Mikä lisää työmotivaatiota?

Mikä lisää työmotivaatiota? Tavoitteet ja hyvä palaute

Moni pohtii arjen kiireiden keskellä, mikä lisää työmotivaatiota ja auttaa säilyttämään innostuksen omaan työhön. Motivaation hiipuminen heikentää työssä jaksamista sekä työhyvinvointia nopeasti. Oikeiden keinojen tunnistaminen auttaa kehittämään omaa työarkea, vahvistamaan sitoutumista ja löytämään uutta energiaa jokaiseen työpäivään.

Mikä lisää työmotivaatiota ja mistä se rakentuu?

Kysymys siitä, mikä lisää työmotivaatiota, riippuu aina yksilöstä ja elämäntilanteesta, eikä siihen ole yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Keskeisiä työmotivaatiota vahvistavia tekijöitä ovat työntekijän oma asenne, kehittymishalukkuus, tunneäly, omat mielenkiinnon kohteet, elämänhallinnan tunne, terve itseluottamus sekä ammatillinen minäkäsitys. Myös oma elämänvaihe muovaa voimakkaasti sitä, kuinka merkitykselliseksi työ koetaan.

Kansainvälisessä vertailussa vain noin 14 % suomalaisista työntekijöistä kokee olevansa aidosti sitoutuneita ja innostuneita työstään, vaikka yleinen hyvinvointi on meillä huippuluokkaa. Moni siis suorittaa arkea rutiinilla. Minäkin luulin pitkään, että motivaatio syntyy pelkästä palkankorotuksesta tai ulkoisesta kiitoksesta - kunnes huomasin innostukseni lopahtavan jo parin viikon kuluttua tilipäivästä. Todellinen kipinä syttyy sisältäpäin, kun omat arvot kohtaavat arjen tekemisen. Mutta on yksi yllättävä tekijä, jonka lähes kaikki unohtavat motivaatiota etsiessään - palaan siihen tarkemmin elämänvaihetta käsittelevässä osiossa.

Sisäiset voimavarat ja asenne työmotivaation perustana

Työntekijän oma asenne ja terve itseluottamus määrittävät sen, miten hän suhtautuu vastoinkäymisiin ja uusiin haasteisiin. Kun ammatillinen minäkäsitys on vakaa, työntekijä uskaltaa tarttua vaikeisiinkin tehtäviin ilman jatkuvaa epäonnistumisen pelkoa, mikä ruokkii sisäistä motivaatiota.

Sisäisesti motivoituneet työntekijät ovat tutkitusti jopa 32 % sitoutuneempia työhönsä ja kokevat 46 % enemmän työtyytyväisyyttä kuin ulkoisten palkkioiden varassa toimivat. Eikä ihme. Kun uskot omaan osaamiseesi, energiaa ei kulu turhaan murehtimiseen. Terve itseluottamus ei silti tarkoita virheettömyyttä - se tarkoittaa kykyä nauraa omille mokilleen ja jatkaa eteenpäin. Muistan, kun aloitin ensimmäisessä asiantuntijaroolissani ja puristin mailaa niin kovaa, että hartiat olivat jumissa joka ilta. Vasta kun hyväksyin keskeneräisyyteni, työn ilo palasi.

Kehittymishalukkuus ja omat mielenkiinnon kohteet

Jatkuva uuden oppiminen on yksi tehokkaimmista tavoista estää leipääntyminen. Jopa 82 % työntekijöistä kokee, että mielekkäät oppimismahdollisuudet vaikuttavat suoraan heidän työmotivaatioonsa. Kun pääset syventymään omiin mielenkiinnon kohteisiisi työn lomassa, ajantaju katoaa. Tylsyys katoaa. Jos nykyinen toimenkuva tuntuu liian kapealta, pienikin uuden taidon opettelu voi avata täysin uuden näkökulman vanhoihin rutiineihin.

Tunneäly ja vuorovaikutus työyhteisössä

Tunneäly auttaa tunnistamaan sekä omia kuormituksen merkkejä että työkavereiden tarpeita. Hyvä vuorovaikutus luo psykologista turvallisuutta, jossa jokainen uskaltaa tuoda ideansa esiin. Vaikeaa? Joskus kyllä, varsinkin kiireen keskellä. Kun tiimissä vallitsee aito arvostus ja tunneälykäs ilmapiiri, vaikeatkin projektit tuntuvat kevyemmiltä kantaa yhdessä.

Miten parantaa työmotivaatiota arjessa, kun väsymys painaa?

Työmotivaation parantaminen alkaa usein työympäristön kitkan poistamisesta ja elämänhallinnan tunteen palauttamisesta. Sen sijaan, että yrittäisit pakottaa itsesi innostumaan väkisin, keskity selkeyttämään ydintehtäväsi ja karsimaan turhaa byrokratiaa sekä keskeytyksiä.

Rehellisesti sanottuna kukaan ei jaksa olla huippumotivoitunut, jos pää on sumussa jatkuvan kiireen ja univelan takia. Työterveyttä koskevien havaintojen mukaan kankeat toimintatavat ja rooliristiriidat kuluttavat voimavaroja usein jopa enemmän kuin itse työn määrä. Yleinen neuvo käskee tekemään tarkkoja minuuttiaikatauluja ja tehostamaan ajankäyttöä. Minun kokemukseni mukaan se on täysin väärä suunta väsyneelle ihmiselle - liian tiukka aikataulu vain lisää ahdistusta, kun yksikin palaveri venyy. Kokeile sen sijaan karsia kolme turhinta rutiinia kalenteristasi tällä viikolla.

Elämänvaihe ja työn merkitys ohjaavat motivaatiota

Harvoin tajutaan, miten voimakkaasti työmotivaatio ja elämänvaihe muuttavat suhdettamme työhön. Se, mikä sytytti sinut parikymppisenä uran alkuvaiheessa, saattaa tuntua täysin yhdentekevältä ruuhkavuosina tai lähestyttäessä eläkeikää.

Tässä on se yllättävä tekijä, johon viittasin alussa: motivaation lasku ei aina tarkoita, että olet väärässä työpaikassa - se voi tarkoittaa, että elämänvaiheesi on muuttunut, mutta odotuksesi työtä kohtaan ovat jääneet vanhalle vaihteelle. Kun pikkulapsiarki vie yöunet tai ikääntyvät vanhemmat tarvitsevat tukea, elämänhallinnan tunne nousee urakehitystä tärkeämmäksi. Silloin työn merkitys löytyy vakaudesta ja joustavuudesta. Kun hyväksyt tämän muutoksen, lakkaat syyttämästä itseäsi laiskuudesta ja alat rakentaa arkea, joka palvelee nykyistä tilannettasi.

Kokonaisuutena työmotivaatio on herkkä tasapaino sisäisten vahvuuksiesi ja arjen reunaehtojen välillä. Älä yritä korjata kaikkea kerralla. Valitse yksi pieni asia - olipa se sitten uuden taidon opettelu tai turhan palaverin peruminen - ja anna itsellesi lupa edetä omaan tahtiisi.

Sisäinen vs. ulkoinen työmotivaatio

Työmotivaatio jaetaan tyypillisesti sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon, jotka vaikuttavat jaksamiseen eri tavoin.

Sisäinen motivaatio (Suositeltava pitkällä aikavälillä)

• Pitkäkestoinen ja kannattelee myös haastavien vaiheiden yli.
• Vähentää uupumusriskiä ja lisää työn imua sekä luovuutta.
• Kumpuaa omista mielenkiinnon kohteista, kehittymishalusta ja työn merkityksellisyydestä.

Ulkoinen motivaatio

• Lyhytkestoinen; palkkion vaikutus hiipuu nopeasti, kun tasoon totutaan.
• Pelkkänä ajurina voi johtaa suorittamiseen ja väsymykseen ilman aitoa iloa.
• Perustuu ulkoisiin palkkioihin, kuten palkkaan, bonuksiin, statukseen tai rangaistuksen välttämiseen.

Sannan tie ruuhkavuosien väsymyksestä takaisin työn imuun

Sanna, 38-vuotias projektipäällikkö Espoosta, koki syvää motivaatiopulaa pikkulapsiarjen ja vaativan asiantuntijatyön keskellä. Hän tunsi jatkuvaa riittämättömyyttä, koska ei enää jaksanut venyä iltaisin kuten ennen.

Ensimmäisenä yrityksenään Sanna koetti paikata tilannetta tekemällä entistä tarkempia tehtävälistoja ja karsimalla omista tauoistaan. Seurauksena oli vain paheneva uupumus ja ärtymys, kun listat eivät silti tyhjentyneet.

Käännekohta tuli kehityskeskustelussa, kun Sanna myönsi tilanteensa esihenkilölleen ja he karsivat yhdessä hänen työpöydältään kaksi päällekkäistä raportointirutiinia. Sanna tajusi, ettei hänen tarvitse todistaa arvoaan ylitöillä, vaan keskittyä ydintehtäviin, jotka oikeasti kiinnostivat häntä.

Kolmen kuukauden kuluttua Sannan elämänhallinnan tunne oli palautunut ja hän sai vietyä läpi pitkään junnanneen uudistusprojektin normaalien työtuntien puitteissa.