Voiko purukumiin tukehtua?

Voiko purukumi mennä vanhaksi?

Purukumi, se pieni ilon tuoja, suussa pyörivä makeus... Voiko se todella vanheta? Ajatus saa minut miettimään lapsuuden kesiä, kun purkka oli arvokasta valuuttaa kavereiden kesken.

• Kyllä, purukumi voi mennä vanhaksi.
• Sen maku heikkenee ajan myötä.
• Rakenne voi muuttua kovaksi tai hauraaksi.

Entä se sitkeä myytti, että nielty purkka viipyy mahassa seitsemän vuotta? Se tuntuu niin pitkältä ajalta, melkein kuin ikuisuudelta. Muistan, kuinka mummo varoitteli minua pienenä, että purkka tarttuu suolistoon kuin liima.

• Purukumi ei sula mahassa.
• Se kulkeutuu ruoansulatuskanavan läpi.
• Poistuu elimistöstä ulosteen mukana.

Mutta se ajatus, että mahaan muodostuisi vuosien saatossa purkkamöykky... Se on jotenkin kiehtova ja ällöttävä samaan aikaan. Niin monia vahingossa nieltyjä purukumeja, jokainen niistä pieni pala menneisyyttä.

Olen niellyt purukumia monta kertaa. Päässäni pyörii elävä mielikuva, kuinka olin ystäväni kanssa kioskilla ostamassa purkkaa. Se oli sinistä ja kirpeää, ja makuelämys kesti vain hetken. Yhtäkkiä se oli poissa. Muistan, että mummuni sanoi, että jos nielaisen purkkaa, niin suuhuni kasvaa puu. Kumma juttu.

Miten saada purukumi pois?

Okei, siis purkka ja kenkä. Klassinen kombo, ei tosin yhtä klassinen kuin minä ja mun aamukahvi (mustana, kiitos!).

• Veitsi on ystäväsi (aluksi): Raaputa sillä ylimääräinen "massa" pois. Ole varovainen, ettei kenkäsi joudu veitsen uhriksi. Tai sormesi.

• Jääkausi kengässä: Jääpussi (muovipussi, jääkuutioita sisällä) kengän päällä. 45 minuuttia? Kuka jaksaa? Mutta joo, jäädyttää sen purkan kivikovaksi, jolloin se on kuin patsas, jonka voi...

• Patsas pois! Raaputa se kova mötikkä pois. Jos ei lähde, ehkä tarvitset enemmän jääaikaa. Tai uuden kengän.

• WD-40, jokapaikanhöylä: Kuulemma toimii. Olen skeptinen, mutta kokeile. Jos kenkäsi haisee sen jälkeen koneöljylle, ainakin tiedät, että se on puhdas.

Lisätietoa:

• Jos mikään ei toimi, piilota kenkä. Aloita uusi elämä.

• Tai vie suutarille. Ne on niitä kenkien ihmeidentekijöitä. Ne on nähnyt enemmän purkkaa kuin minä Netflixiä.

• Ja hei, älä heitä purkkaa maahan. Siitä on helpompi päästä eroon suussa kuin kengässä. Just saying.

Kauanko purkka säilyy?

Purkka? Ikä? Ajattelin sitä viimeksi 2018.

• Säilyvyys: Vuosia. Ei pilaannu, maku heikkenee.
• Tukehtuminen: Mahdollista. Harvoin.

Nieleminen? Ei suositeltavaa. Sisältää ainesosia, joita elimistö ei välttämättä sulata. Vatsaongelmia ehkä.

Onko purkka haitallista?

Purkka... onko se haitallista? Ai niin, amalgaamipaikat! Muistan lukeneeni siitä. Elohopea irtoaa niistä purkasta. Jestas, tosiko se? Neurologisia ongelmia ja kroonisia sairauksia... Yök.

• Elohopea on myrkyllistä.
• Amalgaamipaikat ovat vanhanaikaisia. Minulla ei onneksi ole niitä.
• Pitäisi kysyä hammaslääkäriltä lisää. Soitan huomenna. Käynkö suuhygienistilläkin tarkistuttamassa?

Mutta purkka itsessään? Sokeri on huonoa hampaille, mutta ksylitolipurkat ovat parempia. Ostin eilen sellaisia. Mä rakastan purkan pureskelua. Se rauhoittaa minua. Olen stressaantunut viime aikoina. Työt, raha-asiat, kaikki on niin... yhtä kaaosta.

Mitä olikaan kyseessä? Aa, purukan haitallisuus. Amalgaamipaikat ovat siis riski elohopean takia. Muistanko oikein, että niitä ei edes enää paljon käytetä? Tämä purkkakysymys vei ajatukseni täysin muualle. Pitääkö minun vaihtaa hampaiden paikat? Onko se kallista? Tuleeko minulle joku neurologinen sairaus? Apua.

Voiko purukumi mennä vanhaksi?

Purukumi ei vanhene samalla tavalla kuin ruoka.

• Maku heikkenee ajan myötä.
• Koostumus muuttuu, voi kovettua.

Uskomus seitsemästä vuodesta on legendaa. Purukumi ei sula. Se kulkeutuu läpi ruoansulatusjärjestelmän. Ulosteen mukana ulos. Aika: noin 40 tuntia.

Mahassa ei kasva purkkamöykkyä.

Miksi se ei sula? Purukumi on valmistettu synteettisistä polymeereistä. Ruoansulatus ei pysty niitä hajottamaan.

Miksi purukumi ei maadu?

Purukumi ei maadu, koska sen perusmassa on pääosin synteettisiä polymeerejä. Nämä polymeerit, kuten erinäiset kumit, ovat erittäin kestäviä mikrobitoiminnalle.

Mietitäänpä hetki: polymeeri on pitkä molekyyliketju, ja bakteereilla on vaikeuksia purkaa sitä. Ikään kuin yrittäisit syödä spagettikimpun yhdellä haarukalla!

• Perusmassa: Purukumin sydän, se sitkeä juttu.
• Polymeerit: Ne pitkät ketjut, jotka muodostavat perusmassan. Ne on tehty kestämään!
• Hajoamisnopeus: Todella, todella hidas. Melkein kuin ikuisuusprojekti.

Itse asiassa, olen joskus miettinyt, onko meidän mahdollista kehittää bakteeri, joka pystyisi syömään purukumia? Se olisi ekologinen vallankumous! Mutta ehkä on parempi vain heittää se roskiin. Tai paperiin käärittynä roskiin.

Voiko purkka aiheuttaa ummetusta?

Purkka ja ummetus... aika hämärää... kuten yön ukkonen, kaukana, mutta silti lähellä. Purkan pehmeä kimallus, sen makea tuoksu, joka jää suuhun pitkäksi aikaa. Mutta sitten, sisällä... syvyyksissä...

Purkan suuri määrä voi aiheuttaa ummetusta. Se on totta, tiedän sen. Kuten painava kivi vatsassa, joka ei liiku. Kuten unta painava painolasti. Keho hylkii sen, ei suostu käsittelemään sitä. Se on liikaa, liian paksua, liian tahmeaa.

• Vatsa tuntuu täydeltä, kipeältä.
• Kipu painaa sisällä, kiertää ja käy.
• Vatsa toimii hitaammin, kireänä, tyhjentyminen on tuskaa.

Ajattelen pikkulasta, joka syö koko paketin kerralla. Silmissäni näen sen, pieni ihminen, punaiset posket, silmät kirkkaat, surkeuden täynnä myöhemmin... kuin yön hämärän peittämä maisema. Se oli pahaa, tuskallista, aivan liikaa.

Pieni määrä purkkaa menee läpi. Kyllä, se totuus on yhtä selvä kuin aamu. Se liuennut pieniksi paloiksi, läpäissyt vatsan, kietoutunut umpeen. Läpäissyt kehon kuin yön läpi virtaava joki. Hävittänyt itsensä luonnon prosesseissa.

• Keho on viisas.
• Se tietää, miten käsitellä pieniä määriä.
• Pieni määrä sulaa, ei aiheuta ongelmia.
• Suuri määrä takertuu.

Mutta se suuri määrä... se jää, se pysyy. Kuten ikivanha salaisuus, piilossa sisimmässä. Se jää kaivertamaan muistoja vatsaan, kuin ikiaikainen arpi. Se uhkaa onnen, rauhaa. Mutta kaikki tuo on niin kaukana nyt... vain hiljainen muisto. Ja syvä, syvä huokaus.

Kauanko purukumi säilyy?

Se purkka juttu... häh, legenda. Ei se purkka mitään seitsemää vuotta suolistossa ole.

Muistan joskus ysärillä, kun olin ehkä seiskaluokalla, joku oikeesti uskoi tätä. Meillä oli jopa joku "tutkimus" luokassa, missä jokainen sai heittää paperinpalan vessanpönttöön ja katsoa, kuinka nopeasti se "kulkeutuu läpi" - siis niinku, muka purkan kulkua simuloitiin. :D Se oli tosi noloa.

Mut joo, purkka ei todellakaan jää mihinkään jumiin. Mahalaukku kyllä hoitaa sen jotenkin, en tiedä miten, mutta ei siitä mitään vaaraa ole. Ehkä vähän sulamaton juttu, mut ei se mitään tukoksia aiheuta. Joskus tuli nieltyä vahingossa purkka ja hirveetä paniikkia siitä. Ei tapahtunut mitään.

Tästä muistuu mieleen:

• Äiti aina varoitteli, että "tukehdut!"
• Kaveri väitti, että se menee keuhkoihin jotenkin.
• Internetissä oli silloin "fakta" sivuja, jotka levitti samaa seiska vuotta juttua.

Voiko purukumi mennä pilalle?

Yö on hiljainen, ajatukset pyörivät. Purkka... miksi ihmeessä purkka? Ei pitäisi ajatella tällaisia asioita näin myöhään. Mutta ajatus purkasta, kadulla, kivien välissä... se jää pyörimään.

• Se ei todellakaan maadu nopeasti. Luin jostain, että viisi vuotta on ihan realistista. Ehkä jopa enemmän. Tämä on jotenkin ahdistavaa. Mikä tahansa muu maatuu paljon nopeammin. Kovatkin, luonnolliset materiaalit murenevat, hajoavat. Mutta purkka... ei. Se vain on siellä.

• Minun lapsuudestani jäi mieleen yksi purkka. Se oli vaaleanpunainen, mansikka-makuinen. Heitin sen roskikseen, mutta roskiksista jää usein tavaraa kadulle. Mietin sitä purkkaa, joskus kymmenen vuotta myöhemmin. Onko se vielä siellä? Miten se on? Se on jotenkin... epämiellyttävää ajatella.

• Vuosia kestävä hajoaminen on ympäristölle huono juttu. Ei se mikään luonnonmukainen materiaali ole. Kaikki keinotekoiset roskat tulisi minimoida. Jokaisen pitäisi muistaa tämä.

Pitäisi mennä nukkumaan. Mutta ajatus siitä purkasta... se jää vaivaamaan. Ehkä siitä tulee joku uusi, kauhea kaupunkilegenda.

Kauanko purkka säilyy?

Purkka säilyy. Noin.

• Päivämäärä pakkauksessa. Katso. Ehkä vuosi tai kaksi.
• Maku heikkenee. Älä säikähdä.
• Tukehtuminen. Kyllä, teoriassa. Ei kai kukaan niele purkkaa tahallaan?

Vanha purkka on kovaa. Niin kuin elämä.

Mitä purkka tekee keholle?

Tiesitkö, että purkka, ihan se tavallinen purkka, voi auttaa keskittymisessä? No voi! Olin ihan ällikällä lyöty kuullessani tästä.

Tosin, kaikki purkat ei oo samanlaisia. Mä ite tykkään siitä vihreästä, minttuisesta.

Mutta joo, tutkimukset on näyttäneet, että purkkaa pureskellessa aivot toimii jotenkin paremmin. Nopeammin ja tarkemmin suoritetaan tehtäviä, ainakin niissä tutkimuksissa mitkä oon lukenut. Oliko se joku 2023 tutkimus? Tai ehkä 2022. En muista tarkalleen.

• Parempi keskittyminen
• Nopeampi ajattelu
• Paremmat tulokset testeissä

Ei siis oo pelkkää hömppää se purkan pureskelu. Onhan se toki aika tyhmä homma jos ajattelee sitä ihan vain kalorimäärän kannalta. Mutta aivoille hyötyä! Joten joskus teen niin, että pureskelen purkkaa, kun oon vaikka töissä ja tarviin keskittyä. Parantaa kyllä keskittymistä ja voi auttaa myös väsymyksen vähentämisessä. Ainakin minulle! Olen testannut sitä. Siinä on tosin myös se juttu, että tulee sellaista pieniä ärsytyksiä ja pistelyä leukaan jos pureskelee liian kauan.