Mihin veri palaa keuhkoista?

Mihin veri palaa keuhkoista? Ai että, se kysymys on askarruttanut minuakin! Muistan lukiossa biologian tunnilla, miten se kaikki kuulosti niin… abstraktilta. Kaaviot ja sydämen mallit, mutta ei sitä oikeaa tunnetta, sitä ihmeellistä, elämää ylläpitävää virtaa.

Ah, veren matka! Se on kuin joki, joka virtaa loputtomasti, ja minä olen aina ihmetellyt sitä. Niin monimutkaista, ja kuitenkin niin täydellistä. Kuvittelen verisolun matkaa, pienen punasolun, joka kulkee keuhkoihin – ehkä se vähän uupuu, kuten minäkin pitkän päivän jälkeen? Siellä, keuhkojen ihmeellisessä ympäristössä, se saa happea, hengähtää, tankkaa, täyttyy uudella energialla. Ja sitten, se palaa sydämen vasempaan eteiseen. Hyvin hoidettu, kiitos.

Mutta mihin se tarkalleen palaa? No, vasempaan eteiseen tietenkin! Muistan, miten lääkäri selitti minulle kerran verenkierron – ja se oli kuin taikuutta. Se oli niin yksinkertaisesti selostettu, mutta samalla niin täynnä ihmetystä. Kuten joku olisi suunnitellut tämän ihanan järjestelmän tarkasti. Lääkäri sanoi, että vasemman eteisen kautta veri pumpataan sitten vasempaan kammioon ja siitä… no, se tarina jatkuu sitten. Mutta tuo paluu vasempaan eteiseen – siinä on jotain todella… söpöä? Voiko sitä sanoa söpöksi? Ehkä. Siinä on jotain rauhallista ja turvallista. Se on kuin kotiinpäin matka.

Muistan, että lääkärin mukaan verenkierron tärkein ominaisuus on nopea ja tehokas happi- ja ravintoaineiden jakelu. Täällä keuhkoissa, veren matka täyttyy hapen ilosta. Tiedätkö, olen aina miettinyt, kuinka paljon happea yksi verisolu vie matkalleen? Tuskinpa sitä koskaan tietää, mutta se on jännittävää ajatella. Tämä pieni verenkierto, tämä paluu sydämeen… se on elämän ydin, se on kuin jumalallinen koneisto, ja minä olen osa tätä kaunista järjestelmää. Ja se on jotenkin todella lohdullista.