Missä sijaitsee maailman suurin aavikko?

Missä sijaitsee maailman suurin aavikko? Antarktis

missä sijaitsee maailman suurin aavikko herättää usein kysymyksiä siitä, miten aavikot määritellään maantieteellisesti ja miten napaseudut eroavat tutuista kuumista hiekka-aavikoista. Oikean tiedon omaksuminen auttaa ymmärtämään planeettamme poikkeuksellisia ilmastoalueita ja niiden maantieteellistä laajuutta syvällisemmin.

Missä maailman suurin aavikko todellisuudessa sijaitsee?

Maailman suurin aavikko on Etelämanner, joka sijaitsee maapallon etelänavalla ja kattaa pinta-alaltaan noin 14 miljoonaa neliökilometriä. Monille tämä tulee yllätyksenä, sillä hiekan ja helteen sijaan kyseessä on jättimäinen jäätikkö. Se on karu ja kylmä paikka, jossa elinolosuhteet ovat äärimmäiset.

Antarktis ja sen poikkeuksellinen luonne

Etelämanner rikkoo kaikki perinteiset käsitykset siitä, miltä aavikon pitäisi näyttää. Vaikka alueella on valtavasti vettä, se on lukittuneena paksuun jäähän, eikä vapaata nestemäistä vettä juuri ole. Ilmasto on äärimmäisen kuiva, ja vuotuinen sademäärä on hyvin pieni. Aavikon määritelmä ei vaadikaan kuumuutta, vaan niukkaa sademäärää.

Tämä saattaa kuulostaa erikoiselta. Loppujen lopuksi kyse on puhtaasta fysiikasta ja ilmakehän olosuhteista. Kylmä ilma ei pysty kantamaan paljoa kosteutta, mikä tekee alueesta käytännössä kylmän erämaan.

Sahara - Suurin kuuma aavikko

Jos napa-alueiden kylmiä aavikoita ei lasketa mukaan, maailman suurin kuuma aavikko on Pohjois-Afrikassa levittäytyvä Sahara. Sen pinta-ala on noin 9 miljoonaa neliökilometriä. Sahara edustaa sitä klassista mielikuvaa, joka monella tulee mieleneen sanasta aavikko -neseehiekkaa, kuumuutta ja kuivia tuulia.

Miksi napa-alue on aavikko?

Maantieteellinen määritelmä aavikolle perustuu yksinomaan sademäärään eikä lämpötilaan. Alue, jolla sataa erittäin vähän, luokitellaan aavikoksi riippumatta siitä, onko siellä kuuma vai kylmä. Antarktiksella sataa lunta tai vettä niin vähän, että se täyttää kirkkaasti tämän kriteerin.

Tässä piilee yleinen harhaluulo. Moni olettaa virheellisesti, että aavikon täytyy aina paahtaa kuumuudesta. Todellisuudessa kaksi suurinta aavikkoa maapallolla ovat napa-alueita: Etelämanner ja pohjoisessa sijaitseva Arktis.

Eri aavikkotyypit vertailussa

Aavikoita voidaan luokitella usealla eri tavalla sen mukaan, millaiset olosuhteet niissä vallitsevat. Seuraavassa tarkastellaan lähemmin kahta päätyyppiä, jotka hallitsevat maapallon aavikkopinta-alaa.

Kylmät ja napa-alueiden aavikot

Napa-alueiden aavikot ovat muodostuneet vuosituhansien kuluessa jään ja lumen peittämiksi tasangoiksi. Niiden eläimistö ja kasvisto ovat erikoistuneita kestämään äärimmäistä kylmyyttä. Esimerkiksi pingviinit ja tietyt eväjalkaiset ovat sopeutuneet Etelänapamaan rannikkoalueille.

Kuumat ja subtrooppiset aavikot

Sahara ja Gobi edustavat kuumia ja hiekkaisia tai kivisiä aavikoita. Niissä lämpötilat voivat nousta päivällä erittäin korkeiksi, mutta laskea yöllä nopeasti pakkasen puolelle johtuen pilvettömästä taivaasta ja kosteuden puutteesta.

Etelänapamaan ja Saharan vertailu

Vaikka sekä Etelämanner että Sahara ovat maailman huippuluokan aavikoita, ne eroavat toisistaan täydellisesti.

Etelämanner

• Äärimmäisen kylmä, keskilämpötila pakkasen puolella ympäri vuoden
• Erittäin vähäinen, sataa pääasiassa lumena
• Paksu jääkerros ja lumi
• Noin 14 miljoonaa neliökilometriä

Sahara

• Kuumat päivät ja kuivat, viileät yöt
• Hyvin vähäinen tai olematon suurimmassa osassa aluetta
• Hiekkaa, kivikkoa ja vuoristoalueita
• Noin 9 miljoonaa neliökilometriä

Tutkijan arki Etelänapamaalla

Matti, 34-vuotias suomalainen meteorologi, lähti tutkimusmatkalle Etelänapamaalle tutkimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia jääpeitteeseen. Alkuvaiheessa haasteena ei ollut pelkkä kylmyys, vaan jatkuva kuiva ilma, joka teki ihosta hauraan ja hengittämisestä työlästä.

Ensimmäiset viikot olivat raskaita, sillä ulkona liikkuminen vaati tarkkaa varustautumista ja tuulen suunnan seurantaa. Pienikin huolimattomuus saattoi johtaa paleltumiin.

Matti huomasi pian, että aavikon kaltainen kuivuus yllätti monet uudet tulokkaat. Vaikka lunta ja jäätä oli kaikkialla, nesteytyksestä piti huolehtia tarkasti samalla tavalla kuin Saharan helteissä.

Neljän kuukauden urakan jälkeen Matti oppi arvostamaan tämän maailman kolkan ainutlaatuista rauhaa ja tajusi, että kyseessä on todellakin maapallon suurin, vaikkakin hyytävä, aavikko.