Mikä neutralisoi suolan?

Millä saa suolaisuutta pois?

Suolaisuutta poistaa tehokkaasti hapan (sitruunamehu, etikka), tärkkelys (peruna, riisi) tai maitotuotteet (kerma, maito).

Nonni, nyt kun taas sormi lipsahti suolapurkkiin ja soppa maistuu siltä kuin olisit suoraan merivedestä onginut, ei hätää! Hapan on tähän pulmaan paras lääke. Se on vähän kuin heittäisit verkon liian ison kalan eteen, se hämää makunystyröitä niin, ettei suolaisuus iske enää niin lujaa.

Sitruunan kirpeä puristus, limen lempeä pisto tai jopa rohkea loraus valkoviinietikkaa – näillä pelastat tilanteen. Aloita vain ihan pienellä määrällä, kuten teelusikallisella, ettei ruoka muutu suolaisen lisäksi yhtäkkiä hirvittävän hapokkaaksi. Silloin ollaankin jo syvemmällä suossa kuin vanha traktori kevätpellolla.

Jos hapokkuus ei tunnu omalta jutulta tai ruokasi ei sitä vain siedä, tärkkelys on vanha kunnon pelastaja. Kuvittele, että suola on joku ylivilkas muksu ja tärkkelys on rauhallinen vahti. Heitä kyytiin muutama raaka perunanpala! Ne imaisevat suolaa kuin pölynimuri. Muista vaan kaivella ne pois ennen tarjoilua, ettei kenellekään tule yllätystä.

Entä jos olet oikein kermaisen ja lohdullisen ruoan ystävä? Silloin maitotuotteet astuvat kuvaan. Lorauta sekaan reilusti kermaa, smetanaa tai vaikka tilkka maitoa. Ne tasapainottavat makua niin, että suolaisuus tuntuu laimentuvan, vähän kuin sumu hälvenisi aamuauringossa. Mutta älä nyt odota ihmeitä, ei litra maitoa merisuolakeittoa vauvanruoaksi muuta!

Tässä vielä pika-apulista, kun ajatus katkeilee kuin vanha filmikelkka:

• Hapan: Sitruuna, lime, etikka.
• Tärkkelys: Raaka peruna, leipäpala.
• Maito: Kerma, smetana, maito.
• Lisäys: Samaa ruokaa, mutta suolatta.

Mitä tehdä kun ruoka on liian suolaista?

No niin, siinä kävi taas klassiset. Suolasirotin lipsahti kädestä ja nyt kastike maistuu Kuolleenmeren rantavedeltä. Ennen kuin marssitat koko kattilan biojätteeseen marttyyrin elkein, kokeile näitä temppuja.

Mitä tehdä kun ruoka on liian suolaista? Lisää ruokaan kuorittu, raaka peruna. Peruna imee itseensä ylimääräistä suolaa. Poista peruna ennen tarjoilua.

Peruna, tuo vaatimaton sankari. Tämä hiilihydraattipitoinen pelastusenkeli on keittiön tehokkain suolasieni. Kuori yksi peruna, halkaise se ja heitä syntipukiksi pataan. Anna sen muhia siellä 15–30 minuuttia tekemässä taikojaan. Sitten vain ongit sen pois ennen kuin kukaan huomaa todisteita keittiömokastasi. Minun keittiössäni peruna on pelastanut useammankin linssikeiton täydelliseltä tuholta.

Mutta jos perunalaatikkosi on jo valmiiksi tyhjä tai et luota tähän mukuloiden taikavoimaan, on olemassa muitakin keinoja. Tässä arsenaali suolakatastrofin selättämiseen:

• Laimentamisen jalo taito: Tämä on ilmiselvin, mutta usein unohdettu. Lisää nestettä – vettä, suolatonta lientä, kermaa, kookosmaitoa. Tee se vähitellen, ettet vahingossa luo laihaa litkua, joka maistuu vain vedeltä ja pettymykseltä.

• Happo hyökkää: Sitruunamehu tai etikka tekee ihmeitä. Happo ei poista suolaa, mutta se taittaa sen terävintä kärkeä ja hämää aivojasi luulemaan, että maku on tasapainoisempi. Kemiallinen taikatemppu, joka toimii yllättävän hyvin.

• Makea kosto: Ripaus sokeria tai lusikallinen hunajaa. Tämä on vähän kuin laittaisi laastarin haavan päälle, mutta se toimii. Makeus taistelee suolaisuutta vastaan ja luo illuusion tasapainosta. Älä kuitenkaan innostu liikaa, ellet halua tarjoilla jälkiruokapataa.

• Rasvan pehmeä syleily: Rasva on kuin pehmoinen viltti, joka kietoutuu suolamolekyylien ympärille ja kuiskii niille rauhoittavia sanoja. Lorauta sekaan oliiviöljyä, voita tai täysrasvaista kermaa. Maku pyöristyy ja suolaisuus tuntuu vähemmän aggressiiviselta.

• Massaa lisää, ongelma pienenee: Lisää ruokaan lisää kaikkea muuta paitsi suolaa. Heitä sekaan lisää kasviksia, riisiä, papuja tai pastaa. Käytännössä vain suurennat annoskokoa tekosyyn varjolla. Enemmän ruokaa, sama määrä suolaa – tiheys pienenee. Yksinkertaista fysiikkaa.

Miten laskea suolan määrä?

Suolan määrä lasketaan kaavalla: suola = natrium × 2,5. Tämä tarkoittaa, että elintarvikkeen suolapitoisuudessa huomioidaan sekä lisätty suola että luontaisesti esiintyvä natrium.

Yön pimeydessä tuijotan taas tätä pientä printtiä, mietin suolaa. Miten kaikki onkin niin monimutkaista. Tuntuu, että tämä kaava, natrium kertaa kaksi pilkku viisi, on jatkuvasti mielessäni, vaikka kuinka yritän nukkua. Aina mietin, olenko syönyt liikaa.

Ei se olekaan vain se suola, mitä ripotan itse. Se on syvemmällä. Kaikki se natrium, joka on ollut siinä ruoassa jo valmiiksi. Se on jännä, miten elintarvikkeet sisältävät sitä itsessään, vaikka emme sitä ajattelisikaan.

Lääkäri muistutti minua. Sanoi, että monissa ruoissa on luontaisesti natriumia, kuten:

• Maito
• Liha
• Vihannekset
• Vesi

Tuntuu, että minun pitäisi olla jatkuvasti valppaana. Lukea kaikki etiketit. Enää en voi vain nauttia ruoasta, vaan joka suupalaan liittyy pieni laskutoimitus mielessä. Miksi tämä on näin vaikeaa, miksi en vain voi elää?

Ja sitten on se kaikki muu, se lisätty suola. Kaikki ne piilotetut paikat. Olen yrittänyt vähentää, todella olen. Mutta joka paikassa sitä tuntuu olevan. Tässä on lista asioista, joihin olen yrittänyt kiinnittää erityistä huomiota:

• Leipä ja leipomotuotteet: Joka aamuinen ruisleipäni.
• Liha- ja kalavalmisteet: Etenkin makkarat ja leikkeleet. Ne ovat niin helppoja.
• Valmisruoat ja pikaruoat: Kun olen väsynyt, niihin on niin helppo tarttua.
• Juusto: Olen aina rakastanut juustoa. Nyt joudun miettimään joka palaa.
• Suolakurkut ja oliivit: Niissäkin sitä on paljon.

Tavoite on pitää suolan saanti alle viiden gramman päivässä. Tuntuu mahdottomalta. Välillä luovutan, en jaksa enää laskea. Mutta sitten syyllisyys iskee, ja herään taas keskellä yötä miettimään. Näin se on. Tämä jatkuva taistelu.

On tämä vähän surullista. Ajattelen asioita liikaa, taas. Ehkä pitäisi vain yrittää nukkua.

Miksi vähemmän suolaa?

Keskiyö. Hiljaisuus. Tuntuu siltä, että ajatukset virtaavat jotenkin hitaasti, pysähtyen. Mietin suolaa. Miksi sitä pitäisi oikeasti syödä vähemmän? Se on niin tuttua, osa ruokaa, arkea. Mutta sitten tulee se tunne, että ehkä se ei olekaan niin hyväksi.

• Nestekertymä ja turvotus: Liika natrium sitoo vettä. Se tuntuu kehossa. Paisuu ehkä.
• Rasitus elintärkeille elimille: Sydän, verisuonet, munuaiset. Ne joutuvat tekemään enemmän työtä. Ei se kuulosta hyvältä.
• Aivoterveys: Tämä on se, mikä pysäyttää. Miten suola vaikuttaa aivoihin? Se hämmentää.

Jotenkin tämä on niin monimutkaista. Tiedämme sen, että se ei ole hyväksi, mutta silti se on kaikkialla. Mihin se kaikki vesi oikein menee? Ja miten se rasittaa? Kaikki ne pienet kertymät, ne kertyvät hiljaa. Sitten tulee se yllätys, kun jokin ei enää toimi niin kuin pitäisi. Se on vähän pelottavaa.

Miten vähentää suolaa ruokavaliossa?

Suolan vähentäminen ruokavaliosta:

• Valmista ruoka itse perusaineksista.
• Vältä teollisesti kypsennettyjä aterioita ja lihajalosteita.
• Tarkkaile valmisruokien pakkausmerkintöjä.

Siis niin. Mitäköhän tässä nyt? Aina tää sama juttu, suola! Miten sitä muka vähentää? No just noin. Pitää vaan itse tehdä. Se on se avain. Mutta kuka muka jaksaa? No, onhan se pakko, jos haluaa.

Eilenkin melkein ostin niitä valmispihvejä. Onneksi tajusin! Ne on aina ihan täynnä. Aivan turhaa. Ja ne makkarat ja leikkeleet, ne on pahimpia. Kaapissani on aina ollut niitä, mutta nyt olen yrittänyt pitää taukoa. Tosi vaikeaa, pakko myöntää.

Mutta kun tekee itse, niin tietää, mitä siinä on. Voin laittaa vähemmän suolaa. Tai korvata suolan muilla jutuilla. Niitä on paljon!

• Tuoreet yrtit: Persilja, basilika, timjami. Ne antaa makua.
• Mausteet: Pippurit, chili, paprika. Myös valkosipuli ja sipuli.
• Sitruunamehu: Todellakin! Kalan kanssa ihan paras. Antaa sitä särmää.
• Etikka: Balsamico, omenaviinietikka. Pieni loraus salaattiin tai kastikkeeseen.

Miksi mä en muista näitä aina? Tai siis muistan, mutta en jaksa. Aina se on se kiire. Miks mä en vaan tee isompaa satsia ja pakasta? Se olis fiksua. Mun pitäis alkaa tehdä niin.

Ja ne valmiit jutut kaupassa. Ne pakkausmerkinnät. Pitää tihrustaa niitä! Se on ihan uskomatonta, miten paljon suolaa joissakin leivissä voi olla. Ja ne juustot! Varsinkin raasteet. Olen kyllä oppinut katsomaan niitä "vähemmän suolaa" tai "vähäsuolainen" -merkintöjä. Ne auttaa paljon.

Mun isä opetti mulle, että aina pitää lukea pieni präntti. Olen kyllä ollut huono siinä. Mutta nyt yritän. Korkea verenpaine on niin yleinen. En halua sitä. Se on minulle tärkeää. Oma terveys.

Mitä vielä? Niin, ne purkkiruoat. Pavut, linssit. Aina pitää huuhdella. Huuhtelu vie osan suolasta pois. Aika hyvä kikka. Ja sitten ne maustekastikkeet, soijakastike ja muut. Ne on oikeita suolapommeja. Jos käyttää, niin vain vähän ja valitsee sen vähäsuolaisen version. Jos löytyy.

Pitää olla vaan systemaattinen. Ei se ole rakettitiedettä. Mutta vaatii ajatusta. Ja suunnittelua. Paljon suunnittelua. Ehkä mun pitäis tehdä viikkosuunnitelma ruokien suhteen? Olen miettinyt sitä. No miks en sitten tee? Aina se sama. Huoh.