Miksi turve on huono?

Miksi turve on huono: Päästöt kivihiiltä korkeammat

Tieto siitä, miksi turve on huono valinta energiaksi, auttaa ymmärtämään suomalaisen luonnon nykyistä tilaa. Turvevoiman käyttöön liittyy vakavia ilmastoriskejä ja monimuotoisuuden heikkenemistä, jotka vaikuttavat suoraan tulevaisuuden elinolosuhteisiin. Perehtyminen voimassa oleviin suosituksiin on välttämätöntä vastuullisen energiapolitiikan edistämiseksi. Tutustu turpeen käytön laajoihin ympäristövaikutuksiin tarkemmin välttääksesi haitallisia ja kalliita valintoja.

Miksi turve on huono energianlähde ja ympäristölle?

Kysymykseen siitä, miksi turve on huono, ei ole olemassa yhtä yksinkertaista vastausta, koska turpeen ongelmat kietoutuvat yhteen ilmaston, luonnon monimuotoisuuden, vesistöjen ja lopulta myös talouden kanssa. Kyse ei ole siitä, etteikö turve olisi palanut hyvin – vaan siitä, että sen hinta ympäristölle ja yhteiskunnalle on käynyt kestämättömäksi.

Pähkinänkuoressa: kolme isoa ongelmaa

Turpeen polton hiilidioksidipäästöt ovat energiasisältöön suhteutettuna jopa kivihiiltä korkeammat. Samalla se uusiutuu niin hitaasti, ettei sitä voida tieteellisesti luokitella uusiutuvaksi – luonnontilaisella suolla turpeen uusiutuvuus millimetri vuodessa^[3]. Kolmas ongelma on soiden kuivatus: kun suota kuivatetaan turvetuotantoon, katoaa samalla ainutlaatuinen ekosysteemi, jonka palauttaminen kestää vähintään tuhansia vuosia.

Ilmastovaikutus: vertailu muihin polttoaineisiin

Tätä on vaikea sulattaa, mutta se on fakta: energiaturpeen elinkaarenaikaiset turve vs kivihiili päästöt ovat korkeammat kuin kivihiilen ja ruskohiilen. Tämä johtuu turpeen alhaisemmasta energiatiheydestä ja korkeasta kosteudesta, jolloin saman energiamäärän tuottaminen vaatii enemmän polttoainetta.

Tärkein ero puuhun ei kuitenkaan ole pelkästään päästökertoimessa, vaan hiilen kierron nopeudessa. Puu on osa nopeaa hiilenkiertoa: se sitoo itseensä hiiltä kasvaessaan ja vapauttaa sen poltettaessa, mutta uusi metsä sitoo sen takaisin vuosikymmenissä. Turve sen sijaan on ollut sitoutuneena suohon tuhansia vuosia – sen vapauttaminen ilmakehään tässä ja nyt kiihdyttää ilmastonmuutosta tavalla, jota ei voida korjata ihmisen aikaskaalassa (citation:3).

Suoluonnon tila: mitä olemme menettäneet?

Nyt on pakko sanoa suoraan: olemme onnistuneet kuivattamaan ja ottamaan turvetuotantoon niin paljon soita, että suon kuivattamisen haitat ovat johtaneet siihen, että suoluontotyypeistämme noin puolet on arvioitu uhanalaisiksi^[3] (citation:4). Tämä ei ole pieni luku. Kyse ei ole vain yhdestä suosta, vaan koko maan kattavasta muutoksesta, joka on jatkunut vuosikymmeniä.

Kun suo kuivatetaan, sieltä katoavat välittömästi ne lajit, jotka tarvitsevat korkeaa pohjavettä: rahkasammalet, suokukat, kurjet ja kapustarinnat. Tilalle tulee heinikkoa ja vadelmaa – jos mitään. Samalla kuivatettu turve alkaa hajota ja vapauttaa hiiltä myös ilman polttoa. Vesistöihin valuu kiintoainetta ja ravinteita, jotka ilmenevät alajuoksulla sameutena ja vesilintujen vähenemisenä.

Voiko menetetyn palauttaa?

Voi, mutta hitaasti. Hydrologia-LIFE-hankkeessa ennallistettiin 5222 hehtaaria suota tukkimalla ojia ja palauttamalla vesi luontaisille uomilleen^[4]. Tulokset ovat rohkaisevia: vedenpinta nousee, sammalet palaavat. Tämä vaatii kuitenkin pitkäjänteistä työtä eikä tapahdu yhdessä yössä. Hyvä uutinen on, että vuoden 2024 alussa käynnistyi Suomen kaikkien aikojen suurin luontokatoa torjuva hanke, jolla on rahoitusta 50 miljoonaa euroa^[4]. Eli suunta on vihdoin oikea.

Talouden realiteetit: miksi turve ei enää kannata?

Tähän asti olen puhunut ympäristöstä. Yhtä lailla ratkaisevaa on kuitenkin raha: turpeen käyttö on romahtanut, koska se on yksinkertaisesti liian kallista. Turpeen polttamista ei ole lailla kielletty Suomessa, mutta se on hinnoiteltu ulos markkinoilta (citation:5)(citation:8).

Miten tämä on mahdollista? Päästöoikeuden hinta on noussut rajusti. Koska turve on erittäin päästöintensiivistä, jokainen poltettu megawattitunti vaatii suuren määrän päästöoikeuksia. Samaan aikaan tuulivoiman, aurinkovoiman ja puuperäisten polttoaineiden hinta on laskenut. Lopputulos: kaukolämpöyhtiöt eivät yksinkertaisesti suostu ostamaan turvetta, ellei se ole pakko.

Entä huoltovarmuus?

Tämä on ihan validi kysymys ja se nousee keskusteluissa jatkuvasti. Oma näkemykseni on, että huoltovarmuus on tärkeää, mutta se ei voi perustua polttoaineeseen, joka tuhoaa ympäristöä ja jota kukaan ei enää halua käyttää. Toimitusvarmuutta voidaan ylläpitää varastoimalla turvetta kriisivarastoihin, mutta itse tuotantokapasiteetin ylläpitäminen jatkuvasti ei ole enää taloudellisesti järkevää. Arvioiden mukaan turveenergian tulevaisuus suomessa rakentuu hajautetulle uusiutuvalle energialle ja älykkäälle sähköverkolle, ei yhden polttoaineen varaan.

Verrataan vaihtoehtoja: turve, puu ja uusiutuva energia

Jotta kokonaiskuva hahmottuisi, alla on vertailu kolmesta vaihtoehdosta. Jokaisella on omat vahvuutensa, mutta turve jää ilmastovaikutukseltaan ja kustannuskehitykseltään selvästi jälkeen.

Energialähteiden vertailu: turve, puu ja uusiutuva sähkö

Seuraavassa on tiivistetty kolmen vaihtoehdon keskeiset erot. Vertailu perustuu tyypillisiin suomalaisiin tuotantolaitoksiin ja vuoden 2024–2025 markkinatilanteeseen.

Energiaturve

- Erittäin haitallinen. Vaatii soiden kuivatuksen, tuhoaa uhanalaisia luontotyyppejä ja kuormittaa vesistöjä.

- Uusiutumaton. Kasvunopeus n. 1 mm/v, täysi uusiutuminen kestää 10 000 vuotta.

- Korkeimmat kaikista, jopa kivihiiltä suuremmat. Päästöoikeuden hinta tekee siitä kallista.

- Nousujohteinen. Päästöoikeuden hinta syö kilpailukyvyn, käyttö vähenee nopeasti.

Metsähake ja puupolttoaineet

- Kohtalainen. Hakkuut vaikuttavat metsälajeihin, mutta eivät vaadi laajamittaista ojituspakkoa.

- Uusiutuva, jos metsiä hoidetaan kestävästi. Kiertoaika 50–100 vuotta.

- Merkittävästi turvetta alemmat. Luokitellaan uusiutuvaksi, vaikka polton ja kasvun välinen aika on vuosikymmeniä.

- Vakaa, joskin kysyntä kasvaa. Päästöluokitus edullisempi kuin turpeella.

Tuulivoima / aurinkovoima

- Paikallisia vaikutuksia (maa-ala, melu, lintukuolemat), mutta ei vaikuta maaperän hiilivarastoihin.

- Täysin uusiutuva ja ehtymätön.

- Lähes nolla käytön aikana. Valmistuksen päästöt maksavat itsensä takaisin kuukausissa.

- Laskeva. Tuotantokustannukset ovat jo nyt selvästi alle turpeen ja fossiilisten.

Maanviljelijä Heikin polku Etelä-Pohjanmaalla: Turpeesta aurinkoon ja ennallistamiseen

Heikki, 52, on kolmannen polven turveyrittäjä Isojoelta. Hänen sukunsa on nostanut turvetta 1980-luvulta lähtien, ja parhaimmillaan Heikin yritys myi turvetta kymmeneen kaukolämpölaitokseen. Vuonna 2022 tilanne muuttui: kolme suurinta asiakasta ilmoitti, etteivät he enää jatka sopimuksia päästöoikeuksien hinnan vuoksi.

Heikki yritti kaikkensa. Hän osti käytetyn kuivauslaitteiston, jolla turpeen kosteutta saatiin alemmaksi ja hyötysuhdetta paremmaksi. Investointi oli 150 000 euroa. Se ei auttanut riittävästi – vuoden 2023 lopulla varastossa oli 8000 kuutiota myymätöntä turvetta. Pankki soitteli viikoittain.

Ratkaisu ei löytynyt turpeesta vaan aivan muualta. Heikki osallistui SYKLIn järjestämään työpajaan, jossa puhuttiin suonpohjien aurinkovoimaloista. Aluksi hän suhtautui skeptisesti. 'Tuulivoimaa olen aina vihannut', hän myöntää. Keväällä 2024 hän kuitenkin vuokrasi 15 hehtaaria entistä tuotantoaluettaan aurinkopaneeliyhtiölle.

Vajaan vuoden jälkeen Heikki ei ole enää pelkkä vuokranantaja. Hän on perustanut osuuskunnan, joka tarjoaa ennallistamispalveluita muille turvetuottajille. 'Nyt mulla on enemmän töitä kuin koskaan – ja omatunto puhtaana. Suot eivät katoa, vaikka turve jää historiaan.' Hänen poikansa on alkanut opiskella ympäristötekniikkaa.