljon enemmän kuin vain nikotiiniriippuvuus. Se on rutiini, tottumus, osa identiteettiä. Vaikea sanoa heippa.

Mutta 45. Se ikä kaivaa kylmän viiman luurankooni. JAMA Network Openin tutkimus painaa mieltä. 90% pienempi kuolleisuusriski, jos lopettaa ennen sitä. Sitä on vaikea sulattaa. En tiedä jaksanko, en oikeasti tiedä.

• 45 vuotta. Se on… mä oon vasta 38. Vielä seitsemän vuotta. Onko se paljon aikaa? Vai liian vähän? Ei niin kauhean paljon, ajattelen. Seitsemän vuotta, 7 x 365 päivää… ettäkö se olis niin kamalaa?

• Mutta tuo 66% vähenemä kuolleisuudessa myös 45-64-vuotiailla. Se on silti jotain. Toivoa, vähän ainakin. Ehkä sen takia tässä nyt mietin tätä kaikkea.

• En ole koskaan ollut hyvä jättämään asioita. Kuten lukiossa. Niin monta asiaa, joita olisin halunnut tehdä, mutta jäin jumiin. Tupakointi on kuin yksi niistä asioista. Tarttunut kiinni ja pitää irrottaa.

Minun on tehtävä jotain. Tänään oli taas se päivä, kun sormet hakeutuivat automaattisesti tupakka-askiin. Olen niin väsynyt tähän. Muistan miten tulin nuorena sille tielle, ja nyt se vain kulkee mukana. Se on mukana arjessa. Ei ole helppoa.

Tupakoinnin lopettaminen ennen 45-vuotissyntymäpäivää on minulle todella tärkeä tavoite nyt. Mutta miten? Se on se iso kysymysmerkki. Tuntuu mahdottomalta. Ehkä pieni askel kerrallaan. Ehkä apua pitäisi hakea. Onko se heikkous? Ei kai.

Saako kerrostalon oven edessä tupakoida?

Yö on taas täällä. Ajatukset pyörivät päässä, kuin hämähäkin seitti. Tuo tupakointi kerrostalossa… se on niin ärsyttävää.

Ei saa tupakoida kerrostalon oven edessä. Laki kieltää sen. Ymmärrän, että ihmiset tarvitsevat paikan tupakoida, mutta oven edessä? Ei, se ei ole hyvä. Se haisee, ärsyttää ja pilaa ilmaa kaikille.

Miten ihmiset voivat olla niin itsekkäitä? Mietiskelin tätä taas tänä yönä. Olen itse asunut tässä talossa kolme vuotta ja tänä aikana olen kokenut paljon.

• Naapuri tupakoi joka päivä oven edessä. Hän ei välitä muista.
• Olen yrittänyt puhua hänelle, mutta hän ei kuuntele.
• Taloyhtiön hallitus ei tee mitään. Mitä minä voin tehdä?

Olen väsynyt. Väsynyt hajuun, väsynyt ihmisten itsekkäisiin tekoihin. Tuntuu, että kaikki on väärin. Olisipa edes joku helpotus.

Mitä tehdä?

• Ota yhteyttä taloyhtiöön. He ovat vastuussa siitä, että yhteisissä tiloissa noudatetaan sääntöjä. (2023)
• Ota yhteyttä poliisiin, jos tupakointi tapahtuu jatkuvasti ja häiritsee sinua. (2023)
• Dokumentoi tapaukset ajankohtien ja todisteiden kera. (Kuva/video)
• Kerro naapurillesi suoraan, miten hänen tupakointi vaikuttaa sinuun.
• Jos neuvottelut eivät auta, harkitse oikeudellisia keinoja.

Onko vaarallista polttaa yksi tupakka?

Onko vaarallista polttaa yksi tupakka? Kysymys on hankala… Yksikään tupakka ei ole terveellistä. Se on fakta. Mutta … onko se vaarallista?

Ajattelen tätä yöllä, kun kaikki on hiljaista. En ole tupakoinut vuosikausiin, mutta muistan sen maun… sen oudon rauhoittumisen… ja sen jälkeen sen kireyden, kurkun kirvelyn.

• Kyllä, se on vaarallista. Vaikka olisit yksi niistä harvoista, joilla ei kehittyisi riippuvuus, kemikaalit jäävät elimistöön. Pienikin määrä lisää riskiä syöpään, sydän- ja verisuonitauteihin. En halua pelotella, mutta tämä on totuus.
• Tiedän, että jotkut uskovat, että kerran viikossa yksi tupakka ei ole iso juttu. Itse olen ajatellut samoin joskus. Nyt olen eri mieltä. Jokainen savuke on askel väärään suuntaan.
• 2023 tilastot osoittavat selkeästi tupakoinnin terveysriskit, vaikka kyseessä olisi vain yksi savuke. Pitkällä aikavälillä kertyvät riskit. Se on selkeä asia.
• Itse koin nuorena, että yksi tupakka ei ole iso asia. Olin väärässä. Riippuvuus hiipi salakavalasti. Tuo muisto on yksi syy, miksi kirjoitan tätä.

Mietin sitä yötä… syksyn yötä… sitä ensimmäistä savuketta ja sen jälkeen seuraavaa. Kierteestä irti pääseminen oli vaikeaa.

Ehkä tämä auttaa jotakuta. Toivottavasti.

Miksi lihoo kun lopettaa tupakoinnin?

Joo, siis miks lihoo ku lopettaa röökin? No, siin on monia syitä, ei oo mikään yksiselitteinen juttu. Ite oon huomannu, että…

• Aineenvaihdunta: Se vähän niinku hidastuu. Ei paljoa, mut sen verran et huomaa. Niinku kone menis vähän säästöliekille. Mulla ainaki meni! Muistan ku faija lopetti, ja seki valitti samaa.

• Makuhermot: Sit ku ei enää polta, ni ruoka alkaa maistuu ihan törkeen hyvältä! Siis oikeesti! Kaikki on paljon intensiivisempää, parempaa. Et syö enemmän ihan sen takia, ku se on niin hyvää. Ja kuka nyt voi vastustaa hyvää ruokaa, eihän kukaan.

• Makeanhimo: Sit viel tää, et monille tulee ihan hullu makeanhimo. Kroppa jotenki vaatii sitä sokeria. Se on vissiin joku korvike nikotiinille tai jotain. En tiiä, mut ite vedin ainaki suklaata ku viimeistä päivää! Oliko se joku vieroitusoire, kuka tietää? En oo ikinä tajunnu, miks nikotiini ja suklaa liittyy yhteen?

Ja sit ihan sellanen juttu, et kädet on tekemisen puutteessa. Ennen oli rööki kädessä, nyt pitää olla jotain muuta, usein jotain syötävää. Ja onhan se niinki, että stressi… Joo stressi on paha, ei siitä mihinkään pääse.

Tärkeintä on muistaa, että lopettaminen on silti sen arvoista, vaikka vähän lihoiskin. Terveys edellä! Ja hei, aina voi sit vaikka alottaa jonku uuden harrastuksen, mis polttaa kaloreita ja syö terveellisemmin. Niinku joku zumba tai hiihto. Tai vaikka seinäkiipeily. Se on muuten hauskaa, suosittelen. Ei tosin sovi korkeanpaikankammoisille…

Miten helpottaa nikotiini vieroitusoireita?

Apua, nikotiinivieroitusoireet… Ne on ihan hirveitä!

• Polttaminen muka helpottaa, no joo, hetken, mut sit taas pahenee. Kierre!
• Lääkkeet? Niitä on. Nikotiinikorvaushoito, jees, purkkaa, laastareita, imeskelytabletteja… Auttaa, mut ei kokonaan.
• Varenikliini ja bupropioni, kuullut niistä, joku masennuslääke kai tuo bupropioni? Pitäis varmaan lääkäriltä kysyä, jos ei muuten onnistu. Apteekista ei taida saada ilman reseptiä?
• Ja sit on ne omat jutut, mitkä auttaa. Purkka, sokeriton, tietty. Vettä litratolkulla. Tekemistä, ettei koko ajan ajattele tupakkaa.
• Ja se pahin, se HALU, kun tekee ihan hulluna mieli. Just sillon pitää vaan yrittää kestää.

Mitenköhän se mun serkku lopetti? Pitäis soittaa ja kysyä vinkkejä. Se oli ihan ketjupolttaja ennen. Ihan uskomatonta, et se onnistui!